Piilosanat Suomessa 50 vuotta, osa 2

Piilosanat aloitti Suomen Kuvalehti. Uusia tekijöitä alkoi tulla tyhjästä, koska piirustustaitoakaan ei tarvittu.

Osa laatijoista käytti SK:ssa omia nimiään, tiettävästi mm. Maija Johansson, Eeva Lindholm ja Kauko Valta Ylänne. Jälkimmäinen teki käsittääkseni ensimmäiset riimipiilosanat. Nimimerkit Ilpo I. Ansa ja Pia Solina olivat aluksi mysteerejä, mutta itse olen heidän henkilöllisyytensä saanut tietooni. Ilpo alias Matti Hako jatkoi laatimista Sanarisin suojissa, kun tehtäväpalsta siirtyi meille 1.11.1989.

SK:n ristikkopalstaa toimitti siis ensimmäisen suomalaisen kuvaristikon laatinut Osmo Kaila. Tapasin šakkimestarinakin tunnetun Osmon muutaman kerran hänen kotonaan Lauttasaaressa. Kerran hän sanoi mielipiteenään piilosanojen laatimisesta, että kun on löytänyt pari tosi herkulliseen vihjeeseen antimet tarjoavaa sanaa yhteen piilosanaan, muut voivat olla täytesanoja. Osmo viittasi kai siihen, että vihjeideat loppuvat nopeasti, jos niitä tuhlaa. Nyt yli 50 vuoden jälkeen voi sanoa, että ideoita kyllä riittää enkä loppujen lopuksi ikinä ole niitä tahallisesti säästellyt, pikemminkin päinvastoin. Olen ollut mielissäni, kun joskus olen saanut aikaiseksi vaikkapa piilosanan, jossa ei ole yhtään anagrammia. Anagrammivihjeet ovat silti parhaimmillaan aivan huikeita. Olennaista on, etteivät piilosanat ole aina samasta muotista.

Iisakki julkaisi 70-luvulla Piilosana-lehteä, jonne tulivat päälaatijoiksi M. J. Vihanti ja Maija Paavola. Ensin mainittu paljastuikin lopulta Matti Lukkaroiseksi ja toinen Paavo I. Lukkaroiseksi. Paavo käytti myöhemmin myös nimimerkkiä Pentti Henriksson. Lehtiä taisi tulla tusinan verran. Minulla on arkistossa vielä tallessa noita numeroita, pitääpä joskus tehdä kunnon inventaario.

Punaisessa Pelikaanissa oli taannoin muutama piilosanaliite, muuten ei piilosanoille omistettuja lehtiä ole saatu myöhemmin julkaistua. Olen kyllä sellaisia ehdotellut siellä täällä, mutta jotenkin niiden riittävään menekkiin ei luoteta.

Jatkuu.

Erkki Vuokila