Tuijotin ristikkoa tunnin. Voi ei, onko tämä taas niin vaikea? Luovutanko? Jospa yritän kuitenkin!

Nenne tuntuu tutulta. Voisiko se olla niin helppo, ikäänkuin tärpiksi heitetty? Kokeillaan, ottaa jos antaakin!

Antoi! Ratkonta alkoi kesvaa ämmälläkin. En ollutkaan enää mieleltäni myrtti.

Ukonköriläät olivat laatineet onnistuneen ristikon. Kaukonäköisesti ja melkeinpä huoleti aloin iskeä ratkaisusanoja ruutuihin.

Jossain vaiheessa taJU HAritti, kuin vinoon lyöty niitti. Välillä söin reissumiestä, TEEMUkin höyrytessä pöydällä. Edam leivän välissä tutkin päätäni ja päätutkijaa. Koetin päätellä esimERKKIä, usein olinkin onnenPEKKA ratkaisun löydyttyä. Päällä LAVONI USkalsin heittää sanoja lissää, eihän se vielä tuntunu missää!

Sittenpä alkoi tuntua. Vihjeet löivät usein olalle kuin rekyylienergia. Päätin nukkua yön yli.

*

Seuraavana päivänä tarkastelin aikaansaannoksiani. Hyvältä näytti, suurin osa ratkottu. Kaikki kulmat kuitenkin vielä auki.

Ei muuta kuin vihjeiden kimppuun! Tämä ei ollut yksi lysti, eikä ainakaan tekele! Epäsuopea saatoin olla välillä, koska olin melkoisen hermo!

Pelasin vasenta alakulmaa kuin Lemieux. En antautunut eroamaan Nixonin lailla. Naapuri varmaan ihmetteli, että mikä ähinä se seinän takaa kuuluu. Välillä itkuakin väännetään.

Enää oikea yläkulma auki. Mikä juoksee rapakkoon? Varmaankin joku joki? Miksei tuo Thames oikein istu siihen? No, eihän se istu, koska se juoksee, hahahaha! Aivot väsyneenä päätän nukkua toisenkin yön.

*

Kolmas päivä. Kolmas alkueräristikko. Kolmas kerta sm-kisaa. Kolmas kerta toden sanoo?

Tuijotan vihjeitä. En oikein keksi mitään. Kolme kuusta, voisiko olla niin yksinkertainen kuin puut? Kokeilen, enkä pääse eteenpäin.

Rauhassa? Eikös Rauha ole Etelä-Karjalassa? Mitä siellä on? Joku parantola? Ei sovi.

Kunnon miehiä? Aimot? Oivat? Jospa rauhassa-vihje tuleekin siihen, joten laitan siihen ölvit.

Mitä issoilla? Luultavasti hämäys, josta puuttuu edestä k-kirjain. Joten kissoilla? Kissojen alapuolella 50 x koirat? Tämä kuin mätä? Laho? Hola?

Teen eunukkeja? Teunukkeja? Etunukkeja? Eunukkeja? EU-nukkeja?

Naapuri kuulee taas ähinää ja itkua.

Mieti! Think! Tänka på, vaikka olisi minkälainen tenkkapoo! Yksi juttu tuntuu vähän hämäävältä: jos ristikkohenkilö Nenne Ottaa oli tärpiksi heitetty helppo, ei nuo kolme kuusta voi olla niinkin helppo kuin puut. Pyyhin pois.

Kolme puuta taitavat olla kuusia. Vastaus tietenkin pitkässä kuusessa! Kolme kuusta...kolme kuusi...36...kuusikuusikuusi...sixsixsix...sexsexsex...No niin! Pitikö tuokin nyt sexiasiaxi vääntää! Hetkinen...eikös 666 ole pedon luku? On! Siis peto! Kato, Pena - peto, kana! Hoh hoh hoooooo!

Kahdeksankirjaiminen sana, päättyy ....outi? Tuleekohan tuo vihje issoilla siihen? Onkohan se sittenkään ilman koota -hämäys? Sen olen tässä vuosien varrella oppinut, että issat ovat kansa Afrikassa. Onkohan niillä vouteja? Maavouti? Alavouti? Jos laitan tuon jälkimmäisen, rapakkoon juoksevaksi käy Thames. Jesss!

Oh no! Juokseekos se Thames sittenkään rapakkoon, jota myös Atlantiksi kutsutaan? Olinkohan koulussa hereillä maantiedon tunneilla? Opettaja kertoi mitä kertoi, minä ihailin kaunista Helenaa, joka istui ikkunan vieressä. Joskus aurinko paistoi saaden hänen pitkät hiuksensa sädehtimään. Välillä Helena katseli sivulleen ja hymyili myös minulle, hymykuopat poskillaan...

Hei! Pitikös tässä ratkoa ristikkoa vai muistella tyttöjä? Oikeasti piti ratkoa ristikkoa ja muistella maantietoa! Pyyhin Thamesin pois. Eikä alavoutikaan oikealta kuulosta. Mutta kaunista Helenaa en pyyhi mielestäni milloinkaan.

Matikan tunneilla kuuntelin (joskus) myös opetusta. Siksipä tiedän, että viisikymmentä kertaa kaksi koiraa on sata.

Yöllä maaginen? Tässä on varmaan semmoinen hämäys, että tarkoitetaan Yö-yhtyettä ja sen kappaletta tai jotain. Keikka? Maaginen tarkoittaa myös taikaa, joten yötaika...taikayö...Urjala! No perskuta! Kunnon miehiä voisi ollakin urhot, joten ölvit pois.

Äkkiä kulma alkaa täyttyä. Rapakkoon juoksevaksi muotoutuu Hudson. Issoilla: Djibouti. Kuulostavat oikeilta, mutta missähän ne ovat? Katson kirjasta, vaikka ei kai sitä kisassa saisi tehdäkään.

Tä-mä, na-sa, mä-tä, sa-na? En ihan täysin ymmärrä, mutta kaipa siinä tavuilla(kin) leikitään.

Koirat ovatkin mäyriksiä, ja kahdesta tulee olutkori. Nokkelaa, jos sen niin Ottaa, Nenne! Olutta en voi ottaa, muuten alkavat nivelet turvota, kih(d)istä!

Ristikko täynnä! Lasken ajat yhteen: 340 minuuttia. Siis 5 tuntia neljäkymmentä minuuttia. Lasken sanat, niitä on 165 kappaletta. Ratkonta-aika 2 min/sana. Lasken kirjaimet, niitä on 520 kappaletta. Ratkonta-aika 39,2 sek/kirjain. Huono aika on aika huono. Ei mitään asiaa välieriin.

Olen kuitenkin tyytyväinen. Sain sen täyteen ja vieläpä suht ymmärrettävillä sanoilla! Vahvistan lyijykynällä tehdyt kirjaimet Stabilo sensor 0,3 -kynälläni. Kirjoitan eri paperille pienen palautteen. Muistan laittaa myös ratkonta-aikani ja yhteystietoni ristikon alle. Paperit kuoreen, osoite ja tarrapostimerkki. Varmuuden vuoksi hakkaan postimerkkiä nyrkillä muutaman kerran, jotta varmasti pysyy kiinni perille saakka!

Lähden asiakseni viemään kirjettä ostarin postilaatikkoon. Ai että ihan asiakseni? Ostarilla on myös Krouvi, eikö se ole ollenkaan muka mielessä? No hyvä on, on, on. Onpa tässä jo tosiaankin ansainnut parit. Paistaa se päivä risukasaankin, vaikka melkeinpä tunnen itseni Grammyvoittajaksi!