Jyrsitään sanoja

Uskoisitko, jos väittäisin, että gerbiiliä ei ole olemassakaan, on vain gerbilli? Ei sitä uskottu Lemmikin toimituksessa eikä yhdessäkään gerbiiliyhdistyksessä. Tämä otus on sen verran uusi tulokas, että sitä ei vanhoista tietokirjoista edes löydy. Vaivihkaa Suomessa suoritettu nimen valinta on tehty selvästikin ajattelematta sitä, että gerbiili-muoto on käytössä sataprosenttisesti ja yhdistystenkin pitäisi ryhtyä hankaliin nimenmuutosoperaatioihin. Olisi kiva tietää, käyttääkö kukaan tätä “oikeaa” muotoa.

Lähestyin Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskuksen Kielitoimistoa tässä asiassa. Ongelma tuntui yllättävän heidät ja vastauksen muotoiluun meni muutama päivä. Vastaus oli seuraavanlainen: “Nimi gerbilli tulee latinankielisestä suvun/lajin nimestä Gerbillae. Seurojen ei kuitenkaan tarvitse nimeään muuttaa gerbiiliseurasta gerbilliseuraksi. Sana gerbiili elää ja ehkä päätyy vielä sanakirjaankin.” Vaikka puhekieli aiemmin sivuutettiin, toivoa siis on ja ainakin heillä on nyt tieto asiasta. Esiin tuli yksi toinenkin ristiriitaisuus. Kielitoimisto kutsui gerbilliä hyppyrotaksi, mutta esimerkiksi WSOY:n Isossa tietosanakirjassa se on hyppymyyrä. Löytääköhän gerbiili koskaan omaa paikkaa tässä maailmassa?

Sanoja voi jyrsiä enemmänkin. Ongelmia aiheuttavat erityisesti venäjän ja kiinan kielistä käännetyt nimet. Uskoisitko, että erään jyrsijän nimi voi alkaa kolmella eri kirjaimella? Sen löytäminen aakkosellisesta kirjasta ei välttämättä ole helppoa! Äsken mainittu WSOY:n teos antaa puhumalleni eläimelle suomenkielisen nimen villarotta. Se tuntee myös kolme muuta muotoa: chinchilla, sinsilla ja tsintsilla. Suomen kielen perussanakirja ei tunne tsintsillaa, vaikka se on WSOY:n kirjassa se varsinainen hakusana. Asiaa hankaloittaa vielä se, että vanhemmissa kirjoissa tsintsillassa saattoi olla kaksi suhuässää.

Julkaistu Lemmikki-lehdessä vuonna 2000.

Eki