KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > LUONNON POLYFONIA
2934. Luonnon polyfonia
Houreinen sepittäjä23.9.2006 klo 12:49
Tuhat yötä ohjasi Legolasta läpi hänen tyhjyyttään, tyhjää kaupunkia. Uuden syntymän hetkellä sielu kavahti minäänsä ja me mylvimme mieliemme mikrofoneihin kuin armo, joka hiljaa kaipaa Vapahtajaa. Kuin aivo se vajoo.
Kuin metalli aivoon sulautuu.
Kuin mielisokeus sydämen turruttaa.
Sepeteus matkasi kohti pohjolaa, mutta käänsi katolisen kirkon opit nurinkurisiksi. Pentagrammi paloi nuotiona metsässä, mutta Sepeteuksen sydän oli jo hajonnut tuulen kanssa kulkemaan. Viinapullon pohjalla pelastus, mutta Sepeteus leijaili jo Tongatapun yllä. Hesekiel kuittasi koko jutun päästämällä pitkän, polyfonisen pierun.
KOMMENTOI