KESKUSTELUT > RISTIKOT > KEHOTTAA JA IRROTTAA

990. Kehottaa ja irrottaa

Henry Haapalainen29.7.2004 klo 02:17
Kehottaa vai kehoittaa, irrottaa vai irroittaa.
Molempia muotoja noista sanoista näkee niin paljon, että korva ei enää kerro, mikä on oikein. Googlessa osumia löytyy seuraavasti:
kehottaa noin 49 500
kehoittaa noin 2 410
irrottaa noin 14 500
irroittaa noin 3 580

Jos minä saisin päättää, julistaisin nuo kaikki yhtä oikeiksi. Kielessä ei saa ylläpitää tuollaisia ansoja. Sen pitää olla luontevaa, ilman että sanojen oikeinkirjoitusta pitäisi toistuvasti hakuteoksista tarkistaa.
2. Antti Viitamäki29.7.2004 klo 03:20
Vähän tuosta aiheesta ja aiheen vierestä:

Säie 866. Viivotin

Minä kuulen kyllä aika selvästi "kehottaa" ja "irrottaa"... Mutta en silti surisi, vaikka kuulisinkin kielitoimiston julistavan oikeiksi sekä i:lliset että i:ttömät vaihtoehdot. Melkoisen varmaa on, ettei ihmisiä koskaan saada toimimaan säännön mukaan tässä(kään) asiassa.
3. V-R29.7.2004 klo 16:34
Sateisinä päivinä olen katsellut paljon vanhoja suomalaisia elokuvia. Kyllä niissä irroitellaan ja kehoitellaan.
Viidenkymmenen vuoden periodi näköjään antaa oikeutuksen muuttaa kirjakieltä. Minne ovat muuten kadonneet kauniit päätteemme -mme,
-nne...
Viimeksi olen näitä päätteitä kuullut Paula Koivuneimen kappaleessa Aikuinen nainen.
4. Antti Viitamäki30.7.2004 klo 12:59
"Kaikki me jaetaan
toisia tuetaan..."

:-)

Totta kyllä, se on nykymusiikissa häviämään päin - aivan niin kuin puhekielessäkin. Ja miksi nuoret musiikintekijät haluaisivatkaan viljellä lauluissaan sellaista kieltä, mitä kukaan ei missään käytä?

Tätä se kehitys on. Englannin kielessäkin on aikoinaan ollut persoonapäätteitä, mutta poispa ovat kuluneet - preesensin yksikön kolmatta lukuun ottamatta.

Mitä tulee Suomi-filmeihin, niin epäilisin että 50-luvulla kansa kyllä puhui toisin. Se on vain tuo riivatun tapa millä kaikki näyttelijät silloin kuvittelivat ihmisten puhuvan - ohut ääni, jatkuva sössötys, oudot intonaatiot ja järkyttävä hyperkorrektius. Kuunnelkaapa Tauno Paloa joskus sillä korvalla: on siinä kanssa miehekäs sankari... :-)
5. Esko Kalervo1.8.2004 klo 19:30
Virallisen kieliopin sääntähän on aivan selvä: kaksitavuinen o-loppuinen ilman i:tä, esim. tiedottaa, kaksitavuinen a-loppuinen i:llä, esim. teroittaa. Oma korva ainakin särähtää siinä määrin, kun Ylen Aikaisen toimittaja sanoo "Säätiedoitus", että soitan heti numeroon 14 55 66.
Toinen palautteeni aihe mediaan on ollut monestikin se, kun toimittajatorvelot eivät meinaa millään oppia, että tunnettavuus tarkoittaa mahdollisuutta erottua muista, olla tunnistettavissa. Se ei siis tarkoita tunnettuutta eli sitä, että on tunnettu, jossa tarkoituksessa olen huomannut tunnettavuus-termiä käytetyn.
6. Kravattimies28.1.2005 klo 00:19
> Minne ovat muuten kadonneet kauniit päätteemme -mme,
-nne...

Tätä se kehitys on:

"Alussa olivat suo, kuokka -- ja Jussi."
"Alussa oli suo, kuokka -- ja Jussi."

Suomalainen kirjakauppa on painattanut tuhansia kanta-asiakaskortteja, joihin on kirjoitettu väärin lainaus Väinö Linnan eepoksesta Täällä Pohjantähden alla.

Olivat vai oli? Kirjakaupan kortti kävi läpi useita tarkistuksia, mutta kukaan ei huomannut katsoa Väinö Linnan kirjasta, miten mestari itse oli lauseensa muotoillut.

http://plus.kaleva.fi/cf/osasto.cfm?depa=122&ts=05 0127
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *