KESKUSTELUT > RISTIKOT > VAIKEUDEN IHANUUS
927. Vaikeuden ihanuus
tero15.6.2004 klo 13:23
Kun tuota toisessa säikeessä mainostamaani kuvaristikkoa vihjeytin (elämäni ensimmäinen) niin huomasin että helppojen vihjeiden laittaminen oli äärimmäisen vastenmielistä. Tuntui että heitää hukkaan jotain. Kuin ajaisi Saksan moottoritiellä uudella Ferrarilla viittäkymppiä.En koskaan ole pitänyt liian vaikeista ratkottavista koska vain turhaudun niitä miettiessäni, mutta kun itse kerrankin olen keksimässä vihjeitä niin sitä paremmalta tuntui mitä vaikeamman vihjeen keksin.
Ymmärsin taas jotain uutta ristikoista ja ehkä itsestäni siinä samalla.
Helppojen teko ei ole lainkaan kivaa, se on vain tylsää työtä.
Onko näin ammattilaatijat?
2. Eki15.6.2004 klo 13:33
Kyllä minä tykkään tehdä helppoja, monessakin mielessä. Helpossa on selkeämpi löytää hakemansa vaikeusaste, muissa pitäisi pystyä vihjeissä aina kauttaaltaan oikeaan vaikeustasoon, helpossa voi vain tehdä helpot vihjeet ja tulee helppo tai helpohko, riippuen laatimuksesta.Kuten muuallakin olen todennut, tosi visaisten teko on pitkälti harrastus ja aatteellista puuhaa, ei siinä tuntipalkoille pääse.
3. Henry Haapalainen15.6.2004 klo 14:08
Jostakin syystä näyttää olevan olemassa myös sukupuolien välinen ero. Naislaatijat tekevät luonnostaan helppoja, miehet haluaisivat tehdä vain vaikeita.
4. Eki15.6.2004 klo 14:14
Olen mies!Auri Saari ja Mirja Pihlajamäki tekevät hyvin mielellään visaisia, Auri jopa pääasiassa, Mirja usein tosi vaikeita. Hillevi Sartola-Hipan lemppareita keskitasoisia, samoin Aulikki Nenonen, ihan vain oman tallin suunnasta katsoen. Kaikki osaavat tehdä myös Mustaan Pelikaaniin helppoja.
5. Maiju15.6.2004 klo 14:16
Ei pidä paikkaansa, HH. Helppojen laatimista en edes vaivaudu yrittämään, vaikka olenkin naishenkilö.
6. Eki15.6.2004 klo 14:24
Se on totta! Maiju aina miettii tavatessa, miten saisi senvuotisesta ristikostaan entistä vaikeamman!
7. iso S15.6.2004 klo 14:52
Mieheksi itseni luokittelen ja silti teen helppoja ihan vapaaehtoisesti.Lienenkö sitten toisinlaativa, mutta laatimisvaiheessa lähden liikkeelle siitä tavoitteesta että ristikosta voisi tulla helppo. Saatan joustaa matkan varrella pelastaakseni itseni pinteestä (tai jos sattuu aukeamaan paikka jollekin herkulliselle sanalle). Pääperiaatteessa vaikeusaste syntyy kuitenkin vasta vihjeyttämisvaiheessa enkä sitä juurikaan ajattele laatimisen kestäessä.
Vihjeiden laatiminen on se ikävämpi vaihe eikä siihen juuri vaikuta se, teenkö helppoa vai vaikeaa. Oikean vaikeusasteen säätäminen on hankalaa, ääripäissä eritoten. Vaikeasta saattaa lipsahtaa ultravaikea, kun ei osaa ajatella asiaa siitä kulmasta mistä ratkoja ristikon näkee. Hiukan haittaa kun itse tietää vastaukset eikä välttämättä arvaa mitä kaikkea ratkojan vilkas mielikuvitus vihjeestä generoi. Vastaavasti ultrahelppoja tehdessä voi tuntua siltä että nyt mennään jo loukkauksen puolelle.
8. Henry Haapalainen15.6.2004 klo 15:41
Toinen ero mies- ja naislaatijoiden välillä on ristikkopohjan hahmottamisessa, ja se on jälkimmäisille vaikeampaa. Nämä ovat mielenkiintoisia eroja, koska selvää vastausta niihin ei ainakaan heti keksi.
9. MM15.6.2004 klo 15:51
Taispa Henryltä tulla taas pieni provosointisutkaus....
10. Henry Haapalainen15.6.2004 klo 15:55
Heti vastaamaan, et nyt ei ollut tarkoitus se. Mutta jos provosoivat niin toivottavasti positiivisella tavalla.
11. Eki15.6.2004 klo 15:57
Olen ajatellut samaa, mutta tällä kertaa pokka tuntuu kestävän pitempään. Ettäs uskaltaakin :)
12. tero15.6.2004 klo 16:17
Muistelenpa nähneeni josssain väitettävän että naisille on hieman vaikeampaa esimerkiksi kartan yms. hahmottaminen. Tietenkin vain karkeasti yleistäen, yksilölliset erothan ovat tietenkin suurempia. Samasta asiasta voisi olla kyse tässä. Sukupuolten välillä on eroja vaikkei sitä saisi nykyaikana ääneen sanoakaan.
13. Titta15.6.2004 klo 19:28
Tottakai on eroja, ja hyvä niin. Vaikeiden ristikoiden ratkontakin sujuu ihan eri tavalla kahden eri lailla ajattelevan ihmisen voimin. :)
14. Henry Haapalainen17.6.2004 klo 01:48
Loppuiko keskustelu mies- ja naislaatijoiden eroista? Mitään tutkimusta aiheesta ei ole tehty. Esitin käsityksiäni, jotka ovat syntyneet vuosien varrella, tuskin ihan tyhjästä. Mielenkiintoista olisi kuulla naislaatijoiden omia käsityksiä, mitkä ovat heidän vahvuuksiaan ja heikkouksiaan laadinnassa.
15. Eki17.6.2004 klo 02:04
Suurin osa laatijoista, joiden kanssa olen asiasta keskustellut tai lukenut heidän mielipiteitään (ja nyt iso S liittyi joukkoon). ovat sanoneet vihjeityksen olevan lähinnä välttämätön paha. Olen ihan samaa mieltä. Sanat sijoittuvat ristiiin paljon useammalla mielenkiintoisella tavalla kuin mitä vihjeitä ristikoihin keksii. Kun saa laatimuksen valmiiksi, haluaisi jo aloittaa uuden. Hyvien vihjeiden tekijöille (jotka eivät ehkä osaa laatia) olisi tilaista? Ihanteellista olisi, jos ristikon toteuttaja osaisi vihjeityksen salat. Jos itse toteutan ristikkoni, silloin vihjeet menevät tavallaan "samalla", jos ne ovat helppoja tai keskitasoisia, vaikeissa homma taas pysähtyy, mutta teen vihjeet silti tuolloin päätteen äärellä ristikon edetessä. Kyllä siinä hyvän vihjeen keksiessään tietysti tuntee mielihyvää, mutta kuinka usein siinä on oikeassa, on vaikea sanoa. Pääasia, että laatija tarpeeksi usein tuntee iloa ja tyytyväisyyttä työstään, jos hän sitä ansaitsee.Minä en siis ole huomannut näitä naisten ja miesten välisiä eroja, siksi höpisin omiani.
16. tero17.6.2004 klo 09:53
Olen ollut huomaavinani että vihjeet ovat joskus välttämätön paha. Sen huomaa niiden tasosta. Kuitenkin vihjeet ovat se rajapinta jonka kautta laatija ja ratkoja kommunikoivat. Ratkojallehan on samantekevää miten hienosti sanat risteävät ja miten suuria ponnistuksia niiden asettelu on vaatinut. Sen sijaan mielenkiintoinen ja hauska vihje ilahduttaa aina.
17. Eki17.6.2004 klo 12:12
Mielenkiintoinen ja hauska vihje ilahduttaa aina, jos pääsee sinne asti (jos mielenkiintoiset ja hauskat vihjeet eivät tee helppoa ristikkoa liian vaikeaksi) ja ymmärtää sen. Olen ehdottomasti mielenkiintoisten ja hauskojen vihjeiden kannalla, jos ne oikeasti ovat mielenkiintoisia ja hauskoja muutenkin kuin laatijan mielessä. Ylimielenkiintoisia ja tekonokkelia vihjeitä taas ratkojana ja ristikon tilaajana kavahdan.
18. tero17.6.2004 klo 12:38
Vihjeytys onkin aikamoista tasapainoilua tylsyyden ja ylivoimaisen vaikean välillä. Minusta vihjeet vaikuttavat ristikon vaikeuteen enemmän kuin sanat. Helppokin sana voidaan vihjeyttää vaikeaksi. Luulisin. Kovin suurella kokemuksella en voi asiasta puhua.Sen sijaan jos sana on vaikea niin sen vihjeyttäminen helpoksi onkin hankalampaa. Jos asia tai henkilö ei ole tuttu ei se siitä helpoksi muutu vaikka kuinka yrittäisi helpottaa. Kukapa voisi tietää kaikkien antihistamiinien yms. nimiä. Niiden kohdalla pallo on hyvin pitkälle laatijalla, ja mieluiten niin ettei outo sana jää piilokirjaimelliseksi. Uusi sanahan ei sinänsä tee ritikkoa vaikeaksi jos risteävät sanat on kohtuudella ratkaistavissa. Saa helppojen ristikoidenkin ratkoja oppia uusia sanoja.
Ongelmasanoja ovatkin nämä ristikoissa paljon käytetyt sanat. Ristikko saattaa olla sinänsä näpppärälle, mutta vähän ristikoita täyttäneelle ratkojalle aivan liian vaikea, jos siinä on paljon ristikkosanoja. Kun samaa ristikkoa pitää toivottoman helppona ja tylsänä joku toinen. Ratkaisuna asiassa voi olla uuden vihjeen keksiminen vanhalle sanalle. Silloin ratkojat ovat samalla viivalla. Luulisi siinä olevan haastetta vihjeyttäjälle!
19. Eki17.6.2004 klo 12:45
Tosia puhut, tero. Yksi vaarallisimmista asioista on, kun aletaan keksiä "jo liian tutuiksi tulleille" sanoille (jotka oikeasti eivät ole kuin lähinnä ristikoista tuttuja) liian ylimalkaisia vihjeitä. Olen siihen itsekin sortunut (tyyliin "säveltäjä" > ARAM). Silti tosi vaikeissa voi olettaa ratkojan jo tuntevan tutuimpia ei-tutuista. Minusta esim. Istalle voi kehitellä vihjeitä tyyliin "osallinen", vaikka se toisaalta on tyhmän epämääräinen. Monessa yhteydessä se on kuitenkin hauska harhaute, jonka sitten tajuaa kun tajuaa... ja saa ahaa-elämyksen.
20. iso S17.6.2004 klo 13:04
Siinäpä se, on haastetta ja vastuuta enemmän kuin kaljapullohartiat haluaisivat kantaa. Sanaston suhteen minulla on sentään jonkinlainen näkemys siitä, mikä on hyvää ja mikä ei ja minkä voi hyväksyä erilaisten paineiden puristuksessa vaikka se ei niin hehkeää olisikaan. Vihjeiden laatimisessa joutuu selkeämmin asettumaan ratkojan asemaan ja sehän on mahdotonta, kun tekee toinen toistaan erilaisemmille tuntemattomille ihmisille. Halukkaiden vihjeyttäjien ammattikunta omine erikoiskykyineen olisi kaikkien etu paitsi kustantajan.Minusta aika hyvä vertaus on jonkin monimutkaisen laitteen käyttöohje. Ei siitä luultavasti tule hyvä jos sen tekee laitteen suunnitellut insinörtti tai käyttäjä, jolle on suullisesti opastettu laitteen käyttö. Hyvä tekninen kirjoittaja ymmärtää molempia osapuolia ja hallitsee lisäksi kirjallisen ilmaisun.
21. mats17.6.2004 klo 13:24
olin tuossa viime viikolla valitsemassa honkkarissa autoon sähköistä kylmälaukkua ja luin käyttöohjetta (no eihän se ole isos:n mainitsema monimutkainen laite) jonka oli suomentanut ilmeisesti joku käännöskone (tai se insinööri):- ) olipa muuten aivan uskomatonta kieltä - muistutti muuten kaukaisesti suomea (huom! teksti oli siinä kohdassa missä oli suomen lippu).
22. Kravattimies29.11.2004 klo 03:41
Mirja Pihlajamäki on yksi suosikkilaatijoistani. Sain juuri ratkaistuksi hänen "aina vaan visaisemman". Se on Paksun Pelikaanin numerossa 6/2004 sivulla 28. Paljon tulin miettineeksi muitakin kuvaan liittyviä sanoja ennen kuin sain ristikon valmiiksi. Kiitoos! Arigatoo!
KOMMENTOI