KESKUSTELUT > RISTIKOT > VIIVOTIN

866. Viivotin

Eki26.4.2004 klo 15:03
Miljonäärikisassakin langettiin virheeseen. Viivoitin oli kirjoitettu ilman i:tä välissä. Sama käy helposti teroittimen, liipaisimen ja servietin kanssa. Muistatteko muita vastaavia?

Onneksi Lehtisen ohjelma on aika hyvin tainnut välttyä kohtalokkailta virheiltä. Miljoonakysymyksessä (no joo, 200 000 euron) ei soisi olevan mitään nokan koputtamista. Mutta eihän sinne varmaan koskaan päästäkään. "Arja ottaa 5 000 euroa, annetaan Arjalle raikuvat aplodit!" Mätien tomaattien saattelemana vaan pelkurit ulos, ei mitään suosionosoituksia ;)
2. Eetu26.4.2004 klo 15:22
Ei tuo virhe haitannut, kun se ei ollut oikea vastaus.
3. Eki26.4.2004 klo 15:32
Joo, hyvin se kisa meni muuten paitsi kilpailijoiden osalta, yksi sentään sai pitkästä aikaa 20 000 euroa. "Ei se Viren ole voinut neljää kultaa voittaa, sanotaan sitten yksi!" putosi kahteen tonniin eräskin naiskilpailija. Olisi pelannut Visamestaria!

Greedissähän kerran eräs kilpailija vastasi, kun Ahomaa kysyi, mitä tämä miettii: "Mietin, miksi Kevin Costner on kirjoitettu väärin..." (oli muistaakseni Kostner) (olen tainnut kertoa tämän ennenkin) (liikaa peräkkäisiä sulkuja?)
4. tero26.4.2004 klo 15:43
Ekin kanssa samaa mieltä. Jokainen sanoo pelin alussa että miljoonaa tulee hakemaan mutta niin vain luikkii pennit taskussa pois kun saa tuurilla 2000 euroa tiedettyään akuankanveljenpoikien nimet.
Viivoittimen väärinkirjoituksesta muistelisin sen verran koulusta jääneen mieleen että jos sana päättyy a-kirjaimeen niin pitää olla taivutuksessa i mukana. Pitäneekö paikkaansa? Kartta - kartoittaa, viiva- viivoitin. Vaan mikä sen liipasimen perusmuoto sitten on?
5. Nykysuomen sanakirja26.4.2004 klo 15:56
Sanoit, että pitää olla i mukana. Kumminkin jätit sanastasi i-kirjaimen pois. Liipaisin ei liipasin. Perusmuoto on a-kirjaimeen päättyvä sana liippa eli hiomakivi. Liipata on teroittaa. Liipaisin on vipu ja eräänlainen terä tai piikki.
6. IiKoo26.4.2004 klo 16:05
Miljonäärikisan ensimmäinen kysymys oli kerran, että "Mitä seuraavista ei myydä Alkossa?"
a) punaviini
b) valkoviini
c) pingviini
d) rose-viini

Oikea vastaus oli c), joka on kuitenkin väärä vastaus. Nimittäin ainakin joku aika sitten Alkossa myytiin Pingviini-nimistä halpaa punkkua.

Mutta muuten suorastaan hämmästyttää kilpailijoiden heikot yleistiedon taidot.
7. Eki26.4.2004 klo 16:10
Hauska sattuma.

Rose oikeasti on joko rosé tai rosee. Muistaakseni se oli tosiaan kirjoitettu tuolla tavalla (hieman) väärin.
8. tero26.4.2004 klo 16:14
Huomasin itsekin että olin kirjoittanut liipasin, mutta vasta jälkeenpäin. Se ei siis ollut kannanotto oikeinkirjoitukseen vaan virhe. Vaan kunhan aika kuluu ja kieli muuttuu niin saas nähdä, eiköhän kirjoitusasukin korjaannu puhekielen suuntaan.
Noiden perusmuotojen metsästys sinänsä olisi antoisaa puuhaa. Esimerkiksi onko sanan KIRKAISTA perusmuoto KIRKA :) Jos ei tunne liippaa ei voi osata kirjoittaa oikein korvakuulolta. Joskus kun molemmat kirjoitusmuodot ovat oikeita, tarkoittavat vain eri sanaa. Mieleen muistuu ensimmäinen kesätyöpaikkani reilu 30 vuotta sitten ovitehtaalla jossa olin heloittajana. Vaikka talon väki puhuikin (ja joskus myös kirjoitti) helotuksesta. Viitannee kuumempaan paikkaan tämä jälkimmäinen.
9. Eki26.4.2004 klo 16:19
Elämän tarkoitus
on ikävä karkotus

Paljon käytetty riimipari ei ole oikea, ellei jompaa kumpaa panna puhekieleksi.
10. Eki26.4.2004 klo 16:20
Ja evribadi uusiksi:

...ikävän...
11. J Takala26.4.2004 klo 16:45
Muistaakseni tuo miljonäärikisan kysymys kuului, mikä seuraavista ei kuulu koululaisen varusteisiin tai jotain sellaista. Viivotin olisi pitänyt hyväksyä oikeaksi vastaukseksi, jos kilpailija olisi sen vastannut, koska viivotinta ei tosiaan löydy yhtään mistään.

Tuossa IiKoon pingviini-kysymyksessä tulkinta riippuu siitä, onko vaihtoehto c) kirjoitettu pingviini vai Pingviini.
12. Eki26.4.2004 klo 16:52
On se viivotin kuitenkin puhekielen (tai koululaiskielen?)viivoitin (tai viivain). Tavallaan olisi pitänyt hyväksyä, tavallaan ei.
13. Antti Viitamäki26.4.2004 klo 19:10
tero:

Sana KIRKAISTA ei kuulu puheena olevaan sanajoukkoon. Se on muodostettu verbistä -AISE-/-ÄISE- -johdoksella ja siihen pätee eri säännöt.

Puheena olleet sanat on muodostettu (useimmiten substantiivista) -O(I)TTA-/-Ö(I)TTÄ- -johdoksella, ja niihin tulee I-kirjain, jos kantasana on kaksitavuinen A/Ä-loppuinen tai jos kantasana on kolmi- tai useampitavuinen.

I-kirjainta ei tule, jos kantasana on kaksitavuinen O/Ö-loppuinen tai jos kantasanasta ei ole varmuutta. Myös sellaiset verbit, joiden rinnalla on samasta kannasta johdettu OTA-loppuinen verbi, kirjoitetaan ilman I:tä.

Joitakin poikkeuksia on, kuten INNOITTAA (<INTO) ja VIRVOITTAA (<VIROTA).

Totta on, että suomen kielen johdossysteemi on melkoinen viidakko, ja kantasanaan perustuva jäljitys on erityisen vaikeaa silloin, kun kantasana on jo suunnilleen kadonnut.
Ekin esimerkissä mainittu KARKOTUS (verbi KARKOTTAA) saadaan kantasanasta KARKOTA, ei KARATA.

HELOITTAA tulee kantasanasta HELA,
HELOTTAA kantasanasta HELO.

SAUNOTTAA tulee käsittääkseni verbistä SAUNO/A, joka tässä sitten mielletään (vartaloltaan) kaksitavuiseksi O-loppuiseksi sanaksi. Tai sitten kyseessä on myös poikkeus, samaan tapaan kuin jo mainitut INNOITTAA, VIRVOITTAA ja itse asiassa myös esim. LAISKOTTAA/LAISKOTELLA.

Että on siinä mitä ihmetellä. Korjatkaa toki, jos puhuin palturia - ei ole minullekaan ihan itsestäänselvyyksiä nämä.
14. jupejus26.4.2004 klo 21:28
Tuota lukiessani tuli vaan mieleen, että miksi "liipotin" sanassa ei ole i-kirjainta o:n jälkeen?

Onko liipotin sanankin alku liippa sanassa, edestakainen liike - vai liippaako liipotus läheltäkään?
15. Titta27.4.2004 klo 00:53
Miksi perä -> peruuttaa?

Miksei siitä muodostu sanaa kuten terästä tai kiperästä?
16. Tuomas L.27.4.2004 klo 09:43
Nämä -ottaa / -oittaa -verbit ovat suomen oikeinkirjoituksen hankalimpia tapauksia, vaikka sääntöjen avulla selvitäänkin kohtalaisen pitkälle.

Antin mainitsemia sanoja INNOITTAA ja VIRVOITTAA on perusteltu sillä, että "vanhanaikaisissa" verbeissä on i; määritelmä on tietenkin epämääräinen. Samaan sarjaan menisi ainakin KIRVOITTAA. Nämä kaikkihan ovat nykyisessä yleiskielessä melko harvinaisia, tyyliltään selvästi kaunokirjallisia verbejä (tosin huomattakoon tavallisen sanan "virvoitusjuoma" oikeinkirjoitus).

SAUNOTTAA tulee tosiaankin saunoa-verbistä, mutta oppilaille olen opettanut, että se on poikkeus, koska mielestäni näin on yksinkertaisempaa. LAISKOTTAA on sen sijaan tosiaankin poikkeus. (Poikkeukseksi voi ehkä mieltää myös LIHOTTAA-sanan, vaikkei sen kantasana kai varsinaisesti ole "liha".)

Erikseen kannattaa muistaa verbi "kehottaa", jonka kohdalla säännöistä ei ole juurikaan apua.
17. Tuomas L.27.4.2004 klo 09:43
Tietokilpailuista piti vielä mainita, että Heikoimman lenkin mukaan "coq au vin" on kukkoa. Kuinkahan usein se OIKEASTI on kukkoa?
18. Sopuli27.4.2004 klo 11:01
Kumpi on oikein: "Asia KUULOSTAA minusta oudolta" vai "Asia KUULLOSTAA minusta oudolta"?

Olen aina kuulunut yksiälläisten koulukuntaan. Kahta ällää näkee kuitenkin niin paljon, että olen alkanut epäillä omaa kielentajuani.
19. jupejus27.4.2004 klo 11:12
Kirvoittaa sanasta tulee mieleen sana kirvoittaja, joka on oikeastaan sanan kauneuden vuoksi ikävä, että on jäänyt pois käytöstä.
20. tero27.4.2004 klo 11:21
Olen aina ollut sitä mieltä että kielioppi on sieltä ja syvältä. Keksitään sääntöjä sellaisiin asioihin joissa sääntöjä ei oikeasti ole, ja sitten vaaditaan että näin pitää olla.
Oikea kieli on elävää ja muuntuvaa ja tekee ajan kanssa naurunalaisiksi kaikki jotka muuta väittävät.

"Miehän sanon ja kirjotan ihan niinku lystään"
21. Eki27.4.2004 klo 11:23
Sopuli, Pesonen sanoo

kuullostaa, pitää olla: kuulostaa

Auktoriteetit ovat ottaneet selvän kannan.
22. J Takala27.4.2004 klo 11:25
Heh, aivan kuten gerbiili-sanan kohdalla.
23. jupejus27.4.2004 klo 11:36
Niinpä, ei auta maallistaa sääntöjä.
24. Antti Viitamäki27.4.2004 klo 11:37
Tuomas L:

LIHOTTAA-sanan rinnalla on verbin LIHOA lisäksi myös verbi LIHOTA, mistä johtunee kakkossäännön ("ei I-kirjainta") soveltaminen.

Noiden INNOITTAA/VIRVOITTAA -poikkeuksien perusteluun ei kai liity niinkään "vanhanaikaisuus", vaan se että ne on niin pitkään kirjoitettu aina noin. Moinen kuulostaa tavallaan vanhanaikaiselta, varsinkin kun Suomi-filmeissä maisterit sun muut sivistyneet lisäävät I:n hyperkorrektisti joka paikkaan, mutta käytännössä nämä pari verbiä ovat niitä harvoja jotka on lähestulkoon aina ja kaikkialla kirjoitettu noin, kun useimpien muiden vastaavien verbien kohdalla on ollut selvää vaihtelua. Säännöllä ei olla siis haluttu puuttua sanoihin, jotka ovat jo hyvin vakiintuneita - on vain haluttu tehdä selväksi homma niiden sanojen suhteen joissa häilyvyyttä on ollut runsaasti. Vanhanaikaisuus ei siis sinällään tietenkään ole mikään peruste (en tiedä, haitko edes sitä...?).

KEHOTTAA-sanan kantasanasta ei taida olla oikein varmuutta - lähtökohtaisesti se on kaiketi KEHO, vaikkei moisessa erityisemmin järkeä tunnu olevan. Mutta joka tapauksessa näemme, että verbi menee mainitun kakkossäännön piiriin.


Titta:

Varma en ole, mutta luulisin että PERUUTTAA ei ole PERÄ-sanan johdos. Veikkaisin ennemmin linjaa PERU > PERUA > PERUUTTAA, ja PERÄ lienee syntynyt vasta myöhemmin, jonkinlaisena sivujohdoksena, mahdollisesti jonkin mallin mukaan.


jupejus:

LIIPOTIN tulee ihan varmasti verbistä LIIPOTTAA, jota minun käsittääkseni ei ole pitkiin aikoihin käytetty muuten kuin MENNÄ-verbin yhteydessä (MENNÄ LIIPOTTAA). Se vaikuttaisi LIIHOTTAA-verbin variaatiolta, samanlaiselta ääntä tai liikettä kuvailemaan pyrkivältä sanalta kuin HOILOTTAA, REUHOTTAA tai KAAKOTTAA, joiden kantasanatkin (HOILATA, REUHO(T)A...?) tuppaavat olemaan vähän sitä sun tätä. En tiedä, pitäisikö ne laskea poikkeuksiksi vai jättää tyystin omaan rauhaansa. Ehkäpä ne on kaikki läpi käyty jossain kielitieteellisessä tutkimuksessa, kantasanoja myöten. :-)


Niin, ja Tuomaalle/Tuomakselle vielä:

Yleissääntönähän lienee, että on kaksi eläintä jotka saattavat ruokapöydässä vaihtaa sukupuolta - kana ja lehmä. Epäilemättä kukkoja ja härkiäkin kokataan, mutta veikkaisinpa sen olevan melko harvinaista ainakin kaikissa tavallisissa ravintoloissa.
25. Eki27.4.2004 klo 11:43
Lemmikki-lehti ei jutustani hätkähtänyt tippaakaan ja uudessakin lehdessä puhutaan vain gerbiilistä. Kirjoissa ei varmaan vielä ole sana vaihtunut. Voisikohan tuolla jutullani muuten olla vaikutus siihen, että gerbiili otettaisiin rinnakkaismuodoksi?

Epätietoisille:

http://www.sanaristikot.net/pakinat/index.php?p1=g erbiili.php&p2=info.php
26. Antti Viitamäki27.4.2004 klo 11:49
Minä en ole sitten koskaan jaksanut ymmärtää tuota KUULOSTAA/KUULLOSTAA -juttua. En ymmärrä, miten joku laittaa siihen kaksi ällää, kun en ole kenenkään puheessa sellaista koskaan erottanut. Sanahan on aivan selvästi yksiälläinen! :-) Toisin kuin SYDÄMEN ja SYDÄMELLINEN - kokeilkaapa noita sanoja sanoa täsmällisesti yhdellä ämmällä, niin voitte todeta suomen kielen ihanuuden. Joka tapauksessa ne näyttävät minusta kirjoitettuna kauniimmilta noin - ja meneväthän ne silloin paremmin kielioppisääntöjen mukaankin.

Olen teron kanssa samaa mieltä kieliopista PILKKUJEN suhteen. Pilkkusäännöt tuppaavat välillä hankaloittamaan kielen, tekstin ja puheen luonnollista rytmiä, varsinkin jos kirjoittaa monipolvisia, monilauseisia virkkeitä joissa on yksi tai useampi luettelopilkku seassa. Edellisessäkin virkkeessä kuuluisi olla pilkku JOISSA-sanan edessä, mutta olen jättänyt sen tarkoituksella pois ettei lukurytmi turhaan häiriintyisi.
27. Tuomas L.27.4.2004 klo 12:03
Mitähän, jos pilkku puuttuisi vaikka seuraavista:

Vieraille tarjottiin mätiä, munia ja paahtoleipää.

Hän katsoi, kuinka teloitetun pää putosi, ja huusi kauhusta.
28. tero27.4.2004 klo 12:57
Tuomakselle: Esittämissäsi lauseissa pilkkuja ei laitetakaan kieliopin takia vaan selvyyden takia, ja siksi ne ovat täysin paikallaan. Kieliopin mukaan pitää laittaa myös turhia pilkkuja joilla ei ole mitään virkaa.
29. iso S27.4.2004 klo 12:58
Pilkun poistamalla saa joskus aikaan sairasta huumoria. Toisaalta sitä voi syntyä niin ettei asiaa pilkuilla pelasteta:

Jo nuorena Voltairen terävä kieli pisti ihmisten silmään.

Pilkun paikkakin pitää nuuskia tarkkaan:

Armoa, ei hirteen!
Armoa ei, hirteen!

(tämä on käännösjuttu, toimii luultavasti paremmin alkuperäiskielellä)
30. Tuomas L.27.4.2004 klo 13:12
Kukin tyylillään. Minusta on kaikkein yksinkertaisinta toimia aina sääntöjen mukaisesti; jos jonkun mielestä on yksinkertaisempaa miettiä jatkuvasti, onko tässä nyt selvyyden vuoksi syytä noudattaa sääntöjä vai voiko niitä olla noudattamatta, se oikeus hänelle suotakoon.
31. Matti27.4.2004 klo 13:32
Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.

Olen teron linjoilla. Kielioppi pyrkii formalisoimaan asiat liian pitkälle. Ensin tarkkaillaan miten muodot ja taivutukset menevät, ja sitten yritetään sorvata säännöt, jotka asiantilaa kuvaavat. Suuret linjat näin varmasti hoituvatkin, mutta kun aina vaan jatketaan kohti pikkupiirteitä mennään metsään. Sännöt taipuvatkin nyt kielen mukaan eikä kieli sääntöjen, ja saadaan poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.

Johonkin pitäisi vetää raja ja todeta, että tästä eteenpäin kieli nyt vaan on tällainen.

Kielen opiskelijallekin on paljon helpompi oppia joku "helottaa" suoraan ulkoa, kun monimutkaisen ja keinotekoisen säännön kautta.
32. Antti Viitamäki27.4.2004 klo 13:53
Kyllä minä ainakin olin koulussa ihan vain iloinen joka ainoasta SÄÄNNÖSTÄ, jonka vieraaseen kieleen saimme. Ikävintä puuhaa oli opetella muistamaan ne asiat, jotka "nyt vaan ovat tällaisia" - esimerkiksi ranskan ja saksan suvut.

Ja minäkin ryhdyin selittämään O(I)TTA-verbien sääntöjä vain koska joku sattui sitä ihmettelemään.

Formaalista kielitiedettä yleensä ei kannata väheksyä - yhtenä aputieteenä muiden joukossa sen avulla on onnistuttu selvittämään varsin paljon kansojen ja yhteiskuntien historiasta. Sillä, että oppilaille voidaan kertoa miten mikäkin sana olisi hyvä kirjoittaa, on, sanotaanko nyt vähintäänkin toissijainen merkitys. Kuitenkin kielitiedettä ja sen löytämiä säännönmukaisuuksia ja kaavoja käytetään, koska kouluissa on (valitettavasti?) vieläkin varsin formaalinen opetusjärjestelmä.

Pilkkusääntöihin vielä sellainen kommentti, että säännöt on varmastikin ihan hyvä OSATA, ennen kuin niitä ryhtyy rikkomaan. Enkä minäkään niitä riko, ellei minusta tunnu että ajatus lukiessa turhaan pysähtyy. Totta kai on paljon paikkoja, joissa pilkut ovat ymmärrettävyyden kannalta jopa välttämättömiä.
33. sopuli27.4.2004 klo 14:34
Ruumis vai keho vai vartalo?

Vanhastaan suomen kielessä sekä kuollut ihminen on ruumis ja elävällä ihmisellä on ruumis.

Nyttemmin elävää ruumista sanotaan kehoksi - ilmeisesti englannin kielen vaikutuksesta - mutta itse en siihen pysty.
Ruumis (elävänä) mielestäni sisältää kaiken mitä ihmisessä on, pintaa ja sisustaa. Keho on jotenkin laimea ja vajavainen ilmaisemaan jotakin niin lihallista.

Myös ruumiillinen kuulostaa minusta runsaammalta ja jämäkämmältä kuin kehollinen.

Äskettäin käytettiin lehtijutussa näiden synonyymina vartaloa, ja siinä yhteydessä mentiin kyllä metsään. Kun tuntuu, että vartalon ilmaisisi enemmänkin muotoa ja pintaa kuin koko ihmistä.

Kuulisin mielelläni mietteitä asiasta.
34. iso S27.4.2004 klo 15:29
Minun mielikuvituksessani vartalo on vajavaisempi kuin keho, se on vähän kuin torso. Vartalon ulkopuolelle jäävät pää, kädet ja jalat (sopulilta käpälät).

Ainakin yhdyssanoissa keho istuu jo hyvin, vai väittääkö joku ruumiinrakentaja vastaan?
35. Matti27.4.2004 klo 15:36
Kuvanveistäjä tekee vartaloita. Toivottavasti ei ruumiita. Saunoittaja ei liene ruumiinpesijä. Bodari kai aloittaa harjoituksen kehonavauksella. Kovan mömmöjen popsimisen jälkeen saattaa edessä olla ruumiinavaus.
36. J Takala27.4.2004 klo 15:48
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että Arvo Ylppö olisi lanseerannut suomen kieleen keho-sanan.

Joskus aikanaan luin jostain, että Ylpön ollessa saunotettavana, hän oli naispuoliselle saunottajalle sanonut, että peskää koko keho. Nainen oli siihen vastannut, että voin kyllä pestä vartalonne, mutta kehonne saatte pestä itse.
37. tero27.4.2004 klo 17:03
Vielä vähän pilkun ..viilaamisesta. Että säännöt pitää osata ennen kuin alkaa niitä rikkoa. Muka. Pari vuotta sitten puhumaan oppinut poikani puhuu rikkaampaa, elävämpää ja parempaa suomea kuin tuntemani useita vuosia Suomessa asunut aikuinen joka on käynyt kielikursseilla kielioppia opiekelemassa. Kielioppisääntöjä ei voi rikkoa koska oikeasti niitä ei ole!
Jos kerran puhumaan pystyy ilman sääntöjä niin miksei sitten kirjoitamaankin. Suomalaiset ovat liian lainkuuliaisia jo muutenkin. Parempi tehdä jotain väärinkin kuin ikuisessa tuomion pelossa jättää kaikki tekemättä on minusta parempi.
Kielitiede on toinen asia ja kaikki kunnia asiaan vihkiytyneille. Kunhan pysyvät siellä kammiossaan eivätkä kiusaa lillukanvarsillaan meitä muita.
Niille jotka jo kerkesivät herneen imaista laitan tähän vielä hymynaaman ettei tosikoksi luulla. :)
38. Antti Viitamäki27.4.2004 klo 18:30
Jotta ei minunkaan tosikon maine kärsisi, niin vastaan vielä. Kommenttini koski lähinnä pilkkusääntöjä, joista alle kouluikäisen ihmisen ei kuulukaan tietää mitään. Kirjoitin "on hyvä osata", en "pitää osata", ja oikeastaan tarkoitin osata-verbillä ennemminkin verbejä sisäistää ja ymmärtää. Eli on hyvä ymmärtää, miksi jokin sääntö tai suositus on annettu ja mihin sillä pyritään - sen jälkeen on huomattavasti helpompaa muutenkin arvioida omaa kirjoittamistaan. Eli tässä tapauksessa: pilkkusäännöillä pyritään selkeyttämään tekstiä, tekemään siitä sellaista, ettei jokaista lausetta tarvitse tavata kahteen kertaan ennen kuin siitä saa selvän.

Ja huomattakoon vielä tämä selkeä pointti: en todellakaan puutu ihmisten arkipäiväiseen kielenkäyttöön, siis puheeseen - vaan sellaiseen kirjoitettuun kieleen, joka on tarkoitettu julkiseksi ja josta ihmisten pitäisi saada selvää ilman erityisvalmiuksia.

Ohjasin taannoin erään näytelmän, ja sen kävi katsomassa muutamakin koululaisryhmä. Yhdeltä lukion kakkosten ryhmältä teatteri sai myöhemmin luettavakseen tunnilla aineena kirjoitettuja näytelmäarvioita, ja nämä tekstit kertoivat ainakin minun mielestäni tarpeeksi karuja faktoja nykynuorten kielenhallinnan tasosta.

Erään oppilaan arvio oli kyllä aivan valmista tavaraa lehteen
- äärimmäisen hyvin jäsennelty ja kielenkäytöltään erinomainen kokonaisuus, joka punnitsi esitystä monelta kantilta. Paikallisessa päälehdessämme ei itse asiassa näe kovin usein niin hyvin kirjoitettuja arvosteluja.

Mutta suunnilleen siitä alkoikin alamäki. Muutamista arvioista kyllä vielä välittyi asia lause lauseelta, vaikka niissäkin pilkut, pisteet ja isot kirjaimet olivat jo missä sattuu - mutta lähes puolessa teksteistä oli esimerkiksi

- virkkeitä jotka alkoivat jostakin ja loppuivat johonkin ihan muualle
- perusidiomien väärää (lue: epäloogista) käyttöä
- omituisia kielikuvia
- hirveää tautologiaa (sama, helposti ihan pronominillakin korvattavissa oleva sana jopa kolmeen kertaan samassa, lyhyessä kappaleessa)
- kongruenssivirheitä siinä määrin pahoissa paikoissa ettei kyennyt enää sanomaan mihin kirjoittaja oli viitannut
- sanojen väärää taivutusta
- yleistä ajatuksen puutetta ja tyhjiä lauseita

Eikä puhettakaan mistään jäsentelystä tai tekstin rytmistä!
Anteeksi vain, tero, mutta kyllä minua hieman huolestuttaa, jos tämä otos oli LUKION TOISEN LUOKAN OPPILAIDEN keskitasoa.

(jatkuu)
39. Antti Viitamäki27.4.2004 klo 18:30
(jatkuu)

Puhuminen ja kirjoittaminen ovat kaksi eri asiaa. Puhua voi kuka vain, vaikka siinäkin voi olla selkeä ja vähemmän selkeä - mutta hyvää tekstiä tekee harva ilman harjoitusta. En tiedä, kuinka paljon harjoitusta nämä oppilaat olivat saaneet - tuskin ihan yhtä paljon kuin oma vuosikertani aikoinaan.

Enimmäkseen arvioista välittyi sellainen fiilis, että nimenomaan EI USKALLETTU kirjoittaa omannäköistä kieltä. Siinä suhteessa olen, tero, kanssasi samaa mieltä, että koululaitos puskee liikaa mallia meidän päähämme, ja vaikka opettaja sitten myöhemmin kuinka sanoisi että "Kirjoittakaa ihan omin sanoin!" niin kaikki kirjoittavat kuitenkin sellaista tekstiä kuin KUVITTELEVAT arvostelun vaativan. Ja silloinhan sitä ollaan jo metsässä, jos tuo tekstityyppi ja siinä tarvittu kieli ei ole hallussa.

Tilanne on joskus puhutussakin kielessä vähän sama - monia aloittelevia näyttelijöitä esimerkiksi vaivaa tietty luonnottomuus siitä hetkestä lähtien, kun he astuvat näyttämölle. Yritän ohjaajana usein tähdentää sitä, miten tärkeää heidän on puhua luontevasti, luonnollisella nuotilla ja painotuksella. Hyvin usein tästä ei ole juurikaan apua - he joko tekevät aina niin kuin lähtökohtaisesti osaavat tai sitten oppivat hyvin pitkän ajan kuluessa. On ikään kuin heidän päässään olisi tietty mielikuva siitä miten näyttämöllä kuuluu puhua: "Ta DII da DII da DII da DII..." Lapsilla tämä on jostain syystä vielä yleisempää, vaikka heidän jos keiden luulisi puhuvan juuri niin kuin he puhuisivat muutenkin. Mutta nähtävästi siinä on jotain tuskallisen vaikeaa, kun se mitä puhuu onkin KIRJOITETTU VALMIIKSI PAPERILLE. Itse en ole koskaan tajunnut tätä - monet, mielestäni erittäin hyvätkin näyttelijät saattavat puhua aivan omituisesti. Ihmetyttää, että miksi nähdä sellainen VAIVA, että etsii jonkin TOISEN tavan lukea tekstiä sen luontevan sijaan!

No, nyt jauhoin tätä niin pitkään, etten kohta enää ehdi sinne minne minun piti ehtiä - tässä tapauksessa itse asiassa juuri teatteriin. :-)

Palaillaan!
40. V-R27.4.2004 klo 19:37
Mitä pidempi kirjoitus, se tosikkomaisempi olemus.
Jaa, ei rimmaa vai?
;)
41. jupejus27.4.2004 klo 21:03
Tottahan A V kirjoittaa. Onhan kaikessa luisuttu siihen, että mennään siitä, mistä aita on matalin. Ei tarvitse muuta, kun katsoo salattuja elämiä. Tyyli on ilmeisesti tarkoituksella haettu, sillä ei kai muuten kukaan hyväksyisi noin alakanttiin vedettyjä näyttelijäsuorituksia.
Samaa voi sanoa koulutuksestakin. Ei vaadita täydellisyyttä, ei sinne päinkään, tai jos vaadittaisiinkin, niin niiden, jotka siihen eivät yllä, tai eivät halua, niin luovutetaan varsin.
42. Timppa27.4.2004 klo 21:04
Voisin olettaa, että olut on hyvää ruumiin lämpöisenä. Kuka tietää ruumishuoneen lämpötilan...? :)
43. V-R27.4.2004 klo 23:37
A. Viitamaki han oli kommentoinnin aiheena.
Opemaista tekstiä. Ja muutenkin.
Surullista, jos tollanen ope ois.
44. Titta28.4.2004 klo 00:02
Kyllä minulle tuollainen ope kelpais.
45. Pekka Vilen28.4.2004 klo 01:44
Viitamäki jaarittelee itsestäänselvyyksiä, ikäänkuin olisi tehnyt jonkin uuden keksinnön!
46. Titta28.4.2004 klo 01:55
Pekka Vilen: Niin mutta sehän kertoi jo ekassa lauseessa olevansa tosikko...

Ja suoraan sanottuna... Viitamäellä sentään oli paljon enemmän sanottavaa kuin sinulla.
47. Antti Viitamäki28.4.2004 klo 01:56
Pekka Vilen:

Sinusta on siis itsestään selvää, että lukion kakkosluokkalaiset ovat noin surkeita kirjoittajia - vai mihin kommenttisi viittaa?

Tiedän kyllä jaarittelevani, mutta en ole aivan varma siitä, mikä jaarituksessani oli itsestään selvää. Myöskään en oikein ymmärrä, minkä uuden keksinnön kuvittelen tehneeni. Ehkäpä löydät aikaa täsmällisempään lausuntoon, niin tiedän jatkossa toimia paremmin. Kiitoksia kuitenkin tässä vaiheessa kommentistasi.

V-R:

A. Viitamaki han on kanssasi aivan samaa mieltä - minusta tulisi aivan hirveä opettaja. Huomasin sen onneksi yliopistoaikoinani tarpeeksi ajoissa. :-)
48. Somali28.4.2004 klo 14:54
Arvatkaa kaksi kertaa, onko minusta suomen kielen oikeinkirjoitus oikein oikein vaikeaa.
(HUOM! mielestäni kirjoitin em. lauseen sääntöjen mukaan ja tahallani noin. Kuten huomaatte kauneus on katsojan silmissä eli lauseeni voi ymmärtää, kuten kukin haluaa.)
Monet edellä olevat kirjoitukset olivat minulle melkoista "hebreaa".
49. Matti28.4.2004 klo 15:07
Miltähän tuntuisi jos joutuisi koulunpenkille opettelemaan somaliaa (tai mikä lienee se kieli jota siellä puhutaan)? Taitaisi tulla suru puseroon.

Mutta vielä ruumiista ja kehosta. Suomen dekkarikirjailijoiden seura on nimeltään Ruumiin kulttuuri. Minusta aika mahtavaa kielenkäyttöä.
50. iso S28.4.2004 klo 15:22
Keravalla ei nautita somaliannoksesta, vaan suhtaudutaan sellaiseen pitkin hampain.

Somali, jos olet aito etkä huijari tai veijari, niin hyvin olet oppinut. Syntyperäiseen suomalaiseen erona on lähinnä virheiden puuttuminen!
51. IiKoo29.4.2004 klo 10:31
Nykyään peruskoulussa harrastetaan niin paljon kaikkea hömppää, ettei aikaa riitä enää asioiden oppimiseen. Koulussa pitää olla kivaa ja joidenkin tärkeiden asioiden opiskelu ei ole sellaista.

Kollegani lapsen opettaja oli todennut, ettei hän korjaa lasten virheitä, koska se voi tappaa lapsen luovuuden. Voi luoja paratkoon, sanon minä.

Koulukeskustelukin käydään ainoastaan siitä asiasta, pitääkö ruotsi kirjoittaa yo-kirjoituksissa vaiko ei. Lillukanvarsia ovat tällaiset asiat kokonaisuudessa.
52. tero29.4.2004 klo 12:07
Vanhastaanhan kasvatus on nimenomaan ollut sitä että karsitaan niitä virheitä pois ja viskataan pentu pesuveden mukana pihalle ilman hitustakaan itsetuntoa. Jos joku tätä yrittää korjata kannustamalla litistämisen sijaan niin hattua nostan. Minun aikaani ei koulussa ainakaan kukaan halunnut tai uskaltanut tehdä mitään toisista poikkeavaa tai omaperäistä.
"Aina kun pä nousi niin viikate heilahti."
53. sopuli29.4.2004 klo 12:17
Tytär kirjoitteli ala-asteikäisenä koneella pieniä tarinoita ja alkoi kysellä välimerkeistä. Neuvoin tärkeimpiä, kehotin välttämään samojen sanojen toistoa ja vaihtelemaan kappaleiden pituutta. Siinä iässä ja omasta halusta meni oppi hyvin päähän ja siellä on pysynyt aikuiseksi asti.

Puhuttiin myös siitä, miksi ne kannattaa opetella. Ei, koska joku jossain niin määrää vaan koska selkeää tekstiä on lukijan on helpompi lukea ja ymmärtää ja myös tykätä siitä.

Mutta miten motivoida oppimaan, jos toinen ei vois vähemmän välittää? Sillä välittämisestä ja merkityksistä kai viime kädessä on kysymys. Opettajia ja opetusmenetelmiä tietysti on parempia ja huonompia. Käytetäänköhän ristikoiden ratkontaa äidinkielessä?

Sama lapsi jossain vaiheessa kysyi, miksi yleensä pitää käydä koulua, vaikkei halua.

Mitäs siihen sanot? Ensin kaikenlaista tietämisen autuudesta, ja kun sen loogisuus tuli kumotuksi niin sitten jotain ammateista. Kun se meni nurin niin koska on pakko. Fiksu lapsi tiesi, ettei ole koulupakko vaan oppivelvollisuus. Mistä päädyttiin viimeiselle rannalle: koska minä en osaa enkä halua opettaa eikä ole varaa yksityisopettajaan. Se kelpasi.
54. sopuli29.4.2004 klo 13:42
Totta puhut, Tero. Äidinkielessä käy nitistäminen varmaan vähimmällä vaivalla, koska kieli ei ole mitään ulkopuolista tietoa vaan ihmisen identiteettiä.

Nyt menee pitkäksi, mutta menköön. Tuurasin kerran kylmiltäni ja vailla mitään opettajantaustaa äidinkielenopettajaa yläasteella. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, miten hirveää kirjoittaminen voi joskus olla, etenkin jos on pakko.

Pystyäkseen kirjoittamaan pitää pystyä luottamaan kykyynsä kirjoittaa ja uskaltaa olla se mikä on. Siinä tilanteessa mikä tahansa kielteinen huomautus, määrääminen tai ongelman vähättely vain pahentaa.

Ja päinvastoin - esimerkiksi opettajan osoittama luottamus ja hyväksyntä varmasti auttaa. Etenkin sitä, jolle homma on erityisen vaikeaa.

Eikä kirjoittavaa oppilasta saisi jättää ihan yksin vaan jeesata, jos tulee ylitsepääsemätön ongelma. Muuten koko homma tyssää siihen ja oppilas kuvittelee olevansa huono, kun ei itse osaa.

Yksi tyttö luki ääneen aineensa ja päätti sen "Tämä on vain minun mielipiteeni. Muilla on omat mielipiteensä."

Kiittelin tekstiä, mutta sanoin että viimeisen kappaleen poisto tekisi siitä vielä paremman. Ei ole mitään syytä sanoa VAIN minun mielipiteeni. Ja että älkää ikinä väheksykö omia mielipiteitänne, jokaisen mielipide on ihan yhtä tärkeä kuin jonkun toisen.
55. Egon29.4.2004 klo 14:01
Sopuli, miten saat tämän mielipideasian toimimaan parisuhteessa? ;D
56. Arska29.4.2004 klo 14:07
Meidän parisuhteessa harrastetaan paljonkin mieleipiteen vaihtoa! Minä menen vaimoni luo oman mielipiteeni kanssa ja poistun vaimoni mielipiteen kanssa!

Hauskaa vappua kaikille!!!
57. sopuli29.4.2004 klo 14:10
En mitenkään :(
58. iso S29.4.2004 klo 14:39
Meillä saa molemmilla olla ihan vapaasti omat mielipiteet. Aina ei ole viisasta tuoda niitä julki...
59. Eki10.10.2010 klo 12:42
Meinasi päästä eilen laatimukseen NISKOTTELU.

Aikoinaan tein VIEROTTAA-sanasta hyvän piilosanavihjeen, mutta pieleenhän se meni eikä onneksi lehteen asti ehtinyt.
60. PP10.10.2010 klo 12:54
Kymppitonnissa eräs laulajatar sanoi tykkäävänsä pullasta. Valitettavasti se lihoittaa, hän totesi.
61. Eki12.12.2010 klo 14:29
Jokuset sanat ovat tuottaneet minulle aikoinaan vaikeuksia, joitakin pitää miettiä kerta kerran jälkeen uudestaan.

Luulin aikoinaan, että sana on imbesiili, mutta eläin lopussa olikin väärä.

Sattumoisin oli mielestäni sattumoisiin.

Hetimmitenkin tuli joskus kirjoitettua yhdellä ämmällä. Sellaisenahan se päätyi Ylen ruotsinkielisen tv-ohjelman nimeenkin.
62. Eki24.12.2010 klo 08:44
Iltiksen nettisivuilla kirjoitetaan tällä hetkellä laajaksi Pieksamäestä. Vaimo tuossa vieressä kertoo, että niin hänkin sen nimen nuorempana luuli olevan. Piti oikein katsoa tietosanakirjasta ja sitten miettiä anagrammia säkkipimeä, että kyllä siinä on kaksi äätä eikä yhtään aata.

Sitten on yksi sana, jota minun kielikorvani ei sano oikein, siis että verbi rankaista pitää olla rangaista. Tuli mieleen, kun eilen jossain tv-käännöksessä näin tuon väärän muodon. En sisliene ainoa.
63. Eki24.12.2010 klo 08:47
Juu, en luule, että laajasti on paremmin laajaksi.
64. Eki24.12.2010 klo 08:48
Huh, eiköhän "sisliene" paras siirtyä joulun viettoon tästä hölmöilemästä...
65. RA25.12.2010 klo 08:54
RANKAISTA / RANGAISTA: Sanakirjoissa sanotaan, että rankaista "pitää olla" rangaista.

Sanakirjojen suositukset ovat yleensä kahdenlaisia: "paremmin" ja "pitää olla". Paremmin-sanalla viitataan suositeltavampaan muotoon eli kumpikaan ei ole virheellinen. Pitää olla -ilmaisulla viitataan sitten jo esim. oikeinkirjoitussääntöjen vastaisiin ilmauksiin.

Sanakirja siis viestii, että rankaista on väärin kirjoitettu.

Sanaristikoiden sanavalintojen osalta tässä kuitenkin tulee mieleen kysymys, että kun esim. tämä rankaista-verbi on kelpuutettu omana hakusanana sanakirjoihin, niin eikö sana kuitenkin ole sanaristikkokelpoinen? Siis jos - olkoonkin että virallisesti väärinkirjoitettu - sanan muoto on niin yleinen, että se löytyy jopa sanakirjoista?
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *