715. Karhu

Pena11.2.2004 klo 16:28
>Karhujen elämää voi seurata internetissä

Ruotsalaisessa Orsa Grönklitt -karhupuistossa on jälleen sijoitettu nettikamera karhupesään. Karhuperheen elämää voi seurata internetissä jo kolmatta kertaa osoitteessa:

http://www.orsa-gronklitt.se

Joka toinen minuutti päivitettävät nettikameran kuvat seuraavat Freja-emon ja vastasyntyneiden karhunpentujen puuhia. Syntyessään pennut ovat vain oravan kokoisia ja turvautuvat tiiviisti emoonsa. Pesän elämä muuttuu koko ajan vilkkaammaksi pentujen kasvamisen myötä.

Ensimmäisellä kerralla vuonna 2000 karhujen elämää nettisivuilla kävi kummastelemassa 400 000 uteliasta yli 80:stä eri maasta.

Hankkeessa ovat mukana Orsa Grönklittin lisäksi Ruotsin valtion luonnonhistoriallinen museo ja Skandinavian karhuprojekti. Orsa sijaitsee Ruotsin keskiosassa, 360 kilometriä luoteeseen Tukholmasta.>

------------------------------

Minkälaista "karhumusiikkia" tulee mieleen? Mulle tuli heti kaksi:

1)

Karhunpoika sairastaa

Karhunpoika sairastaa,
häntä hellikäämme
lääkkehillä hoidelkaa
Nalleystäväämme
uni paras lääke on
sitä nauttikaamme
Nalleraukan kuntohon
aamuksi jo saamme.

2)

Karhun elämää (säv. & san. Anssi Kela)
(kokoelma-albumilta Rannalla (2002), julkaistu alunperin albumilla Pekka
ja Susi (1994))

Pakenen kylmää maailmaa
Pelkään lähteä tanssimaan
Alastomana naamiaisissa

Taas etsin puvun kuluneen
Karhun turkin kynsineen
Se on oikean kokoinen

# Tanssia jos osaisin
# Itkemäänkin oppisin
# Siihen asti elän karhun elämää
# Luokseni jos tulisit
# Ja joskus silmiin katsoisit
# Voisin vierellesi jäädä lepäämään

On kahdenlaisia ihmisiä
Karhuja ja niiden metsästäjiä
Molemmat ovat petoja

Jos karhun tuntee sisällään
Sen kanssa pitää oppia elämään
Ja paeta kylmää maailmaa

# Tanssia jos osaisin
# Itkemäänkin oppisin
# Siihen asti elän karhun elämää
# Luokseni jos tulisit
# Ja joskus silmiin katsoisit
# Voisin vierellesi jäädä lepäämään

Tässä puvussa hikoilen
Joskus iltaisin rukoilen
Että maailma
Olisi parempi paikka
Karhulle

# Tanssia jos osaisin
# Itkemäänkin oppisin
# Siihen asti elän karhun elämää
# Luokseni jos tulisit
# Ja joskus silmiin katsoisit
# Voisin vierellesi jäädä lepäämään

----------------------------

Oletteko nähneet karhun 'ihan livenä'? Laittakaa karhu-juttuja tänne. Vaikkapa sitten vero- sellaisesta! :-)
2. Sopuli11.2.2004 klo 17:35
Tyttö ja tanssiva karhu on upea jo iäkäs kappale, jota kuulee radiosta ihan liian harvoin. Marja-Leena Mikkolan sanat, Kaj Chydeniuksen sävel. Ensimmäisenä levytti kai Kaisa Korhonen, mutta löytyy parilta kokoomalevyltä ainakin Anneli Saariston ja Susanna Haaviston esittäminä.

Henkilökohtainen karhujuttu.
Parikymppisenä olin ihanan pojan kanssa treffeillä ja mukana hänen amerikkalainen ystävänsä. Elokuvien jälkeen mentiin pojan kämpille, hän laittoi levyn soimaan ja meni keittämään teetä, koska olin kovassa flunssassa.

Hellytti, kun alkoi tulla Karhunpoika sairastaa. Amerikan ihme kysyi, mistä tämä laulu kertoo. Sanoin, että minusta. Tyyppi nauramaan, mutta vaikka kysyin, ei kertonut miksi.

Ihastukseni saapui teen kera. Tinkasin häneltä, mikä tässä tyyppiä niin huvittaa.

No kun kaveri oli häneltä jo kysynyt samaa ja hän sanonut, että se on suomalainen pornolaulu.
3. iso S11.2.2004 klo 19:40
Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston
Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön
4. J Takala11.2.2004 klo 21:24
Karhuja olen nähnyt, mutta kylläkin eläintarhassa. Anssi Kelan kappaleista tuo Karhun elämää on edelleen oma suosikkini.
5. jupejus11.2.2004 klo 23:06
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt.
Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammaleet myllätyt.
On Teddy-karhujen retki tää..
6. iso S12.2.2004 klo 08:38
Dopingin ystävät voivat kokeilla Ylen antia: osoitteeksi
http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/haku.php
ja kappaleen nimeksi karhu. Löytyy aika monta karhu-sanalla alkavaa. En käy luettelemaan. Sanoituksiahan sieltä ei löydy.

Poimitaan joukosta yksi: Bellmanin laulu Karhu nukkuu ja syötetään Kuukkelille
karhu nukkuu bellman

Tulee pari viittausta Ylen kantaan ja linkki kanteleensoiton ystäville:
http://www.kanteleliitto.sci.fi/gifs/polkkysitra.p df
Sielläkin on useita karhuaiheisia nimiä, mutta sanoista vain muutama alusta. No, eihän kantele laula vaan soi.

Esimerkiksi 5-kielisen kanteleen duuriviritykselle löytyy
Karhu ja siili: karhu kovaääninen tömistellä alkaa
Karhumarssi: Suuren suuri isäkarhu marssi näin
Karhunpeijaispolska: Kankaalla karhut paini, tappeli
Karhu nukkuu (C.M.Bellman): karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä
Unelias pikkukarhu (H.Pakarinen, ei liene Hanna!): Karhu nukkuu

Mollivirityksellä ei ole yhtään karhua. Karhu on siis iloinen asia! Mollielukoitakin löytyy:
Hiiri juosta hirskutteli
Saapuu jo yö, kala ei syö
Saaliiksi sain hyttysen
Kuku kultainen käkönen
Kaikki linnut lähteneet on, laulut jäivät meille

Sellaisia löytyy, kun oma pää ei riitä. Itse muistan vain sen, mitä ei kehtaa kokonaan toistaa: lähtekäämme karhunkaatoon Reisijärven rantaan...
7. Floora12.2.2004 klo 12:21
Urpo on karhu
Turpo on karhu
Tää on tavallista karhun elämää

Ihana suomalainen nukkeanimaatiosarja Urpo ja Turpo sopii sekä lapsille että aikuisille.

http://www.sci.fi/~hhuovi/kirjailija/ut.html
8. Pena15.3.2004 klo 12:24
Otsikko Ilta-Sanomissa:

"Karhukirje opintotuen takaisinmaksusta 30 500:lle"
9. Pena24.5.2004 klo 15:39
Karhujuttu karhunkaataja Väinö Heikkisestä, Etelä-Saimaa maanantaina 24.05. 2004:


"Karhut on saatava uudelleen pelkäämään

Kallo poikineen. Karhunkaataja Väinö Heikkisen karhunkallokokoelma on vailla vertaa.

LIEKSA
HARRI EKHOLM

- Nykyiset karhut eivät enää osaa pelätä ihmistä. Siksi ne tunkevat jopa kaupunkien keskustoihin karhuihin tottumattomia pelästyttelemään.
- Ainut keino on opettaa karhuille ihmisarkuutta aseen kanssa.

Näin sanoo lieksalainen erämies Väinö Heikkinen, 81.

Kaksinkantajan Väinö tietää, mistä puhuu, sillä jo 1940-luvulta lähtien hän on opettanut karhuille ihmisen ja jumalanpelkoa ase kädessä. Hän on tänään hengissä olevista suomalaisista kaatanut enemmin karhuja kuin kukaan muu. 36 kellistettyyn kontioon on seuraavalla erämiehellä pitkä matka, nykypäivänä jopa mahdottoman pitkä.

Siksi Väinö Heikkinen tulee jäämään historiaankin yhtenä suomalaisena marttikitusena, mestarikarhunkaatajana.

- Onhan noita tullut jokunen nyksähytettyä, sanoo Väinö itse vaatimattomasti.

Väinön murteessa sana nyksähtää tarkoittaa niille sijoilleen kerralla kuolemista. Juuri niin on karhulle Väinön pyssyn edessä käynyt 36 kertaa, olipa liipaisinsormen jatkeena pelkkä pienoiskivääri tai järeä suurriistaluodikko. Montakaan askelta ei Väinön ampuma karhu ole enää luodin tavoittamana ottanut.

Liki kolmisenkymmentä noista kaadettujen karhujen kalloista koristaa yhä Kaksinkantajan pirtin kammarin hyllyä. Jokaiseen on merkitty muistiin otson kaatopäivä, koko ja paino. Kuka niitä enää kaikkia ilman muistaisi.

Ei Väinö Heikkistä silti voi minään karhun vihaajana pitää. Pikemminkin hän kunnioittaa karhuja.

Toisaalta elämä salojen keskellä maanviljelijänä ja jo poikasesta asti tapahtunut lehmikarjan paimentaminen metsälaitumilla on opettanut Väinölle asenteen jossa omasta ja naapurin omastakin pidetään huolta. Lieksasta Rukajärven suuntaan johtavan tien varressa on omaa karjaa ja maata pitänyt käydä ase kädessä puolustamaan milloin karhua, milloin taas idän isompaa karhua vastaan.

Molemman laatuisilla reissuilla Väinö Heikkinen on miehen paikan täyttänyt ja oppinut tietämään, että pää se on arka paikka niin ihmisellä kuin karhullakin.

- Ontrosenvaarassa kenttävartiosta lähdettäessä talvella 1943 vieruskaveri sai luodin läpi päänsä ja siihen nyksähti Nurmeksen poika.

Puna-armeijan konepistoolin luoti jalassaan Väinökin turvaan konttasi ja hiihti.

- Vasta korsussa turvassa kun vedin saappaan jalasta, lorahti lattialle aika määrä verta ja siihen roiskahti se luotikin perään, kuittaa Väinö Rukajärven suunnan reissunsa.


(jatkuu)
10. Pena24.5.2004 klo 15:39

Karhuistahan meidän piti puhua.

Pienoiskiväärillä
korvan juureen

Tämä sotareissu opetti Väinölle kuitenkin, että pää se on heikko kohta molemmilla tappajilla, ihmisellä sekä karhulla.
Elokuussa 1949 Väinö oli hakemassa kotitilansa karjaa metsälaitumelta kotipihaan mukanaan pelkkä pienoiskivääri, nuoren miehen ainoa oma ase siihen aikaan. Mukana ollut koira yhytti karjan kupeesta karhun, ajoi sen monien vaiheiden jälkeen ampumahollille ja pienoiskivääri puhui.

- Tästä korvan vierestä suoraan aivoon mäni, esittelee ampuja yhä näkyvää todistetta käden ja silmän tarkkuudesta.

- Ja siihen nyksähti.

Vielä nytkin liki 55 vuotta myöhemmin kalloa käännellessään Väinö harmittelee, että tuli tuhlattua ylimääräinen pienoiskiväärin patruuna lopetuslaukaukseen keskelle kontion ohtaa. Olisi se ensimmäinen riittänyt, vaan kun ei silloin ollut sitä 36 karhunkaadon kokemusta, joka nyt on.

Kaatolupia
saatava lisää

Tämän vuosituhannen puolella Väinö Heikkinen ei ole enää karhujahdissa käynyt. Nuoremmat joutavat paremmin. Askel toki nousisi, sitä todistaa kotitilan pihassa odottava liki rekkakuormallinen propsipino, jonka Väinö kertoo juuri sulaneilla lumilla itse kotimetsistään tehneensä.
Pitää tuo savottatyö kuulemma kohta 82 vuotta täyttävän metsämiehen mukavan vetreänä.

Elämäntapojen tavoin myöskään ajatukset karhuista, niiden määrästä, suojelusta, metsästyksestä ja pitämisessä erossa ihmisistä eivät Väinö Heikkisen päässä muutu.

- Toki Suomeen karhuja lisääkin mahtuu, mutta niitä on koko ajan opetettava pysymään poissa ihmisten ilmoilta.

Väinö Heikkisen vakaa mielipide tämän koulutuksen keinosta on lyhyt. Karhua pelkäämättömät koirat, paukkuvat pyssyt ja lisää kaatolupia.

Eivät karhut Suomesta metsästämällä lopu, mutta nykykarhujen sukupolvi on saatava oppimaan, missä on karhun ja missä ihmisen tila elää.

- Se joka ei opi, pitää nyksähyttää."
11. Heljä-Maija25.5.2004 klo 11:19
Peppi-Karhun aamutossut, san. Saukki

1. Peppi-karhu sikeästi nukkui juuren alla,
lunta oli kuusikossa, tähdet taivahalla.
Kevät tuli, herätteli karhun laihtuneen,
joka tuumi: "Nytpä pienen aamulenkin teen".
Peppi-karhu juuren alta kömpi venytellen,
silmiänsä siristäin ja myöskin haukotellen.
Vaikka maan jo paljastanut oli kevätsää,
Peppi-karhun astella se oli viileää.

2. "Aamutossut tarpeen oisi", tuumi Peppi rukka,
"taikka paljaat tassuni voi periä jo hukka".
Osui silloin karhun tielle kuusi naavainen,
Peppi riipi suureen kasaan naavavillat sen.
Vaikka oli laihtunutkin karhu alla juuren,
vielä pystyi litistämään naavakasan suuren.
Sitten leipoi kämmenillään ohueksi sen,
kunnes siitä syntyi huopa kuusennaavainen.

3. Peppi-karhun neuvokkuus te merkille nyt pankaa:
taskustansa kaivoi karhu pätkän karhunlankaa.
Sillä neuloi huopakankaan aamutossuikseen,
lähti metsään löntystämään sitten hiljalleen.
Peppi-karhu töppösensä täytti kuivin heinin,
vältti siten tassuistansa iskiaan ja leinin.
Kesä kului, aamutossut kulua myös sai;
keväällä taas Peppi-karhu uudet tekee kai.
12. Heljä-Maija25.5.2004 klo 12:43
Kun olin ihan pikkuinen, pikkuinen tyttö, 2-3 vuotias, äitini lausui minulle tällaista runoa. Ei ole aavistustakaan, kenen kynästä se on lähtöisin. Tietääkö joku?

ORAVANPOIKA

Olipa pikkuinen oravanpoika
kotona Kuuselassa,
pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystyssä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun,
kuoria käpyjen siementä suuhun,
oksilla mukana siskot ja veikot
leikissä vilkkahassa.

Olipa vieressä Metsolan Otson
koti ja valtakunta,
kammion seinänä kaatunut honka
ja kattona kerros lunta.
Lumessa reikä niin pyöreä juuri
oravanpojalle ihme suuri.
”Tuostapa kurkistan ikkunasta
Metsolan Otson unta!

Huuteli huolekas oravaäiti:
”Vaara on reiän suulla!”
Eipä se tahtonut, tuhma lapsi,
äitinsä neuvoja kuulla.
”Enpähän pelkää, katson kerran,
viivyn pienoisen hetken verran,
kohta jo hyppelen äitini luona
kotona oksapuulla”.

Rapsahti hanki, havahtui Otso,
ravisti peittoansa,
kirposi katto ja kohosi kämmen
mahtava piilostansa.
Olipa kämmen se suurenläntä,
mahtui siihen pörröinen häntä,
sen sieppasi Otso ja pallona metsään
lennätti vierahansa.

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika
lumessa itkien rämpi,
vaivoin pääsi Kuuselan pirttiin,
häveten sänkyyn kämpi:
”Toiste en katsele karhun tupaa,
toiste en lähde ilman lupaa,
minä olen pikkuinen oravanpoika,
äiti on tietävämpi”!
13. Aulikki Nenonen25.5.2004 klo 13:42
Heljä-Maijan kysymä Oravasatu on Hilja Haahden kirjoittama ja se on ensi kerran julkaistu Meidän lasten kuvakirjassa 1908.
14. Heljä-Maija25.5.2004 klo 15:53
Kiitos tiedosta, Aulikki!
15. Matti25.5.2004 klo 20:36
Mielestäni sille on sävelkin. Alkoi heti soida päässä kun luin runoa. On tullut radiosta, tai sitten sitä on laulettu alakoulussa. Tietääkö kukaan tekijää ja esittäjää.
16. iso S25.5.2004 klo 20:50
Ilmeisesti säveletty kahteenkin kertaan. Näin kertoo Ylen tietokanta:

Kappale Oravasatu
Säveltäjä Räisänen Martti
Sanoittaja Krohn Hilja
Esittäjä
Hapuoja Maija Finnlevy fk 5099 ( cas ) Kipin kapin 1981
Hapuoja Maija Finnlevy fl 5099 ( lp ) Kipin kapin 1981
Peukaloiset Sakas 1 ( cas ) Tuulessa soiden 1988

-------------------------------------------------- ------------------------------
Kappale Oravasatu
Säveltäjä Valkola-Laine Sirkka
Sanoittaja Krohn Hilja
Lähde Teosto
Esittäjä
Tuominen Pentti - Vainio Lini Finnlevy fde 140 ( cas ) Myyrä matikainen ja muita sirkka valkola laineen lauluja 1973
Tuominen Pentti - Vainio Lini Finnlevy sflp 8519 ( lp ) Myyrä matikainen ja muita sirkka valkola laineen lauluja 1973
Tuominen Pentti - Vainio Lini Finnlevy sflp 8537 ( lp ) Myyrä matikainen ja muita sirkka valkola laineen lauluja

Sukunimi Krohn selittyy sillä, että Hilja Haahti oli naimisissa Ilmari Krohnin kanssa. Krohninen vaimoko siis?
17. Matti25.5.2004 klo 21:00
Tää on siitä mahtava saitti, että voit kysyä ihan mitä vain, ja aina joku tietää, tai kaivaa tiedon esille.

Radio Suomestahan tulee keskiviikkoisin ohjelma Kysy mitä vain. Helsingin kirjaston tietopalvelu kaivaa vastaukset kuulijoiden kysymyksiin, ja jokin vastaus esitellään viikoittain.

Aivan turha vaivata kirjaston väkeä. Kysykää täältä!
18. Pena29.7.2004 klo 11:22
Juha-karhu täällä:

http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/k arhu/karhu.html
19. Jouni29.7.2004 klo 15:16
Näytti Juha yrittäneen Venäjällekin, mutta olisiko tullut aita vastaan. Niin ne valtioiden rajat rajoittavat karhunkin liikehdintää.
20. Antti Viitamäki30.7.2004 klo 13:07
Juicen Haitaribussi-levyltä (tsekatkaa, todellinen helmi!) löytyy muun muassa seuraava:


Valvojain kerho
-------------------

Rungolla tauteihin kaatuneen puun
kokoontuu valvojain kerho
Armoa tunne ei yö marraskuun
Tuuli kuin rautainen verho

- Otsoni, otsoni, unta en saa,
vaikertaa siili ja huomaa
Karhukin kaipaisi lohduttajaa
vierellään valvovaa kuomaa


- Siili, voi siilini, minkäpäs teet
Puikoissa on insinöörit
Taivaan on mustaksi rämettäneet
Myrkkyjä syöksevät röörit

- Otsoni, otsoni, näinköpähän
ihminen järkeä käyttää?
Kontio murahtaa: - Tyhmenevän
ahneesti ihminen näyttää


- Aika on siili nyt sun sekä mun
harkita muuatta seikkaa:
Koisataan kesä ja herätään kun
syksy taas eloa leikkaa

- Otsoni, otsoni, pohdiskeluun
riittääkö älliä meillä?
Virneessä on mesikämmenen suu
Viisautta kylliksi heillä
21. Seija31.7.2004 klo 00:16
Sataa, sataa. ropisee.
Pili pili pom
pili pili pom.
Koko pieni Nalle Puh
on niin märkä
uh huh huh.
On niin märkä
uh.
22. Pena30.11.2004 klo 18:37
Ihan mahottoman paljo karhu -asiaa täällä:

http://www.karhuseura.net/progradu/index.htm
23. Timppa30.11.2004 klo 18:39
Porin Karhu puuttui sivuilta...;)
24. Pena30.11.2004 klo 18:42

Timpalle oma Karhu-sivu:

http://www.karhu.fi/
25. Timppa30.11.2004 klo 18:43
Kiitos Pena, mutta Olvi-sivut on enemmän minun makuuni...:)
26. Pena30.11.2004 klo 18:44
Asia selvä! Timppa ei? ;)

http://www.olvi.fi/
27. Timppa30.11.2004 klo 18:49
Joo, tai ei, tai joo... Siellä on kuitenkin ihan vakavasti otettavia e-kortteja...:)
28. kirre30.11.2004 klo 18:55
Karhu jutuista puheen ollen,huomaan asuvani Kontiontiellä.
Tässä vieressä on myös Nallenpolku,Otsonkallio,Otsolahdentie,
Menninkäisentie jne.
29. Timppa30.11.2004 klo 18:58
Kirre> Tunnistin Espoon!:) Ainakin Riihimäellä on myös Kontiontie.
30. kirre30.11.2004 klo 19:00
Timppa osuit oikeaan.
31. wren2.12.2004 klo 05:28
Karhut eivät ole meille täällä mikään erikoinen pelottava otus, elämme niiden kanssa "sovussa" koska olemme muuttaneet niiden asuin alueille näen niitä usein ihan kotipihassa. Yhtenä kyläreissuna, tänä menneenä kesänä, tuli ennätys lukema yhden päivän kohdalle kun näin kolmetoista karhua sillä reissulla.
Karhutarinoita olisi vaikka kuinka paljon mutta yksi on mielestäni kiinnostava, kun p.amerikan mustat karhut eivät kaikki olekaan mustia.
Siispä kysyn teiltä , minkä värisiä ne voivat olla?
Vastaus voi olla yllättävä joillekin.
32. Pena2.12.2004 klo 07:33
Kävin lunttaamassa! (c:

"Mustakarhu tunnetaan myös nimillä: kanelikarhu, kermodekarhu, jäätikkökarhu, Floridan mustakarhu. Nimitykset viittaavat karhun turkin väritykseen.

Mustakarhun eli baribalin asuinseutuja ovat Pohjois-Amerikka aina Meksikosta ja Kaliforniasta Alaskaan ja Kanadaan, idässä suuriin järviin saakka. Mustakarhuja elää nykyisin alle 700 000. Mustakarhun väritys sen nimestä huolimatta vaihtelee valkoisesta siniseen, ruskeaan, harmaaseen ja mustaan."


Olisipa mukava sana ristikoihin tuo baribali, eiköstä vaan?
33. wren4.12.2004 klo 21:50
Valkoinen Mustakarhu tunnetaan myös nimeltä Spiritbear.
www.photoxplore.com/spirit_bear.
Tämän syksyn aikana tuli yli tuhat valitusta karhuista Vancouverin laitamilla ja aiheet olivat monia esm. kaivoivat kasvimaita, jäteastioita,söivät koiranruuat, siemenet lintulaudoilta, omenat puista, ja jos sattui olemaan ovi auki tyhjensivät ruokakaappeja sekä jääkaappeja. meni yksi jopa isoon ruokakauppaankin, sille kylläkin annettiin nukutuspiikki takapuoleen ja käsiraudat tassuihin vai pitäisikö sanoa tassuraudat, nostivavat sen autoon ja veivät takaisin metsään. Ei niitä tapeta muuten kuin jos sattuu olemaan propleemakarhu.
34. Pena6.12.2004 klo 17:15
Kesäisin hevosmuurahaisia mässyttävä karhu, Juha, on mennyt talviunille:


http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/k arhu/karhu.html
35. Juhani Heino7.12.2004 klo 17:36
Laitetaanpa karhujuttu jonka moni on kyllä varmaan nähnyt.

Kanadalaisessa kansallispuistossa opas jutteli kävijöiden kanssa. Hän kertoi että karhujen varalta kannattaa laittaa vaatteisiin tiukuja (karhuthan väistävät ihmistä jos kuulevat hyvissä ajoin) ja taskuihin pippuria (haju karkottaa karhun jos se käy kimppuun). Kulkivat sitten vähän matkaa ja opas totesi: - Tämä on harmaakarhun ulostetta. - Mistä sen tunnistaa? - Siinä on pippuria ja pieniä tiukuja.
36. reettakarhu17.12.2004 klo 18:05
tyttö ja tanssiva karhu ON maailman kaunein kappale. mutta miten sen sanat menevät? en omista levyä enkä löydä netistä ja muistini on hatara kuin mikä, muistan vain pätkiä mutta se ei auta kun laulussa on niin hieno kertomus joka on sen koko idea. voitteko auttaa?
37. masa myyrä28.1.2005 klo 21:24
onko kellään myyrä matikaisen sanoja?
sanoittanut: sirkka valkola-laine
38. Seija28.1.2005 klo 21:44
Ulkomuistista kertosäe (liekö sama myyrälaulu?):

Me myyrät me mullassa mylläämme.
Me hyörimme, pyörimme, jylläämme.
Ja kaunis ja hyvä on maa.
Se toukkia, kukkia kasvattaa.
39. Pena12.5.2005 klo 17:56
"Herättyään karhulle tuli hirvennälkä"

Juha -karhu on herännyt talviunestaan, todennäköisesti jo maaliskuun puolella. Täällä voit seurata Juhan liikkeitä:

http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/k arhu/karhu.html
40. Aulikki Nenonen13.5.2005 klo 11:12
masa myyrälle: Sanna Jaatisen toimittamassa, WSOY:n kustantamassa kirjassa Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja on Aila Nissisen kirjoittama Myyrälaulu, jonka Sirkka Valkola-Laine on jonkin muun tiedon mukaan säveltänyt. Teksti kaikkine lisukkeineen on seuraava:
Kas- Myyrä Matikainen
hän pientarella tallustaa!
Ja kurjenkellonkukka ylitsensä taipuu.
Hän kulkee hyräillen
ja hyväillen hän viiksillänsä kukkaa koskettaa.
"Hmm-hmm! Hmm-mm!"

(Näemme:tähän tauluun
nyt saapuu Muurahainen.
Sai myyrä vertaisensa yleisön
ja laulu sanat sai):
-Me myyrät, me mullassa mylläämme, hmm-hmm!
(ja kellokukka soitti:"Piu-pou", samaan tahtiin)
-Me pyörimme, pöyhimme, jylläämme-
(ja muurahainen ihastui:"Kas sitä!")
ja lämmin ja hyvä on maa!
Se matoja, kukkia kasvattaa! Hmm-hmm!
(Ja muurahainen taipui laulun mahtiin
ja tansi
heiluttaen tuntosarviaan: piu.Pou!)

Kas-Myyrä Matikainen
hän pientarella tallustaa ja laulaa
ja Muurahainen tansii repsuttaa
ja kurjenkellokukka soittaa säestystä
Myyrälauluun.
41. Aulikki Nenonen13.5.2005 klo 15:38
reettakarhulle tiedoksi:
Evreka hakupalvelusta löydät paljon tietoa "Tyttö ja tanssiva karhu"-kappaleesta. Johannakustannus Oy on julkaissut sellaisen levyn 2001. Tekijät ovat Kaj Chydenius ja Marja-Leena Mikkola. Sen on levyttänyt Taru Nyman. Sen ovat esittäneet myös Eija Ahvo ja Susanna Haavisto yhdessä, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Tutkipa itse lisää. Evrekan valitessani tuli tilalle www.suomi24.fi, joten kummallakin nimellä haku kai onnistuu.
42. Pena3.6.2005 klo 16:53
"Mustarinta, Kolin vanha karttanimi, on todettu karhun toisintonimeksi."

http://www.metla.fi/tiedotteet/2005/2005-05-24-kol i-nayttely.htm
43. Pena22.9.2005 klo 09:10
Vaikka onkin torstai (onto), voin kertoa, että mukavaa toistoa löytyy sanasta Kontiontie (ontionti). Eikös vaan, kirre? d=)

No (huomaa)MAtta, siinähän tuli päiviteltyä ihan järjestyksessä:
onTI
KontiontiE
onTO

No PEukeLA! SUrkea esitys?
44. kirre22.9.2005 klo 09:26
Joo Pena, hyvin sait viikonpäivät "revittyä" tosta aiheesta.
: )
45. Pena6.10.2005 klo 13:15
Juha-karhun odotettu näkeminen:

http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/k arhu/karhu.html
46. iso S6.10.2005 klo 13:48
Tuossa ei mainita sen ranskalaisen (?) kuvaajan harmistumista joka luuli näkevänsä aidon villin karhun ja sitten huomasi että sillä roikkuu stereot kaulassa!
47. Tsööts6.10.2005 klo 14:06
Oulun kaupungin alueella on tehty useita karhuhavaintoja tänä syksynä, muttei käsittääkseni Välivainion Kontiotiellä :-)
48. ile6.10.2005 klo 15:03
Täällä Vuosaaressa kävi verokarhu.

Harmi, ettei kukaan ampunut sitä ennen visiittiä!

No, eipähän tarvitse ostaa vaimolle tauluteeveetä tänäkään jouluna.
49. tonimikael6.10.2005 klo 15:10
Tiällä Revonlahdella on nähty karhuja useastikin. Naapurin (300m päässä) talon ikkunan takanakin kävi yksi. Täällä sitä kuljeskellaan metsässä kamera kaulassa, jos sattuis pääkuva-aiheen saamaan muistikortille! :)
50. Pena9.11.2005 klo 10:44
> Missä olet, Juha-karhu?

Tilanne on vakava. Juha-karhun liikkeistä ei ole tullut tietoa kahteen kuukauteen. Satelliittipantakarhu on täysin teillä tietymättömillä.

Mitä ihmettä on voinut tapahtua?


http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/k arhu/karhu.html
51. matts9.11.2005 klo 12:16
Korppoossa tehtiin karhuhavainto n. kuukausi sitten!
52. Pena29.11.2006 klo 17:36
"Jos Niisku on tiineenä, kuten toivotaan ja kaikki sujuu muutenkin hyvin, pääsee yleisö internetin välityksellä ensi talvena seuraamaan karhunpoikasen syntymää. Yleensä poikaset syntyvät tammikuun tienoilla.

Niiskun pesään on asennettu Pudasjärven kotkanpesältä tuttu nettikamera."

http://www.panoraama.com/live/maakotka/
53. Ritu18.12.2006 klo 08:56
Just tällä hetkellä nallella niin mukava nukkuma-asento ;) Söötti ku mikä!
54. Pena19.1.2007 klo 17:38
> Nettikarhu Niisku sai kaksi pentua

Kuusamo
STT

Karhunpentujen elämää voi nyt seurata internetissä, sillä nettikarhu Niisku on saanut pentuja. Niisku synnytti kaksi pentua pesässään Kuusamon suurpetokeskuksessa maanantaina.
- Niisku piti tuolloin pesässään kamalaa meteliä ja ulisi, mutta pennut näkyivät kuvissa selvästi ensimmäisen kerran vasta perjantaina, kertoo pesäkameraidean isä Pasi Jäntti Kotkan Lento -yhdistyksestä.
Jäntin mukaan Niisku hoitaa ja imettää pentujaan huolella. Pentujen sukupuoli selviää vasta huhtikuussa, kun karhut kömpivät ulos pesästään. Tuolloin pennut on tarkoitus tutkia ja punnita.
Jäntin mukaan Niisku-karhua on käynyt netissä ihailemassa reilut 350 000 katsojaa lokakuusta lähtien, jolloin kamera asennettiin pesään. Still-kuvien lisäksi nettisivuille pyritään ottamaan videokuvaa pennuista.
Parhaillaan pennuille mietitään nimiä.
- Otamme nimiehdotuksia vastaan, sanoo Jäntti.
Niiskun ja pentujen elämää voi seurata internetissä osoitteessa www.kotkanlento.org.
55. hetamaija29.12.2008 klo 22:06
Oravasatuun on olemassa vielä eräs sovitus, jonka oma opettajani opetti meille 1962. Ensimmäinen säkeistö on Räisäsen, mutta toisesta säkeistöstä alkaen siirrytään mollimodulaation kautta jännittäviä melodiakulkuja pitkin takaisin iloiseen duuriin. En ole koskaan nähnyt nuotinnoksena tuota, mutta juuri tänä ilta kirjoitin sen itse muistiin nuottipaperille. Kenen lie tekemä, en tiedä, mutta istuu sanoihin ja tarinaan kuin peukalo pivoon.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *