KESKUSTELUT > RISTIKOT > AAMULEHDEN RISTIKKO 1.10.

6415. Aamulehden ristikko 1.10.

heikki2.10.2011 klo 11:40
Eilisen Al:n ristikon laatija on Erkki Vuokila, ja vaikeusasteeksi on merkitty 2/3. Onko kukaan muu ihmetellyt siinä ensimmäisen rivin toista kirjainta, johon pyrkii tulemaan eri vokaali luettaessa vaaka- ja pystyrivejä? Vaakarivillä on vihjesana 'naulaverbi', pystyrivillä on kuvavihje (kuvassa pystysuora jana). Ristikko olisi muuten kunnossa, mutta tuo yksi ruutu ihmetyttää. En voi vielä ehdotustani paljastaa, koska ratkaisuaika päättyy torstaina. Ellei ongelma selviä muiden kommenteista, kirjoitan ylläolevaan sähköpostiosoitteeseen löytämäni ratkaisusanat.
2. Eki2.10.2011 klo 11:43
Puuttuisikohan heikin sivistyksestä vain tuo naulaverbi. Itse ainakin opin sen aikoinaan isältäni, kun mökillä otettiin roskalautaa käyttöön.
3. pirjo4.10.2011 klo 20:49
Jopa nainenkin voi tämän tietää... pienenä tyttönä muistan naputelleeni pärekattotyömaalla isän jaloissa pyörien nauloja enemmän tai vähemmän taitavasti. Mulla oli oikein oma pieni vasarakin, eli olin lähinnä tiellä. Olisi mukava tuntea sanan etymologia..
4. HEIKKI5.10.2011 klo 09:29
Jo kai voi sanan paljastaa: se on KOTKATA.
Etymolofia ei ole sen kummallisempi, kuin taivuttaa naula kotkan nokan muotoiseksi. Tuntuu ihmeelliseltä, että lapsena kuulin sanan rakennusmiehiltä muodossa 'kontkata'. Selitys löytyy netistä Urbaanisanakirjasta.
5. Kielonen5.10.2011 klo 09:36
kotkata: taivuttaa ja upottaa laudan tms. läpi lyödyn naulan kärki
6. Marco Poloinen5.10.2011 klo 12:38
[Omaa, tai naapurille palauttamatta jäänyttä lainavasaraa hallitsemattomille voisi kotkauksen käytännön toteutusta valaista hieman Kielosta laveammin:

Lyödään naulaa liitettävien kappaleiden (lautojen tms.) läpi sopivasti siten, että läpitullut kärkiosa on riittävän pitkä (riippuu naulan paksuudesta ja laudan kovuudesta) taipuakseen lyötäessä kulmaan lautaa vasten, ja että kantapuolella on jäljellä "lyömätöntä" pituutta vähintään saman verran. Kärjen taivutuksen jälkeen lyödään naula pohjaan, kopsautetaan tarvittaessa (pehmeä puu/paksu naula) kärkiosan kulmaa mieluusti hieman 90 astetta terävämmäksi, ja lyödään taivutettu kärki "takaisin päin" puun sisään siten, ettei naulasta jää sanottavasti ulkonemaa laudan pintaan nähden. Joskus on tarpeellista "vastata" naulan kannasta kirveen hamaralla tai toisella vasaralla, ettei naula tässä vaiheessa pääse luisumaan takaisin päin.

Edellä esitetty on siis ns. kaksinkertainen kotkaus, joka pitää varmasti ja ansaitsee mielestäni 'kotkaus'-nimityksen. Epämääräisempiä versioita on tekijästä ja tilanteesta riippuen lukemattomia. Yksinkertaiseksi kotkaukseksi nimitettyä tapaa (kärkiosa yhdellä taivutuksella pinnan tasoon) sanotaan ainakin meillä päin vähemmän arvostavasti "luimuun" lyönniksi.]
7. Marco Poloinen5.10.2011 klo 13:11
[Lisään vielä, että maksimaalisen pidon varmistamiseksi kannattaa kotkaus tehdä puun syihin nähden poikittain.]
8. pirjo5.10.2011 klo 13:39
Vielä 50-luvulla tehtiin paljon ihan päinvastaista temppua eli hakattiin naulanmutkia (eli varmaan juuri näitä yksinkertaisia kotkauksia) takaisin ojennukseen. Taisi kaikki rauta mennä sotakorvauksiin...

Olipas hauska tuo "kotkannokka"-selitys. Puhumattakaan MP:n tyhjentävästä kotkauspikakurssista! : D
9. Matti5.10.2011 klo 15:33
Itse teen kyllä kotkauksen puun syiden suuntaiseksi. Jälki on siistimpi, naulan vaakasuora osa uppoaa puuhun paremmin, ja pito on silti yhtä hyvä kuin kantapuolellakin, joka jo riittääkin.

Vaan taitaapa kotkaus olla nykyisin historiaan kuuluvaa, kun sähköporalla upotetaan torx-kantaisia ruuveja. En heti keksi, mihin kotkausta enää tarvittaisiin.
10. Marco Poloinen5.10.2011 klo 16:26
[Noinhan se on. "Syy-yhteys" tulee kyseeseen lähinnä silloin, jos takapuolen puutavara on "hötömpää". - Vuosia on itselläkin viimeisimmästä kotkauksesta.]
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *