KESKUSTELUT > RISTIKOT > SANOJEN VALINNASTA, OSA 77
5537. Sanojen valinnasta, osa 77
Eki13.5.2010 klo 19:05
Miten sanat valikoituvat ristikkoon? Mikä niissä on tärkeää? Mikä ristikoissa yleensäkin on tärkeintä, siis ratkojan kannalta? Näitä juttuja täällä takavuosina usein keskenämme puitiin ja tuntui, ettei koskaan päästä varsinaiseen lopputulokseen. Ratkojat sanoivat yleensä vihjeiden olevan tärkeimpiä, laatijoille myös sanojen valinta tuntui olennaiselta. Tähän liittyy sanojen keskipituus, josta mainitseminen sai jopa osan laatijoista näkemään punaista.Tänään laatiessa tuli mieleen yksi seikka, jolta kantilta tätä kysymystä ei ehkä vielä ole juurikaan keskusteltu. Keskipituus ei todellakaan ole itsetarkoitus, mutta kun pyrkii haasteelliseen lopputulokseen, löytää laatimukseen sanoja, joita ei varmasti helpossa laadinnassa tulisi mieleen käyttää (en puhu tekoyhdyssanoista vaan kunnon kovien kansien sanoista). Jos laadin peräkkäin useamman ristikon, jossa ei ole mitään haastetta ja sanat voi melkein vapaasti valita, alkaa mieli helposti turtua ja mieleen putkahtaa vain suht tavallisia sanoja. Niitä sitten sijoittelee paikoilleen enempiä miettimättä. Sellaista en haluaisin tehdä työkseni!
Siis kun laatija tekee työtään kykyjen äärirajoilla, hän joutuu työstämään sanojen valintaakin intensiivisemmin ja pään generaattori (ehkä Ristikkorengin avstuksella) löytää hyviä ristikoissa harvinaisempia sanoja.
Puhun nyt pääasiassa kuvaristikoista. Esim. kryptoissa sanojen valinta pohjautuu aivan eri systeemiin. Mukaan on saatava harvinaisiakin kirjaimia ja jokaista riittävä määrä. Hieman samanlaista systeemiä käytän Iltiksen ristisanoissa. Yleensä en valitse itselleni kovin vaikeaa pohjaa, sillä siinä leikittelen mieluummin harvinaisilla kirjaimilla ja vai tarpeeksi helppo pohja mahdollistaa sen. Kuvaristikoissakin voi ottaa samantapaisen haasteen, ja niin yleensä otankin, siis harvemmin tähtään käyttäväni pääasiassa yleisimpiä kirjaimia. Lopputulokset ovat sitten senkin asian suhteen hyvin erilaisia. Joskus harvinaisemmat kirjaimet (joihin lasken myös ääkköset) suorastaan vyöryvät laatimukseen, joskus niiden osuus jää sittenkin aika pieneksi.
2. Taata13.5.2010 klo 22:02
Joo samaa mieltä.
3. Taata13.5.2010 klo 23:34
Jassoo, että täällä voi yksinkin keskustella, kun isäntä on ketjuissa kiinni. Niin minäkin olen sitä mieltä, että kaikenlaisissa sanaristikoissa pitää olla sanoja ja vieläpä mahdollisimman monipuolisia. Silloin ei tulla sanomaan, että eihän tässä ole mitään ratkottavaa. Mutta asia on niin, että etelän slangisanat hyväksytään paljon helpommin ristikkoon kuin pohjoisen väen. Sitten on kyllä vielä niinkin, että nykyään ristikoita mainostetaan joko koviksina tai sitten ekstra helpoina. En kehtaisi oikein levittää julkisuuteen täyden sivun kryptoja, jossa on vain 14-18 kirjainta. Hutaistu mikä hutaistu. No eihän sellaisessa voikaan olla mitään ratkomista ja kovisväki saa vaan lisää vettä myllyynsä. Emme ole koviksia emmekä pehmiksiä! Joko säikeenvetäjä siellä heräilee keskustelemaan aiheestaan?Saa kai täällä muutkin puhua.
4. hah14.5.2010 klo 00:04
Kuka hyväksyy slangisanoja, kuka ei. Etelän laatijatko niitä on ajamassa ristikoihin väen väkisin?
5. Taata14.5.2010 klo 00:08
Siltä näyttää, kun noita sanastoja selailee. Aivan yllättyy, kun itselle hyvin tuttuja sanoja ei löydy kovista kansista.
6. hah14.5.2010 klo 00:11
Pitää meidän taatan kanssa laittaa pohjoisen sanat kunniaan. Ei muuta kuin ristikkopohjaa väsäämään.
7. Marco Poloinen14.5.2010 klo 00:22
Tottahan se on, että nimenomaan koviksia ratkoessa vihjeiden merkitys suhteessa kasvaa. Ihan tavallisesta ja yleisestä sanasta saa sopivasti vihjaamalla kimurantin. Uudet, pitkät, erikoiset ja/tai humoristiset ratkaisusanat ovat kuitenkin niissäkin ekstraa, jota ratkojien taholta arvostetaan.Helpompien ristikoiden tilanteen näen erilaisena. Koska vihjeityksen liikkumavara on tavallaan pienempi (tai ainakin yläraja nopeammin vastassa), ratkaisusanojen merkitys mielenkiintoa herättävänä ja ylläpitävänä tekijänä kasvaa. Helppoja satunnaisesti ratkovana homma ei tunnu minusta läheskään niin läpikirjoitusmaiselta, kun saa askarrella harvemmin esiintyvien hyvien sanojen kanssa, vaikka vihjeitä ei tarvitsekaan miettiä.
Näyttäisi olevan melko yleistä, että alan lehdissä ristikot laaditaan melko pienellä porukalla. Pitkään yhdessä tehneille näyttää joissain tapauksissa käyneen kuin vanhalle avioparille; jos ei laatijat, niin ainakin laadinnat alkavat muistuttaa toisiaan. Lehden ollessa mustavalkoisen ja ristikoiden ulkoasujenkin vielä lähes identtisten, on siitä kyllä vaihtelu kaukana.
Sattuneesta syystä olen tässä juuri kirjoitellut yhden "mukavaksi ja helpohkoksi" itseään kutsuvan lehden ristikot. Sanat ovat suht' virheettömiä oikeita sanoja ja niin kuva- kuin tekstivihjeetkin on toteutettu selvästi ja huolellisesti. Mutta kun 'utelu', 'aavat', 'atlas', 'akaa', 'atik', 'aliot' jne. samalla tavalla vihjattuina toistuvat sivulta toiselle, hohto on hommasta kaukana. Tavan takaa löytää itsensä etsimässä mukamas jo vähintään kertaalleen ko. ristikkoon kirjoittamaansa samaa sanaa, vaikka se olikin viereisessä ristikossa...
8. Taata14.5.2010 klo 00:22
Minä olenkin tässä väsäillyt ja tarkkana saa olla.
9. Taata14.5.2010 klo 00:30
Tässä joutuu entraamaan joskus turhaankin noiden etelän kämmeltäjien vuoksi. Esim. noiden yhtyeiden useampiosaisia nimiä kirjoitetaan rengissä yhteen, vaikka olisivat erillisiä sanoja. Meilläpäin ei hyväksytä tuollaista.
10. hah14.5.2010 klo 00:34
Aika räpeltämistä se. Eiköhän näytetä etelän laatijoille, mistä se poro pissii.
11. Taata14.5.2010 klo 00:39
Minulla meni äsken oikealla tukkoiseksi ja etenin sitten vasemmalta nopeasti ja laadin oikean puolen uudestaan. Siinä se ja sanasto sen kuin parani. Kyllä se entraus aina kannattaa, mutta että toisten kömmähdysten vuoksi joutuu entraamaan puoli ristikkoa uusiksi niin se sapettaa välistä.
12. Taata14.5.2010 klo 00:46
Joo pitänee lopettaa nyt. Minulle voi vastata edelleen myös sähköpostilla, jos ei täällä kehtaa puhua.
KOMMENTOI