KESKUSTELUT > RISTIKOT > UUSIA RATKONTAHAASTEITA

5356. Uusia ratkontahaasteita

Olavi Kivalo15.2.2010 klo 08:32
Ratkojan tehtävä on oivaltaa, mitä laatija tarkoittaa vihjeellä, ja keksiä sitten ratkaisusana. Laatijan pääkeino haasteellisuuden lisäämiseksi on vaikeuttaa vihjettä. Suoraviivainen työnjako.

Hesarin uusimmassa ristikossa on laatijasta riippumaton virhe, jossa aika iso osa vihjeistä on jäänyt pois ja vihjeruutujen sijainnitkaan eivät ole aivan selviä. Tämä ristikko on täysin ratkaistavissa, mutta virhe tekee ratkaisusta aivan uudella tavalla haasteellisen ja saa Hesarin ristikoihin jo kyllästyneenkin innostumaan. Koska samalla tavoin on tapahtunut usein ennenkin, tulee mieleen, että tässä olisi uudenlainen tapa laatia ristikoita: jättää vihjeitä ja vihjeruutuja pois tositarkoituksella ratkaisijan iloksi. Ratkaisija pääsee ikäänkuin osalliseksi laadintaprosessiin.
2. Eki15.2.2010 klo 08:58
Lehtien taitto-osastot ja eräät muutkin tahot ovat järjestäneet ratkojille tällaista hubaa kautta aikojen.

Väärän piilosanapohjan aikoinaan julkaisemalla SK keksi innovaation monen mieleen: on tehtävä symmetrinen pohja itse vihjenumeroiden ja sanojen pituuksien perusteella.
3. Marianna15.2.2010 klo 10:32
Diagramless -ristikko julkaistaan New York Times-lehden sunnuntaierikoisena kerran kahdeksassa viikossa. Varmaan muuallakin.
4. ?15.2.2010 klo 13:21
Millainen on Diagramless-ristikko?
5. !15.2.2010 klo 14:51
_http://lmgtfy.com/?q=diagramless
6. RA15.2.2010 klo 17:14
Kuinka voi ratkojana erottaa, koska kyseessä on painovahinko ja koska laatijan huolella suunnittelema ja tarkoittama jippo?

Tarvitseeko edes erottaa? Onko sillä väliä?

Tilanne on mielenkiintoinen; Siinä missä osa ratkojista hihkuu laatijan nerokkuutta, osa värkkää valituskirjetta toimitukseen/painoon ristikon pilaamisesta.
7. Aksu15.2.2010 klo 17:25
Kyllä viime perjantain HS-ristikko oli miulle ihan mukavan sopiva.

Paljon hankalampi oli Harto Hakosen "vanha vaikea 1/10" ratkaista, koska jotkut vastaukset olivat vihjeisiin nähden niin sanotusti "poskellaan". Mutta sain kuin sainkin sen valmiiksi, kun välillä pystyin tarkistamaan sanoja.
8. Marianna15.2.2010 klo 17:59
Diagramless = tyhjä ruudukko, ei numeroita eikä mustia ruutuja.

NYT:in ristikkoa Across Lite -ohjelmalla ratkottaessa voi kysyä vihjeen tai muuntaa ristikon tavalliseksi symmetriseksi mustavalkoiseksi. Viime sunnuntain vihjeenä kerrottiin, mihin tulee ensimmäisen vihjeen ensimmäinen kirjain. "Tavallisena" ristikkona" diagramless on helpohko.
9. Olavi Kivalo15.2.2010 klo 18:56
Diagramless on höyryristikko, josta mustat ruudut puuttuvat. Annetuina ovat tyhjä ruudukko ja sanalliset vihjeet normaalisti kahtena numeroituna listana. Ns. avoristikko olisi kai lähin kuvallinen vastine, mutta siinähän ei sanoja erotella.

Tässä oli kysymys kuvaristikosta, jonka vihjeet ovat ruuduissa. Vaikeutta ja kiinnostavuutta lisättäisiin poistamalla osa vihjeruuduista jollain sopivasti ratkaisijaystävällisellä logiikalla.
10. revari15.2.2010 klo 22:17
Olavi, olet kuitenkin koko illan odottanut tätä, siispä pitää kirjoittaa, ettei mene vedätyksesi hukkaan: "...Hesarin uusimmassa ristikossa on laatijasta riippumaton virhe..."
11. RA15.2.2010 klo 23:25
Jos koko ristikko on vaikea eli vihjeiden ja ratkaisusanojen yhteys on muutenkin viritetty äärimmilleen = yhteys on, mutta se on vaikeasti miellettävissä, ehkä vasta monen jippokiepin tai pitkän assosiaatioketjun kautta... niin tuollaiset ristikon tyhjät kohdat saattaa luovana ratkojana täyttää omilla ratkaisuilla ja ehkä vain ihmetellä, että "olipas taas kaukaa haettua, mutta niinhän nämä joskus ovat..."

- Siis huomaamatta lainkaan, että joku tyhjä kohta olikin vihje.
12. RA15.2.2010 klo 23:28
Näin varsinkin silloin, kun tyhjä vihjekohta on ruutua-paria isompi.
13. Täyspää15.2.2010 klo 23:51
Nyt puitavassa ristikossa tyhjät kohdat olivat yhden ruudun kokoisia, niitä oli jokaisen vinkittömän sanan alussa, ja ne asettuivat täydelliseen symmetriaan.
Mitä vielä voitaisiin toivoa?
14. RA16.2.2010 klo 00:18
Olipas paino osannut vahingossa tehdä kauniin virheen.
15. Olavi Kivalo16.2.2010 klo 01:23
Olen ehdottanut, että poistetaan osa vihjeruuduista jollain sopivasti ratkaisijaystävällisellä logiikalla. Se antaisi laatijalle mahdollisuuden varioida ristikon haasteellisuutta monipuolisemmin. Millä logiikalla, siitä voi keskustella yleisellä tasolla ilman että puidaankin, onko esimerkkinä mainitussa Hesarin ristikossa kysymys taiton mokasta vai Auliksen logiikasta ja jos niin mistä logiikasta. Tuohan lienee osa kyseisen ristikon ratkaisua ja ratkaisuaikaa on vielä jäljellä.

Ristikon vaikeusasteen ei tarvitse kasvaa, kun haasteellisuus monipuolistuu, jos samanaikaisesti helpotetaan vihjeytystä.

Laadinta etenee todennäköisesti aina niin, että ensin tuotetaan versio, jossa on kaikki vihjeet. Sen jälkeen toteutetaan hallittu rakennemuutos eli poistetaan joukko vihjeitä. Tämä voidaan luultavasti tehdä niin, että poistetuilla vihjeillä tai niiden ratkaisusanoilla joko on jotain tai ei ole mitään yhteistä. Tässä olisi ideoinnin ja kokeilun paikka.
16. Eki16.2.2010 klo 08:21
Kivalon ideaa voidaan taitavan laatijan toimesta varmastikin soveltaa ja näin synnyttää hykerryttävää erikoisratkottavaa. Ydinkysymyksiä, jos Kivalon kaltaisia ristikoita ryhdytään tuottamaan suuremmassa määrin (kokeilut ja pistohyökkäykset kunnon oheistekstein ovat aina positiivisia) ovat, tarvitaanko niitä ja tykätäänkö niistä.

Olen täällä netissä viimein oppinut, että ratkojia kiinnostavat enemmän hyvät vihjeet kuin hyvät laatimukset. Tässä mielessä Kivalon ehdotus menisi siis huonoon suuntaan ratkojan kannalta. Jos poistetut sanat ovat samaa teemaa, sitten taas lähestytään esim. Mirja Pihlajamäen monia teemaristikoita.

“Siinä kulmassa oli niin vaikeat vihjeet, että jouduin lopulta laatimaan sen ja sen jälkeen miettimään, miten vihjeet liittyviät sanoihin.” Kun tuotetaan oikein vaikeita ristikoita, ratkoja joutuu turvautumaan äärimmäisiin keinoihin, mutta koskaan en ole kuullut, että siitä tykättäisiin. On ollut pakkomielle saada ristikko valmiiksi.

Okei, tuossa on kyse siitä, että laatija ei ole hallinnut ristikon vaikeustasoa. Esim. IS-Koviksissa, jotka ovat pitkään ollut osaksi liian vaikeita, olen yrittänyt korostaa laatijoille: ”Ei nollavihjeitä!” Ahaa-elämyksiä tuottavia vihjeitä voi olla vaikka kuinka paljon ja ne vaihtelevat vaikeasta yksinkertaisiin (mutta ei silti aina äkkiä keksittäviä jälkimmäisetkään, hyvät ideat vain eivät ole monimutkaisia). Vihjeet tyyliin ”nimiä” tai ”voi nousta” saattavat olla nollavihjeitä (esim. ”poikia” voi muuttua hyväksi, jos vastaus onkin vasoa). Ylimalkaisen vihjeen sana on saatava ensin valmiiksi muiden kirjainten avulla ja senkin jälkeen saattaa jäädä olo ”tätäkö laatija tosiaan tarkoitti” tai ”onko tuollainenkin sana olemassa”. Mutta tässähän onkin Kivalon osoittama paikka jättää vihje pois? Toisaalta, kun kaikille sanajonoille alkaa löytyä Googlella joku vastine, miksi vaivautua laatimaan enää vain oikeilla sanoilla. ”Tässä ristikossa vain vihjeitetyt sanat ovat yleisesti tunnettuja.”

Helpot ristikot harvoin ovat kyllin tai ainakaan liian helppoja (väittävät ”ammattilaiset” mitä tahansa) ja vaikeat ristikot ovat nykyisin tarpeeksi (ja usein jopa liian) vaikeita. Sanoisinkin, että Kivalon idea toimii parhaiten tuolla keskikastissa. Koekappalettahan tämä taas armottomasti huutaa. Tällainen koekappalehan voisi olla rakennettavissa niin, että jo olemassa olevasta ristikosta otetaan pois vihjeitä. Se pitäisi vain ensin ratkoa vähemmillä vihjeillä.
17. Jippii16.2.2010 klo 09:08
Huippulaatija saisi olla joka tälläisia ristikoita tekisi. Epäilemättä ristikon oikeellisuus olisi monesti hämärän peitossa taikka duaalimahdollisuuksian määrä kasvaisi exponentiaalisesti ja sitä tuskin kukaan haluaa. Varsinkaan ristikoita ratkovat ihmiset.

kommentit olisivat tyyliin, HÖH!

Tämä vois toimia hyvin hyvin HYVIN valikoiden, tuskinpa koskaan valtavirrassa.
18. Eki16.2.2010 klo 09:13
Vielä pieni lisäys. ”Selittämättä paras” on usein ratkojalle mielenkiintoisin lähtökohta. Jos tätä ideaa ei selitä, ratkojan ajatus on helposti: ”Laatija on ollut huolimaton, monta vihjettä puuttuu.” Jos sen selittää, ratkoja saattaa ajatella: ”Laatija on ollut laiska eikä ole viitsinyt vihjeittää kaikkia sanoja.” Jos sitä alleviivaa, ratkoja saattaa ajatella, että ratkoo mieluummin niitä tutun turvallisia tavallisia ristikoita. Toteutuksella pitää tosiaan olla annettavanaan joku lisäarvo, muukin lisäarvo kuin vaikeutus.

Tulee mieleeni historiasta esimerkki, jossa avoristikossa oli vihjeet vain toiseen suuntaan. Siinähän yksiselitteisyys on mahdollista, kun ei ole piilokirjaimia. Myös sellainen avoristikko on tehty, jossa osa riveistä on ollut vihjeittämättä.
19. Olavi Kivalo16.2.2010 klo 11:02
Olin jo ajautumassa ajatukseen, että tällä foorumilla ei voi käydä ristikon kehistyskeskustelua yleisellä tasolla.

Yksilöidään hieman. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa risteävien avulla on syntynyt tai syntymässä piilokirjaimeton sana, joka vaikuttaa ratkaisulta. Sanan eteen on siis ainakin alustavasti sijoitettavissa vihjeruuutu ja siihen vihje, jonka formulointi on vielä jätettävä auki. Samasta vihjeruudusta ja samasta vihjeestä lähtee toinen ratkaisusana, joka on joko valmis tai osittain auki.

Tässä tilanteessa avautuu sekä tarve että mahdollisuus uudenlaiseen päättelyprosessiin, joka alkaa abduktiivisella (intuitiivisella) ’ratkaisusana1->vihje’ –päättelyllä ja jatkuu’vihje->ratkaisusana2’ –päättelyllä, joka on se ratkojan normaali deduktiivis-induktiivinen päättelymuoto. Jos ratkoja pystyy formuloimaan vihjeen niin, että se istuu vakuuttavsti molempiin sanoihin, ratkaisu on löytynyt ja prosessi on varsin palkitseva. Tarvetta formulointiin täsmällisenä sanallisena tai kuvallisena vihjeenä ei ole.

Huomattakoon, että abduktiivisessa päättelyssä ei googlesta juuri ole apua, jolloin palkitsevuus nousee ratkaisijan omasta onnistumisesta.
20. RA16.2.2010 klo 11:29
Sellainen ristikko, mihin laatija on jättänyt useita tyhjiä vihjeruutuja sinne tänne, on taitavasti toteutettuna suorastaan kiehtova ratkaistava; Kun yhden tai pari ensimmäistä tyhjää ruutua on hoksannut, alkaa vimmattu haku, että löytyykö niitä vielä ja mistä.

Tällaisia ristikoita on silloin tällöin, mutta ei onneksi niin paljon, etteikö jippo edelleen tuntuisi hyvältä. Toteutus on useimmiten tehty niin, että valkoinen ruutu toimii itsenään loogisena vihjeenä ja ratkaisusana on esim. ruutu, autio, valkea, pala, neliö, avoin, ilman, tyhjä - tavuristikossa esim. lakana.
21. RA16.2.2010 klo 11:57
Ehkä tyhmä kysymys, anteeksi jo etukäteen: Jos tyhjästä alueesta lähtevät ratkaisusanat eivät liity tyhjään alueeseen (so. eivät kuvaile sitä, eivät assosioidu siihen), niin voisivatko ne olla mitä tahansa sanoja? Eli ratkojan tehtävä olisi 'vain' hoksata vihjeetön kohta?

[Hesarissa oli joku aika sitten ristikko, jossa oli ainakin kaksi 3x3-ruutua tyhjät alueet. Toisen 3x3:n viereen oli piirretty lyijykynä. Tästä lähti kolme sanaa - en muista sanatarkasti, mutta ideana: Jätkänsakki ehkä alkaa.]
22. RA16.2.2010 klo 12:16
... Minähän pyysin anteeksi! Olavi näköjään kirjoitti jo tuolla ylempänä: "Tämä [poisto] voidaan luultavasti tehdä niin, että poistetuilla vihjeillä tai niiden ratkaisusanoilla joko on jotain tai ei ole mitään yhteistä. Tässä olisi ideoinnin ja kokeilun paikka."
23. iso S16.2.2010 klo 19:14
Jos hallitus ensin nostaa veroja 20 prosenttia ja jonkin ajan kuluttua laskee niitä 10 %, ihmiset ovat taipuvaisia pitämään hallitusta hyvänä. Muisti on lyhyt ja useimmat painottavat vaistomaisesti mielessään tuoretta tapahtumaa enemmän kuin vanhaa. Vastaavalla logiikalla voi siis tehdä helpolta tuntuvia ristikoita: kehitetään ensin joukko erittäin kinkkisiä vihjeitä (näitä on nimitetty myös harhautteiksi) ja pyyhitään ne sitten pois. Tässä on vain se pikku ongelma että ratkoja ei tiedä saaneensa helpotusta.

Kivalon abduktiivinen deskriptio vihelsi otsani yli hilsettä pöläyttämättä. Sen verran luulen saaneeni tolkkua että tavoitteena on kytkösvihje, heitetään vain vihje pois ja jätetään kytkös ratkojan arvuuteltavaksi. En ole muistaakseni ikinä nähnyt sellaista kytkösvihjettä josta pitäisin (minusta siinä on jotain periaatteellisesti väärää että pitää ratkaista sana A että voisi yrittää sanan B ratkaisemista) joten voisi luulla että pitäisin ajatuksesta poistaa moiset mieliharmit. Vaan ei, harmihan jää elämään ja kuorrutetaan lisäharmilla.

Voin olla ymmärtämätön jäärä ja kehityksen käsijarru mutta en toivo ristikoiden luisuvan tuollaiseen suuntaan. Tyhjä vihjeruutu silloin tällöin (max 1-2 kertaa vuodessa?) jaksaa huvittaa, mutta vain ehdollisesti. Ratkaisusanan pitää jollakin tavalla heijastaa ruudun tyhjyyttä. Muuten menetetään ristikon (nykyinen) perusolemus assosiaatioleikkinä. Se on liian laveaa jos tyhjästä ruudusta saa assosioitua mitä tahansa, eli tässä tapauksessa laatijan pakottama poikittaisista syntyvä sana jota ratkoja ei voi millään tavalla päätellä olematonta vihjettä tuijottamalla.

Sinänsä mielenkiintoinen ajatus: lisätään haasteellisuutta helpottamalla. Tämän mahdollisuuteen jopa uskon jossain määrin. Vaikea vihje voi olla esimerkiksi sellainen että se vaatii jotain harvojen hallussa olevaa erikoistietoa. Haasteellinen taas sellainen että tieto on useimmilla, mutta sen hoksaaminen vaatii runsaasti pohdiskelua ja silmien muljauttelua eri näkökulmiin. Vaikeuden lisääminen johtaa mahdottomuuteen, haasteellisuuden lisääminen ratkaisuajan kasvamiseen.
24. Olavi Kivalo16.2.2010 klo 20:14
Kun ihminen päättelee, hän harvoin tekee sitä tietoisena päättelytavoistaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se, millä päättelytavalla ratkaisu löytyy, vaikuttaisi onnistumisen antaman elämyksen laatuun.

Kun ihminen etsii ratkaisua lähtien seurauksesta pyrkien syyhyn, hänen päättelynsä etenee vastavirtaan suhteessa kausaaliteettiin. Tässä päättelyssä (abduktiossa) ihminen on inhimilllisimmillään ja luovimmmillaan, koska se on ihmiselle lajityypillinen kyky. Sinä onnistuminen antaa suurta tyydytystä. Esimerkiksi laaja kiinnostus salapoliisiromaaneihin on selitettävissä tämän pohjalta.

Jokainen ihminen on luova. Pohtiessaan puuttuvaa vihjettä ratkoja on itse salapoliisi ja pääsee käyttämään luovuuttaan sen sijaan että (kauhuskenaariona) hyväksyy vajoamisen yhä syvemmälle googletusorjuuteen.
25. RA16.2.2010 klo 20:44
Sanaseppo-lehti on oivallinen paikka kaikenlaisten laadinnallisten kehitelmien ja uutuuksien, ideoiden ja erikoisuuksien kokeiluun.

Jotta Olavi ja muut, antakaas vaan tulla näytteitä. Kiitos!
26. Jukkis16.2.2010 klo 20:55
Mä en ainakaan halua olla mikään puuttuvia vihjeitä pohtiva salapoliisi. Mieluummin pohdin puuttuvaa ratkaisusanaa hyvän vihjeen perusteella.
27. ässä16.2.2010 klo 21:39
Olavi epäili viestissään klo 11:02, ettei tällä sivulla voi käydä kehityskeskustelua ristikoista. Olet tarkalleen oikeassa, meikäläinen pertsa perusjätkä saa yleensä kyllä ristikot ratkotuksi, mutta nämä abduktiivis-deduktiivis-induktiiviset formulointihienostelusi eivät luultavasti ole meikäläiselle tarkoitettuja. Ehkäpä pystyisin näitä hienouksia tajuamaan ristikon muodossa, mutta tällaista snobbailua en jaksa lukea!
28. Taata16.2.2010 klo 22:09
Tietenkin Olavi Kivalon esittämät ajatukset selviävät parhaiten muutamilla esimerkeillä, jolloin ei tarvikaan tietää mitään noista hienolta kuulostavista termeistä. Hyvät tällaiset ristikot voivat olla aika työläitä laadittavia ja joka tapauksessa ne ovat sittenkin vain ehkä pienen piirin huvia eli eivät missään tapauksessa yleisty niin paljon, että syrjäyttäisivät perinteiset ristikot.

Jos joku haluaa uhrautua ja esittää tällaisia uusia ideoita, niin kai ei heti kättelyssä tule tuomita yritystä, jolloin se jää vain sanahelinäksi, josta ei välttämättä synny sen enempää
kuin muutama kannanotto puolesta tai vastaan. Ei inspiroi
silloin ketään kokeilemaan edes esitettyä ideaa. Kyllähän sitä voi turhaantua esittäjä vähemmästäkin.
29. Olavi Kivalo17.2.2010 klo 08:35
Kun esiintyy julkisella foorumilla, jonne kenellä tahansa on pääsy, saa varautua mihin tahansa. Tulee mieleen erään kollegan kertomus hänen vaimonsa väitöstilaisuudesta. Tohtorinväitöshän on julkinen, jota kuka tahansa voi tulla kuulemaan, eikä ainoastaan kuulemaan, vaan esiintymään jopa vastaväittäjänä yleisön joukosta. Kyseiseen tilaisuuteen (Turussa muuten) tuli suoraan kadulta joku spurgu ja istui penkkirivin päähän. Pois se, että hän olisi esittänyt mitään aiheeseen kohdistuvia vakavasti otettavia vastaväitteitä. Hän nukahti aika pian ja kritiikikseen jäi, jos se sellaiseksi tulkitaan, vaatteista levinnyt löyhkä, nukkuvan örinä ja äänekkäät pierut.
30. Eki17.2.2010 klo 08:42
Kuinka ollakaan, netissä monet asiallisesti käyttäytyvätkin tulkitaan öykkäreiksi ja kommentoimaan uskaltautuvat tuomitsijoiksi ja jopa poskettomiksi haukkujiksi.
31. Olavi Kivalo17.2.2010 klo 09:59
Koska Eki on kaupallisen ristikontuotannon alalla nestor inter pares, otan hänen kommenttinsa tosissani (jos nyt yleensä otan mitään tosissani). Kommentti ”Ydinkysymyksiä ... ovat, tarvitaanko niitä ja tykätäänkö niistä.” vaatii tarpeen ja tykkäämisen huolellista perustelua. Käytettäköön nyt noita termejä. Tykkäämisen perustelu on tärkeämpää, koska jos jostain tykätään, niin sille jollekin on tarvetta.

Eräänä keskeisenä lähtökohtana tykkäämiselle on, ettei voi tykätä tuotteesta, jos ei tiedä sen olemassaolosta. Tämä on fakta, jonka kaupalliset tuottajat aktiivisesti unohtavat niin kauan kun olemassa oleva tuote menee kaupaksi. Voidaan väittää, että minkä tahansa alan uudistuminen tuottajan toimesta onkin tästä syystä aina riskejä ottavien avantgardistien vastuulla.

Toisaalta tykkäämistä voi lähestyä, kuten tein, yleisellä tasolla lähtien siitä, mitkä ovat ihmisen tarpeet älyllisenä olentona (Homo sapiens sapiens) voida kokea tekemisensä palkitseviksi. Tällöin ei yksinkertaisesti voi sivuuuttaa keskustelua päättelystä, jota kautta on jokseenkin suoraviivaista päätyä perustelemaan ehdottamaani muutosta.

Sitten on tämä muutosvastarinta. Se on vähän kuin luonnonlaki, joka on otettavaa normaalina ilmiönä aina kun esitetään muutosta olemassa olevaan. Vastustus nousee usein väärinymmärryksestä ja siitä nousevasta pelosta. ’Mä en ainaskaan halua olla salapoliisi!’ Halusimme tai emme, meissä kaikissa asuu, ei vain pieni, vaan suuri salapoliisi, koska olemme läpeensä luovia ja intuitiivisia.
32. Eki17.2.2010 klo 10:07
Otin esiin säikeen "Ultra Bra!", koska se sivuaa kovastikin Olavin edellistä kommenttia.
33. Jukkis17.2.2010 klo 14:34
"Muutosvastarinta", "väärinymmärrys", "siitä nouseva pelko".

No voi herrajumala. Ihan tosiaan vapisen pelosta kun ajattelen, että vastaan tulee ristikko, josta puuttuu vihjeitä. Ihan kurkkua kuristaa. Kuka auttais?

Joku raja asioiden paisuttelulle, kiitos.

Katselen tässä ristikkoa. Jos siinä ei olisi esim. tuota vihjettä ollenkaan, ja tuota, niin ei se siitä paremmaksi tulisi. Ärsyttäisi vaan.

Mutta tottahan tuollaista esim. Sanasepossa joku saisi kokeilla. Sitten näkisi, paljonko oikeasti pelottaa.
34. RA17.2.2010 klo 16:52
Hieman samantapaisia ajatuksia kuin Jukkiksella tuli minunkin mieleeni lukiessani mm. tuota Olavi Kivalon tekstiä 9:59.

En oikein usko, että tässä säikeessä ja Sana vai kuva -säikeessä epäröivillä tai negatiivisesti suhtautuvilla on kysymys mistään Muutosvastarinnasta tai Pelosta. Väärinymmärryksistä toki voi olla kysymys.

Muutosvastarinta syntyy kun jokin itselle tuttu ja mieluinen on uhattuna - siis poistumassa kokonaan tai muuttumassa olennaisesti; Eiväthän nämä muutamat esitetyt ideat ole millään muotoa poistamassa nykyistä tarjontaa! Lisäksi ja täydennykseksi ne olen ymmärtänyt. Kokeilemisen arvoisiksi ideoiksi.

Ei kai kukaan järjissään oleva ihminen nouse vastustamaan hieman erilaista, "uutta" tuotettakaan pelkästään siksi, että se on uusi. Siis jos oma tuttu ja hyväksi havaittu edelleen on siinä rinnalla tarjolla.

Sitä, että kyseenalaistetaan ideaa, ei kannata kuitata "muutosvastarinnalla ja peloilla"; Kysymys voi olla yksinkertaisesti siitä, etteivät ratkojat oman ratkojakokemuksensa perusteella vain keksi / osaa kuvitella esitetyn idean lisäarvoa. Jälleen kysymys voi olla väärinymmärryksestä: Idea on esitetty epäselvästi tai se on luettu ja ymmärretty toisin kun idean isä on sen tarkoittanut. Helpoin tapa korjata väärinymmärrykset... on korjata väärinymmärrykset. Tai demonstroida.

- Kuten jo sanoin, ainakin Sanaseppo-lehti tarjoaa tällaisille kehitelmille ja demonstraatioille mielellään julkaisutilaa.
35. Eki13.3.2010 klo 15:54
Olavi Kivalo 15.2.: "Hesarin uusimmassa ristikossa on laatijasta riippumaton virhe, jossa aika iso osa vihjeistä on jäänyt pois ja vihjeruutujen sijainnitkaan eivät ole aivan selviä."

Ristikossa ei ollut virhettä, sellaiseksi laatija oli sen tarkoittanut.
36. Ristikon vierestä14.3.2010 klo 20:37
Ekikö se sivutoimenaan tarkastaa kilpailijalehdenkin ristikot?
37. Olavi Kivalo15.3.2010 klo 16:26
Se, onko ”virhe” jonkin sortin ladontamoka vai laatijan juoni, ei välttämättä vaikuta hyvänolontunteeseen, jonka ratkoja kokee siitä selviydyttyään. Tunne syntyy ensi sijassa onnistumisesta siinä päättelytehtävässä, josta olen käyttänyt nimitystä salapoliisityö (välttääkseni ’abduktiota’, joka tuntuu olevan käsitteenä kauhistus).

Toistaiseksi parhaat kiksit olen saanut eräästä ladontamokasta, jossa ristikon koko alareuna ainakin kahden ruudun leveydeltä oli jäänyt pois. Tehtävänä oli päätellä, montako riviä puuttuu, ja keksiä ratkaisut ja niille vihjeet. Muistaakseni ratkaisusanani olivat kutakuinkin samat kuin laatijan ratkaisussa, mutta vihjeet tietysti aivan toiset - ja tietysti paljon paremmat.

Laatijan tarkoituksella tekemiä ”virheitä” ei ole aiemmin tullut vastaan, tai jos on, niin tarkoituksellisuus on jäänyt minulta huomaamatta. Aulis Lehdon ristikko saattoi olla ensimmäinen. Mutta kuinka edelläkävijä tuo ristikko on? Hesarin nettiversiossa kaikki vihjeruudut ovat vihjeineen (keltainen väri) paikallaan eli tuo ristikko on aivan normaali. Itse ratkoin ristikon mustavalkoisesta paperiversiosta, jossa ristikon vihjeruudut vihjeineen piti keksiä. Oliko se laatijan juoni? Vai oliko se tyyppiä ladontamoka, koska joku unohti, että keltainen väri ei näykään paperiversiossa. En tiedä. Mutta kuten sanottu, sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Myönteinen ratkontakokemukseni antoi aiheen tähän säikeeseen.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *