KESKUSTELUT > RISTIKOT > VOIKO LAATIJA OLLA SANASOKEA?
4900. Voiko laatija olla sanasokea?
kp15.6.2009 klo 16:54
Väitän, että voi.2. ö15.6.2009 klo 16:57
Entä voiko sanasokea olla hyvä laatija?
3. Nykänen15.6.2009 klo 17:00
sanasokea = henkilö joka on näköelimiltään normaali mutta aivosairauden tai -vamman vuoksi kykenemätön tajuamaan ja lukemaan kirjoitusta
4. kp15.6.2009 klo 17:03
lähinnä silloin kun tarkastaa "lastaan".
5. ö15.6.2009 klo 17:21
Kieltämättä tuo kp:n kysymys on usein tullut mieleen tätä keskustelupalstaa lukiessa.
6. Jaska15.6.2009 klo 17:37
Tuntuu epätodennäköiseltä, että tuhansien ristikkojen saatossa ei yksikään ammattilaatija milloinkaan jättäisi huomaamattaan väärin kirjoitettua sanaa ristikkoonsa. Joskus se "sanasokeus" siis iskee, mutta sitä ja muita mahdollisia virheitä varten ovat olemassa tarkastajat ja koeratkojat. Ainakin joillakin kustantajilla on. Sekään ei välttämättä takaa sataprosenttisen puhdasta tulosta, kuten Mirja Pihlajamäen ristikon kaksi peräkkäistä piilokirjainta osoittavat.
7. Yrjo IV Laatta15.6.2009 klo 17:41
Ruotsin gnugen on sanasokea.Sitten kysymys:
Mitä yhteistä on Tarzanilla ja nykyusellä Ruotsin kuninkaalla?
???
Molemmat ovat apinoiden kuninkaita. Hah hah.
8. Jondalar15.6.2009 klo 19:31
Tarzan oppi lukemaan ihan yksin viidakossa, katselemalla sanoja kojusta löytämistään kirjoista. Hän oli huippuälykäs, ei ollut tietoakaan sanasokeudesta.
9. RA15.6.2009 klo 20:22
Sanasokeutta on kahdenlaista:- Sanasokeus 1: Dysleksia, lukihäiriö, lukivaikeus vaikeuttaa sanojen kuulemista, lukemista tai kirjoittamista. Taustalla arvellaan olevan erityyppisiä neurologisia häiriöitä. Dysleksiaa esiintyy älykkyydestä riippumatta. Pitäneekö paikkansa, mutta esim. Albert Einsteinin väitetään olleen tällä tavalla sanasokea. - Se, ettei ymmärrä lukemaansa, viittaa sitten jo muunlaisiin, ehkä älyllisiinkin puutteisiin.
- "Sanasokeus" 2: Lukee ja kirjoittaa sanoja hutiloiden, ei huomaa virheitä tai lukee itse väärin. Taustalla voivat olla tilannekohtaiset seikat (kiire tms.) tai asenneasiat (omasta tekstistä ei huomaa virheitä, muiden kyllä tms.). - Kun tällainen "sanasokea" ei "ymmärrä" lukemaansa, kyseessä on useimmiten syystä tai toisesta tarkoitushakuinen väärinymmärrys.
10. RA15.6.2009 klo 20:47
Tuli mieleen yksi tositarina. Millaisesta sanasokeudesta lie ollut kysymys:Baarissa istuu pari miestä ja toinen lueskelee sanomalehteä. Äkkiä lukijan naama kirkastuu: "Hei, tässä on myynnissä hyvässä kunnossa oleva lämminverivarsa! Eikä ole hintakaan kuin muutaman satasen! Lähen heti soittamaan!"
Hetken kuluttua mies palaa pettyneenä: "Se olikin lämminvesivaraaja..."
11. Jondalar15.6.2009 klo 22:34
Hyvin RA kuvaili. Viisaalla ihmisellä voi olla lukihäiriö. Viisautta on monenlaista; professori ei ehkä osaa keittää perunoita, eikä paistinkääntäjä osaa derivoida, mutta kumpikin on nero omassa ympäristössään.Kielikorva on kuin nuottikorva, toisilla on, toisilla ei. Sujuvan, ymmärrettävän tekstin kirjoittaminen on joillekin mahdoton tehtävä, verbaalilahjakkuus suoltaa virheetöntä tarinaa vaivattomasti. Se että mielestä löytää parhaiten sopivat sanat kuhunkin saumaan on synnynnäinen lahja. Taitoa voi kehittää. Onneton laulaja voi laulaa kuorossa muiden mukana, kun muistaa pitää matalaa profiilia...
Sanasokean ristikon laatijan pitää olla huolellisempi kuin verbaalisesti lahjakkaamman. Sanan sopivuus on tarkastettava tietolähteistä niin, että virheitä ei jää.
Luetun tekstin ymmärtämistä helpottaa selkokielinen kirjoitustapa. Aamukahvia juodessa luin yhtenä aamuna sanomalehdestä juttua huolimattomasti; katsoin otsikon, katsoin valokuvaa sekä tekstiä. Sitten jokin tuntui mättävän, eikös otsikossa puhuttu laitapuolen kulkijoiden hyysäämisestä Kuopiossa. Kuvassa oli näkymää Karhupuistosta tai Josafatin kalliolta, Helsingistä kumminkin. Katsoin otsikkoa uudelleen, nyt siinä puhuttiin laitapuolen kulkijoiden hoivaamisesta Kalliossa. Merkilliseksi asian teki se, että toinenkin perheenjäsen oli lukenut samoin, Kuopiossa. Artikkelissa ei mainittu sanallakaan Kuopiota. Kummallista.
12. Matti15.6.2009 klo 23:38
Olen ymmärtänyt sanasokeudelle vielä kolmannenkin, näistä harmittomimman, merkityksen. Ei puhuessaan löydä sitä oikeaa, hakemaansa sanaa, vaan tankkaa ... ja tankkaa ...Aika paljon olen Einsteinista lukenut, mutta tuo hänen sanasokeutensa on minulle uutta. (Jos vaikka olisikin, niin eihän siinä mitään. Nobelin palkintoa tuskin peruutettaisiin.)
KOMMENTOI