KESKUSTELUT > RISTIKOT > UNOHTUMATON RISTIKKOKOKEMUS
4748. Unohtumaton ristikkokokemus
heli k14.4.2009 klo 13:18
Kertokaa elämänne varrelta ristikkokokemuksista, jotka eivät ole hevin unohtuneet!Aloitan: Oli kevät 1998 ja olin tuolloin muutaman kuukauden ikäisen tyttäreni kanssa matkalla Jyväskylään mummolaan. Istuimme junassa sellaisella "nokatusten-vieraitten-kanssa"-paikalla. Puhuin vastakkaisen herrasmiehen kanssa niitä näitä pitkin matkaa. Paljon oli puhetta ristikoista, hän ratkoi paljon. Vähän ennen Jyväskylää matka tyssäsi, ja juna seisahtui. Jossain vaiheessa konnari kuulutti, että Jyväskylässä oli tapahtunut onnettomuus, eikä asemalle päästäisi.
Odotus oli pitkä, mutta onneksi juttuseura oli mukavaa. Aika tuntui pysähtyvän. Onnettomuuden laajuus paljastui meille vasta, kun monen tunnin odotuksen jälkeen junamme pääsi asemalle ensimmäisenä läpipäästetyistä.
Tuosta kohtaamisesta tehtiin seuraavana kesänä ristikko, jonka kuvitukseen piirsin itseni ja tuo nimettömän matkaseuralaiseni. Pääkuvasta lähti muistaakseni: muukalaisia junassa (+Patrcia Highsmith teki romaanin, Alfred Hitchcock elokuvan, vai miten se nyt oli). En tiedä tunnistiko kyseinen herra itsensä ristikosta, tarina loppuu siihen.
2. RA14.4.2009 klo 15:40
Helin jutusta tuli heti mieleen oma mukava junamatkani: Lähdin päiväjunalla Hämeenlinnasta Helsinkiin. Juna oli melkein tyhjä, mutta kuinka ollakaan juuri minun paikallani istui jo mies. Menin istumaan hänen taakseen ja sanoin sitten, että hänen paikkansa olisi oikeastaan minun. Siinä sitten naureskeltiin. Mies oli VR:n työntekijöitä ja sattumanvaraisesti valitsi tyhjästä vaunusta juuri sen paikan, joka oli myyty. Otin esiin ristikkolehden ja aloin ratkoa piilosanaa. Jutellessamme mies huomasi, mitä puuhailen ja kertoi, että hänkin on innokas ratkoja. Eipä aikaakaan, kun aloimme ratkoa ristikkoa kimpassa. Välillä luin hänelle vihjeen, välillä annoin koko lehden, välillä hän rönötti selkänojan yli.
Sitten tuli konduktööri ja huomasi, mitä puuhailemme ja kertoi, että hänkin on innokas ratkoja. Arvannette: Hänkin halusi kimppaan mukaan. Riihimäen kohdalla konduktööri poistui hetkeksi, mutta tuli sitten pikaisesti takaisin.
Ennen Helsinkiä piilosana ja muutama muukin ristikko oli täynnä.
3. RA16.4.2009 klo 13:04
En yleensä muista minkään ristikon vihjeitä ja ratkaisusanoja paljon sen jälkeen, kun olen ratkonut ristikon.Jostakin syystä muistan vuosien takaa vihjeen TÄYSI NILKUTUS! Siitä tuli KOKOONTUMINEN.
Kenen ristikko ja kenen vihje, en tiedä. Arvelen tuon vihjeen jääneen ikimuistoisesti mieleeni siksi, että se saattoi olla minulle ensimmäinen tuollainen sanaleikkityyppinen vihje, joka ratkomissani ristikoissa tuli vastaan.
4. Ritu16.4.2009 klo 19:50
Kiitos Heli K:lle tästä säikeestä. Oli pitkästä aikaa kiva lukea tälläista säiettä, josta ei voi tulla muuta kuin hymy huulille. Mukavia luettavia nuo molemmat, sekä Helin ja RA:n tarinat. Ei muistunut itselle mitään erikoista mieleen, vaikka monen monta mukavaa hetkeä on ristikoiden äärellä vietetty.
Ensimmäisiä itselleni huippuvaikeaksi sanottavia kun ratkoin, muistan, että muu perhe kuorsasi ja minä se vaan yöllä kolmen aikaan vielä pähkäilin hikikarpalo otsalla, että mikähän se tuohonkin vihjeeseen ratkaisusanaksi tulee. Sitten pari tuntia unta kalloon ja aamulla seitsemäksi bussiin, että ehti kauppikseen. Ja niitä valvottuja öitä on monta. Kiitos kierojen laatijoiden :).
5. Miimu16.4.2009 klo 20:32
Kerrallisen miesystävän kanssa ratkottiin yhdessä ristikoita. Mies ei ollut ikinä ennen ratkonut (niin väitti), joten sain opettaa häntä. Verbaalisesti lahjakkaana ihmisenä mies oppi aika pian ja oli mukava seurata, kuinka hän kehittyi. Monet hauskat pidettiin, kun yritin helpottaa vihjeitä milloin milläkin konstilla... :-) Lauantai-iltapäivät menikin useimmiten sängyssä lojuessa ja IS:n Pehmistä ratkoessa. Mukavia muistoja jäi niistä lepposista hetkistä - ja muustakin kuin ristikoiden ratkonnasta ;-)
6. Eki30.4.2009 klo 09:57
Inkeri Nilssonin ristikot olivat 70-luvun alussa mielenkiintoisinta ristikkoantia. Kaikki kynnelle kykenevät ihmiset olivat auttamassa, kun ratkaisua yritettiin saada valmiiksi. Kuten ainakin vanhemmat ihmiset tietävät, tuolloin ei ollut nettiä eikä oikeastaan muuta apuvälineitä kuin oma kirjahylly ja yleinen kirjasto.Nilssonin ristikot rikkoivat kaikkia muille asetettuja sääntöjä, mutta silti ja ehkä juuri siksi ne ihastuttivat - ja vihastuttivatkin.
Yhden vihjeen muista aika tarkasti, koska sitä etsittiin ns. kissojen ja koirien kanssa. Se oli jotenkin näin: -EL-UHAIMER. Ratkaisu oli _EL eli alkupiilolla. Ei sitä mistään löytynyt ja jotakin siihen arvattiin.
Sitten tuli ratkaisu ja se oli TEL. Jotain tästä selitettiinkin, mutta en muista sitä enää. Nyt liki 40 vuotta myöhemmin lähdin netistä asiaa penkomaan hakusanalla "uhaimer" ja kyseessä vaikuttaisi olevan vanha sumerilainen kaupunki. Tuota kirjoitusasua ei kyllä löytynyt, seuraavia näkyi ainakin:
Tall Al-Uhaimer
Tell al-Uhaimer
Tel Al-Uhaimer
Tall Al Uhaimer
Aikansa kutakin. Kun Nilsson teki ristikkosanastonsa, hänen ristikkonsa vesittyivät, sillä melkein kaikki jatkossa olevat vaikeat paikat ratkesivat sen avulla. Ehkäpä tuollaista pähkäilyä olikin tullut tarpeeksi siihen mennessä.
Toinen ikimuistoinen kohta Nilssonin ristikosta on ratkaisusana WCPAPERIRULLA. Se oli siihen aikaan jotain tavatonta mutta hienoa.
7. PP30.4.2009 klo 11:00
Miimun juttu toi mieleeni erään ratkontamuiston.Olin 15-vuotias ja jo vuoden verran hengaillut erään vähän vanhemman pojan kanssa. Hän pääsi ensimmäisen kerran huoneeseeni ja saimme olla kahden. Katselimme valokuvia, kuuntelimme radiota, teimme koulutehtäviä ja lähtiessään hän antoi varovaisen suukon - poskelle. Voi niitä viattomuuden aikoja! Sentään jo vuosi oltu yhdessä.
Seuraavana aamuna äiti kertoi, että hänellä oli ollut isässä illalla pitelemistä, ettei tämä rynnännyt huoneeseeni. Oli kulkenut edestakaisin kalsarisillaan, puhissut punaisena ja hermostuksissaan polttanut ketjussa. Käynyt ovenkin takana kuuntelemassa. Mitään ei ollut kuulunut ja se oli kuulema paha merkki. Hui, mitä isä kuvittelikaan!
Tuli seuraava ilta ja poikaystäväni tuli taas meille. Parin tunnin päästä isä tuli ryminällä huoneeseeni. Me makasimme lattialla vierekkäin ja ratkoimme sanaristikkoa. Sen jälkeen saimme olla rauhassa. Se oli silloin, vaikka aikojen kuluessa kontrolli olisi jo ollutkin tarpeen :-). Poikakaverista tuli lasteni isä kahdeksan vuotta myöhemmin.
Kun kuvaristikoita alkoi ilmestyä, niistä tuli pitkäksi aikaa yhteinen harrastuksemme. Mieheni vei sittemmin opiskelu ja työ, minulle jäi rakkaus ristikoihin.
8. RA30.4.2009 klo 14:27
Joskus on vitsailtu, että jos et osaa ratkoa jotain kohtaa ristikosta, niin ota ristikko mukaan junaan tai ravintolaan. Eipä aikaakaan, kun vieruskaveri sanoo, että "tuohon tulee ...".Tämä on toteutunut monet kerrat. Esim. junassa Hml-Hki-välillä on tullut paljon ristikkotuttuja, joiden nimiä tai ammatteja en tiedä. Ei ole tullut puheeksi, eikäpä ole ollut tarvetta moisia sivuseikkoja tietääkään. Mutta kasvot muistan aina ja joskus jo asemalla sovitaan samaan vaunuun menosta.
9. Juhani Heino30.4.2009 klo 21:29
Tuosta Tel Al-Uhaimer -jutusta: se oli oikein siinä mielessä että Tel el-Uhaimer olisi sama asia. Arabiassa "el" ja "al" vastaavat samaa kuin englannin "the". En tunne asiaa tarkemmin mutta luulen että siihen vaikuttaa ranskalaisten siirtomaaisännyys - ranskassahan usein alku-E lausutaan A:na. Nykyään "al" on yleisempi.Vaikka heprea onkin arabian sukulaiskieli, El Al ei kuitenkaan tarkoita "The The" vaan "taivaalle" :)
10. kp1.5.2009 klo 17:56
1.7.1972 klo 18.00. Silloin maaima näki uuden ristikonlaatijan.
11. -1.5.2009 klo 21:42
Jaa kp onkin vasta 37-vuotias...
12. jpq1.5.2009 klo 23:35
kp: kukas tuolloin syntyi... vai arvaanko nimi kirjaimistasi oikein että olet kolmiokirjan laatijoista yksi.
13. kp2.5.2009 klo 22:17
sinnepäin
14. Hakro2.5.2009 klo 23:23
Juhani Heino 30.4.2009 klo 21:29: "ranskassahan usein alku-E lausutaan A:na"Ei lausuta koskaan paitsi nasaalina. Sanaan "el" ei synny nasaalia. Ranska ei siis ole voinut vaikuttaa.
15. Juhani Heino3.5.2009 klo 00:10
Hyvä että täällä on eri alojen tuntijoita - itse en osaa ranskaa. Kaivelin lisää mutta en löytänyt syytä eroihin, pitänee vain tyytyä siihen että arabian määräinen artikkeli kirjoitetaan länsimaissa al, el, il tai ul.
16. jpq3.5.2009 klo 00:58
kp: miten niin sinnepäin...juhani heino: voihan olla siinä joku logiikkakin koska lähes kaikessa lopulta on se.
17. Kravattimies3.5.2009 klo 04:13
Kerron mukavasta asiasta. Kyseessä oli Antti Viitamäen kolmen tähden aukeama Punaisessa Pelikaanissa 4/2006. Monet muistavat sen ristikon, kun mainitsen, että "normaalin pääkuvan paikalla" oli kaksi miniristikkoa 90 astetta käännettyinä. Miniristikoiden sanat olivat nelikirjaimisia. Niistä kummastakin lähti vaakarivi pystyyn isoon ristikkoon, lauseen ensimmäiseksi sanaksi tai voi sen ymmärtää myös vihjeenä pitkille lauseille! Siinä siis C:stä tuli U, N:stä Z ja O pysyi O:na.Olin sen kesän lomalla Suomessa oltuani pitkään ulkomailla. Useamman kerran vietin pari päivää kerrallaan nuorimman sisareni asunnolla. Hän oli ostanut kyseisen lehden ja piti sitä ruokailupöydällä kaiken aikaa. Välillä ratkoimme ristikkoa yhdessä, välillä erikseen. Hän tottuneempana vaikeisiin ristikoihin sai ratkonnan hyvään alkuun ja sen jälkeen minäkin hoksasin joitakin oikeita ratkaisuja silloin tällöin. Tuli vääriäkin ideoita, mutta se ei pahemmin haitannut. Jatkettiin kun ehdittiin. Tämä sisarusten kohtaaminen pitkän ajan päästä onnistui erinomaisesti, mutta Antin erikoinen ristikko teki tapaamisesta mieleenjäävän.
18. kp3.5.2009 klo 08:15
Lähettäjä: jpq
logiikkapa hyvinkin.
19. Marco Poloinen3.5.2009 klo 11:54
Tämä oma kokemukseni ei ole ollenkaan niin positiivinen ja hykerryttävä kuin monet aiemmin kerrotuista. Unohtumaton se kuitenkin lienee, koska sen muistan:Joskus takavuosina Kuopion kaupungin tiedotuslehteen oli painettu ristikko. Todella onneton räpellys, johon verrattuna Sanasepossa ollut Tonin "Rikkomus" oli vielä kevyttä kauraa. Ratkoin sen mitä pystyin - täyteen sitä ei muutaman älyttömän virheen takia edes ollut mahdollista saada - ja kirjoittelin marginaalit täyteen havaintojani.
Kun kyseessä oli palkintoristikko, pistin ristikon kuoreen ja kirjoitin saatteeksi kirjeen. Kirjeessä moitiskelin muistaakseni melko tomakasti (mutta asiallisesti) päätoimittajaa (kaupungin tiedotuspäällikkö) ja toimituskuntaa ("koulujakäyneitä ihmisiä") ristikkoasian ja muuten tasokkaan tiedotuslehden pilaamisesta. Mahdollisesti puuttuvan tiedon ja taidon hankintaa silmälläpitäen luettelin vielä Sanaseppojen yhteystietoja. (Kopiot ristikosta ja saatteesta lähetin muistaakseni Juha Hyvöselle).
Parin viikon päästä palautuksesta tuli - yllätys, yllätys - postissa hieno kuvateos ja kirje, jossa kiitettiin mielenkiinnosta ristikkoa kohtaan. Kritiikkiin ei puututtu sanallakaan. Ehkä arpa oli osunut, ehkä ei.
Sen koommein ei ko. lehdessä ole ristikkoa näkynyt. En tiedä, olisiko lempeämpi suhtautuminen johtanut parempaan lopputulokseen. Itselläni ei noihin aikoihin intoa enempään konsultointiin riittänyt ja arvelen toimituksen yhteydenottojen Sanaseppojen suuntaankin olleen melko vähissä. Toisaalta, virkatyötään tekevien ammattilaisten aikaansaannoksia tulisi mielestäni voida arvostella tiukemmalla asteikolla kuin harrastajien (vrt. vaikka teatteri).
Omaan "laatuajatteluuni" ko. tapauksella on ollut merkitystä.
20. kp3.5.2009 klo 12:38
kun aattelee minkä laatijanero tuossa sai pyyhkeitä on se julmaa.
21. -3.5.2009 klo 12:46
Voisitko, kp, olla kommentoimatta joka asiaa. Kuulostat tosi tyhmältä!
22. Marco Poloinen3.5.2009 klo 14:03
kp,tapasi mukaan tajusit taas väärin; pyyhkeitä sai lehden toimitus, ei "laatijanero". Ellei sitten toimitukseen tai toimituskuntaan kuuluvalta isukiltaan tai äitikältään...
23. lkurtti5.5.2009 klo 12:42
Hienoja ristikoita eri Pelikaaneissa.Krypto Pelikaani odotettu lehti.Eri aiheita erin lehdissä.Ruusuja toimittajille.
24. liena5.5.2009 klo 13:34
Marco Poloisen tapaan annoin aikoinaan pyyhkeitä yhdestä IS:ssa olleesta ristikkokilpailusta, joka kesti ihan viikkoja ja vaikeutui joka ristikossa. Oikein vastanneet selvisivät aina jatkoon. Oli sitten sellainen vihje, että "tähti kaukana". Siihen olisi sopinut joko "vega" tai "vela", ja valitsin sen "vegan", koska se on se tunnetuin pohjoisen taivaan kirkkain tähti. Oikea vastaus oli kuitenkin se "vela". Olin tipahtunut pois jatkosta, ja soitin heti lehden toimitukseen, josta lupasivat selvittää asian.Seuraavana päivänä luin IS:sta, että vastaus "vega" oli myös oikein. Sitten oli nimiluettelo kilpailijoista, jotka pääsivät jatkamaan tiputuksesta huolimatta.
Meitä "vegaa" ehdottaneita oli monta.
Pääsin lähelle viimeistä ristikkoa, mutta sitten tuli työesteitä, joten oli luovutettava. Aika ei enää riittänyt. Olisin kyllä halunnut loppukilpailuun "pääkallopaikalle", jossa nopein ratkaisija voitti koko kilpailun. Näin kävi silloin.
Muuten, se loppukilpailuristikko oli paljon helpompi kuin muut.
Muistan samoilta ajoilta HS-ristikon vihjeen "nuotistaan tuttu". Jotenkin se jäi mieleen, en tiedä miksi, mutta siihen tuli sana"ammuvainaa", ja ehkä siksi.
Vaikka tätä ikää onkin kertynyt, niin töitä on vielä niin paljon, että oikeastaan on HS-sanaristikko ainoa enää kiinnostava. Ehkä se on tottumiskysymys, mutta kyllä HS-suurristikot päihittää useimmat muut. Olen senverran niitä pläräillyt.
25. Marco Poloinen5.5.2009 klo 14:27
liena,kertomasi ristikkokilpailun tuntomerkit viittaavat vahvasti IS:n ja Sanaseppojen yhdessä järjestämään SM- ratkontakisaan. Sehän on aina parittomina vuosina ja viimeisin välierä-loppukilpailutapahtuma oli "pääkallopaikalla" reilu kuukausi sitten.
Kuvailemasi lainen "vaihtoehtoepisodi" lienee joskus alkuaikoina ollut mahdollinen. Nykyisin uskon tuomariston ottavan tuon tapaiset vaihtoehdot automaattisesti huomioon. Kilparistikoiden laadinnassa sitäpaitsi pyritään minimoimaan useamman piilokirjaimen mahdollisuudet.
Ehkäpä olet ollut niin keskittynyt HS- ristikoihin, ettet ole huomannut ristikkoväen keskuudessa aika hyvin tunnettua SM- kisaa, vaikka se on vuosien perinne. Näiltä sivuiltakin löytyy monenlaista asiaa koskevaa juttua.
26. Eki5.5.2009 klo 14:31
Veikkaisin, että kyse on "antiikin kisoista" 1974-78.
27. liena5.5.2009 klo 16:50
Marko Poloinen jaEki,
että ratkoin paljon ristikoita 50-60 luvun taitteessa, joten
tuo Ekin mainitsema on kai jonkun mielestä antiikin aikaa...
Luettiin ja tehtiin työtä. Ne harvat vapaa-ajatkin käytettiin tosi hyvin - ainakin nyt ajatellen. Kyllä me jitterbuugattiin ja ehdittiin elokuvissakin käydä, mutta ravintoloissa ei ollut varaa istua.
Sitten 60-luvulla tuli sitä perhettä ja ne vapaa-ajat oli ohi.
Kyllä ne Marko Poloisen (muuten hiton hyvä nimimerkki) SM-kilpailutkin soljui silmien ohi.
Silloin ennen - hyvinä aikoina - IS tuli kotiin tilattuna iltapäivisin, eihän sekään ole enää "Ilta"Sanomat, ja samat asiat siinä on kuin Helsingin Sanomissakin.
Osuin muuten ihan vahingossa tälle sivulle, ja aion käydä aina silloin tällöin vilkaisemassa, koska samat nimimerkit täälläkin pyörii.
28. Joey L5.5.2009 klo 22:37
Muistan varsin hyvin ensitutustumiseni kryptoihin. Olin alle kymmenvuotiaana saanut "autella" isääni kuva- ja sanaristikoiden ratkonnassa, ja helpoimpia tehtäviä - jotka eivät faijalle kelvanneet - ratkoa ihan omin päin. Kerran sitten sateisena kesäpäivänä löysin vanhasta aikakauslehdestä omituisen näköisen ratkomattoman ristikon, jossa joka ruudussa oli numero tai pari. Kysyin faijalta mikä tämä tällainen oikein on, ja hän vastasi kiireisesti jotakuinkin näin: "Se on krypto, siinä numeroa vastaa aina kirjain". Ihmettelin ääneen, että vaikuttaa aika tylsältä, ja isäkin sanoi ettei oikein välitä kryptoista kun se on niin mekaanista täyttöä. Sade kuitenkin jatkui ja aloin täyttää ruutuja. 1=A, 2=B, 3=C, 4=D, ... Täyttelin krypton melkein viimeistä ruutua myöten ennen kuin kysyin lisäohjeita.
Sittemmin on täyttämisen ohessa tullut ratkottuakin jokunen krypto, mutta kyllä tuo eka on ainoa mieleenjäänyt tapaus.
29. Matti5.5.2009 klo 22:38
Onko joskus Ilta=Sanomat tullut kotiin tilattuna? Öbaut 1970-luvun alussa otin tehtäväkseni tilata IS:n ex-vaimoni ex-tädille. Ei onnistunut. Siis ihan vain uteliaisuudesta kysyn.
30. RA5.5.2009 klo 22:50
liena kirjoitti 13:34:"Muistan samoilta ajoilta HS-ristikon vihjeen "nuotistaan tuttu". Jotenkin se jäi mieleen, en tiedä miksi, mutta siihen tuli sana"ammuvainaa", ja ehkä siksi."
Jäipähän kaivelemaan tuo vihje-ratkaisusanapari! Kuinka nuotistaan tuttu = ammuvainaa?
Iltapäivän ja illan aikana ehdin kysyä yhteyttä ainaskin kymmeneltä. Ja löytyihän se selitys. Heh.
Unohtumaton ristikkokokemus tämäkin.
31. otv-a5.5.2009 klo 23:55
Matti,joskus 60-luvulla meidän naapurille tuli kotiinkannettuna IS, iltapäivällä se tuotiin. tämä tapahtui helsingin "liitosalueella", nykykielellä lähiössä.
32. Vilijonkka6.5.2009 klo 00:41
Juu, jaoin iltasanomia keväällä 1959 ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tuurasin varsinaista jakajaa. Oli mukavaa liikuntaa. Jakopiiri oli Töölössä. Ihastuin Sibeliuksen puistoon ja kuvittelin joskus asuvani sen tuntumassa. Kuvitelmani ei ole toteutunut, mutta toisen puiston vieri kyllä.
33. Vilijonkka6.5.2009 klo 00:51
Ja onhan minulla niiltä ajoilta eräänlainen mieleen jäänyt ristikkokokemuskin. Tapanani oli kolun jälkeen ratkaista Iltiksen sanaristikko, kuvaristioitahan ei siinä silloin vielä ollut. Minulla oli eräs tuttava erään elokuvateatterin kassassa. Kerran taas menin sinne hyvissä ajoin. Paikannäyttäjäpojat siinä odotellessan ratkaisivat IS:n ristikkoa. Liityin seuraan ja kun kysymys luettiin, annoin vastauksen muutaman sekunnin kuluttua. Pojat oliva aika äimistyneitä, pitivät minua tosi fiksuna. En kertonut, että olin jo ristikon kertaalleen ratkonut. Oli vähän ristiriitainen olo jälkeenpäin ja siksi kai tämä on mieleeni jäänytkin.
34. Vilijonkka6.5.2009 klo 00:56
Tarkistin tekstini ja silti ainakin kolme virhettä.
35. JTak6.5.2009 klo 07:55
Ammuvainaan nuotilla laulaminenhan viittaa melko huonoon lauluääneen.
36. otv-a6.5.2009 klo 09:10
eipä vasikkavainaakaan sen paremmin laulele.
37. liena6.5.2009 klo 16:55
Matti,tuli se IS 50-lopulla ja vielä aika kauan sen jälkeenkin.
Ra,
olet varmaan kovin nuori?
Vilijonkka,
mehän ollaan saman ikäisiä! Kyllä minäkin niitä tienestejä hain, mutta elokuvateatterista. Se oli aikaa se!
38. liena6.5.2009 klo 17:52
Anteeksi Marco Poloinen, kirjoitin väärin nimimerkkisi!Näitä lipsauksia sattuu...
39. RA6.5.2009 klo 18:03
liena, nuoruuteni tuskin käy selitykseksi, ettei tuo ammuvainaa-sanonta ollut minulle tuttu. Enpä vain ollut moista koskaan kuullut.Mutta kiva oli arvuutella. Kaikenlaisia selityksiä löytyi.
40. Ritu6.5.2009 klo 18:06
Täysin outo ilmaus minullekin, joskin hauska. Yritin googlettaakin, että miten tuosta vihjeestä päädyttiin ammuvainaaseen. Googlella törmäsin laulutaidottomien kuoroon, voisin liittyä.
41. Jondalar6.5.2009 klo 20:49
Rupesi kiinnostamaan ammuvainaa. Hain googlesta, 'tarkoititko, ammu vainaa?' kysyi hän. Yritin ennen googletusta miettiä ratkaisua. Nuotistaan tuttu. Tarkoitetaanko säveltä vai kalastukseen käytettävää, sitä pähkäilin. Ammuvainaa, kuollut lehmä, lapsenkielellä sanottuna. Kaipa lienen Hesarista aikanaan ratkaissut, koska olen noin vuodesta 1984 suunnilleen kaikki täyttänyt. Kuuluisa lehmä Ryysyrannan Joosepin Äpyli on varmaan kuollut, tuskin osasi nuotteja tulkita. Tai Nataliako se oli, joka oli elokuvassa.Kysymyksessä on kaiketi sananparsi onnettoman laulutaidon omaavasta nuotin vierestä laulajasta. Elävälläkään lehmällä ei nuottikorva ole absoluuttinen, saati sitten tuonpuoleiseen menneellä. Tai kukapa sitä aivan varmasti tietää.
42. liena6.5.2009 klo 21:09
Jondalar,minun "ammuvainaani" oli 50-luvun lopulla. Oli ihan yleinen sanonta ja tarkoitti tosiaan huonoa lauluääntä.
Itseenikin se olisi osunut aiheellisesti, koska olin nuoruuden innossa niin varma äänestäni, että menin jopa Yleisradion laulukilpailuihin, säestäjänä kuuluisa Gerda Veneskoski.
Sieltä kilpailusta putkahti eräs vielä nykyisinkin laulava mies.
Se oli sen ajan iskelmäkilpailu. Siitä tiesi tosi harva, eikä ollut aihetta jälkeenpäinkään puhua.
O tempora, o mores!
43. Jukkis6.5.2009 klo 21:31
Laulava ammuvainaa oli ennestään tuttu, mutta ainakin minulle on ihan uutta se Googlen kertoma, että ammuvainaa esiintyy myös sanonnassa "ammuvainaan aikainen". Tarkoittanee suunnilleen sama kuin "vuodelta miekka ja kypärä".
44. HT6.5.2009 klo 22:24
Minulle ammuvainaan nuotti on ollut tuttu iät ajat, mistä lie sanonta ensi kerran silmään tai korvaan osunut. Suomen murteiden sanakirja kertoo, että tunnetaan vähän siellä sun täällä. Vihti: On hyvä ääni, mut on ammuvainaan nuatti. Hattula: On kuin ammuvainaan nuotti. Padasjoki: Hyvä eän, mut ammuvainaan nuotti. Myrskylä: Ammuvainaan ään.Kestilä: Hyvä ääni vaan ammo vainajan nuotti.
Fraasisanakirja siteeraa Pirkko Kolbea Hesarissa 17.1.1971, "Ellei osaa laulaa edes ammuvainaan nuotilla ja jos on kankea ja paksu..." sekä Ernst Hentusta vuodelta 1934, "... ynisiväthän muutamat naiset laulun loppuun asti, mutta eihän siitä mitään leimakkata syntynyt. Vasikka-vainoon nuotilla se voan tahtoi mennä."
45. 06.5.2009 klo 22:43
Uskomatonta kuinka HT tietää aina tarvittaessa melkeinkaikesta! Siinä tuli "ammutietoutta".
46. HT6.5.2009 klo 22:50
Oikeammin sanottuna tiedän, mistä tietoa löytyy. Omat, "valmiit" tiedot eivät aina ole kovin häävit.
47. 06.5.2009 klo 23:00
HT. Ongelmien tullessa olet mies, joka osaa auttaa.Älä vähättele tietouttasi.
48. Aksu6.5.2009 klo 23:09
Jaaha, ensi kertaa kuulin mistään ammuvainaasta täällä kaakonkulmalla. Ja vihjettä "nuotistaan tuttu" en muista nähneeni missään sanaristikoissa edes.No, oppia ikä kaikki.
49. Arska7.5.2009 klo 00:08
"Ammuvainaan nuotilla" laulaminen on itselleni perin tuttu sanonta. Niin kauan kuin muistan olen tuon kuullut. (Päijänteen rannoilla hämeessä)
50. heli k15.5.2009 klo 10:37
Asuin lapsuuteni maaseudulla ja tuolloin aikakauslehdet olivat arvotavaraa. Ne kerättiin nippuihin, solmittiin nauhalla ja vietiin aittaan. Sieltä löydän vieläkin mökin huussiin 50-luvun naisten lehtiä. Samasta aitasta siskoni sai muutamia vuosia sitten myyräkuumeen.Noin kymmenvuotiaana ihastuin ristikoista, joita äitini tapasi täyttää. Nopeasti kahlasin kotoani löytyneet lehdet, jotka olivat äitini jo ratkomat, joten jouduin etsimään lisää aitasta. Otin isoimman nipun Suomen Kuvalehtiä. Sainkin muutaman sanan paikoilleen, luullakseni oikein. Jossain vaiheessa äiti tuli taakseni ja sanoi: "Tuo Donner on muuten Otto eikä Jörn." En minä lapsena muita donnereita tiennyt. Tämä tieto iskostui päähäni kuin polttomerkki: Donner on aina Otto, ei koskaan Jörn. Ehkä vuosien saatossa olen joskus tuonkin lainalaisuuden poikkeamaan törmännyt, mutta sitä en muista.
Nipullinen SK:iä tuli täyteen. Tottakai helpotusta antoi se, että yhden ristikon ratkaisu löytyi seuraavista numeroista, mutta sinä kesänä alkoi ristikkoharrastukseni. Mukavaa oli.
51. Eki15.5.2009 klo 12:16
Tulipa Helin kirjoituksesta nostalgisia fiiliksiä. Paljon on erilaisissa ulkohuuseissa tullut tutkittua vanhoja viikkolehtiä ja myös niiden ristikoita. Lehtien reunat ovat jo ruskistuneet ja tahroja on siellä täällä, mutta tunnelma on siksi niin autenttinen.
52. Eeva17.5.2009 klo 14:25
Mentiin systerin kans Kausalaan ja vasiten otettiin joku ristikko junamatkan huviks. Painovirhepaholainen puuttui huvimatkaamme,ristikosta puuttui kaikki isommat pääkuvat(4kpl). Mut ei me tytöt surtu sen juttun päälle,täytettiin homma ennen määräasemaa ja lähetettiin ratkasu Kausalasta systerin nimellä,en vaan muista mikä ristikko se oli.
53. lp17.5.2009 klo 15:13
Nostalgiaa ovat nuo aitta- ja huussiristikot. Meillä oli joskus heinäaikaan aputyövoimana vanhempi mieshenkilö, joka ihmetteli, kun äitini kanssa kinasimme, kumpi saa ratkoa jonkun ristikon. Kerran tuo mies ruokalevollaan tutki kynä kädessä lehteä. Myöhemmin katsoin ja ristikko oli täynnä sanoja, mutta ei niistä monikaan osunut vihjeeseen. Kovin myhäileväinen mies olikin sitä ratkoessaan. Toivottavasti sai kuitenkin kipinän.
KOMMENTOI