KESKUSTELUT > RISTIKOT > MITÄ RATKOJAT TODELLA HALUAVAT

4036. Mitä ratkojat todella haluavat

Eki10.6.2008 klo 08:42
Lähettäjä: Henry Haapalainen 10.6.2008 klo 01:15

En muista että Kirppujen mielipiteissä olisi koskaan kehuttu jotain ristikkoa siksi, että siinä on poikkeavan pitkiä sanoja tai poikkeavan laajoja aukeamia. Tässä olisi tutkimisen paikka: kiinnittävätkö ratkojat yleensäkään niihin mitään huomiota.

Monet laatijat semmoisiin pyrkivät, ja laadintatyö siinä tietysti hidastuu. Kirpun ja sen edeltäjän Ristipiston kyselyissä haettiin vastausta mm. siihen, mitkä ominaisuudet ovat tärkeimpiä, että ristikko voisi olla vaikea ja hyvä. Palautetta tuli runsaasti, mutta pitkiä sanoja ja avaria alueita ei vastauksissa mainittu.

Lähettäjä: RA 10.6.2008 klo 02:26

Mitkä ominaisuudet nousivat tärkeimmiksi?

Eki seuraavana aamuna:

Kuten noista laadintatarinoista (säie 2155) käy ilmi, ristikkoni syntyvät monella tavoin. Tekee välillä mieli kokeilla sitä sun tätä, kun tilaisuus siihen ristikon muiden osien suhteen avautuu.

Jos kyselyssä oli aiheena vaikeus ja hyvyys, on selvä, että päällimmäisenä eivät ole sanojen pituus ja avaruus. Kun puhutaan laatijan pitkäaikaisesta tuotannosta tai lehden linjasta (vaikka kohteena olisivat kaikentasoiset ristikot), eivät ne välttämättä silloinkaan kärkeen nouse. Mutta jos laatija tai lehden laatijakunta julkaisee koko ajan ristikoita, joissa tähdätään vain tärkeimpien asioiden painotukseen ja viitataan kintaalla muille, tyydytetään lopulta pienenevää ja tylsistyvää yleisöä. Jos painotetaan liikaa ”turhia” asioita ja se tapahtuu niiden ratkojille tärkeiden asioiden pohjalta, aivan varmasti mennään huonoon suuntaan ratkojien mielestä.

Kaikkein tärkeintä on siis minusta, että ristikot eivät toista itseään ja ratkoja jatkuvasti voi todeta (vaikkapa tiedostamatta), että tuossahan oli vähän erilainen juttu kuin tavallisesti. Kyllä nuo mainitut neljä pitkää sanaa (siis IS-Keskiksessä 17.6.) kiinnittävät useimpien ratkojien huomion, mutta ei niiden tarkoituskaan ole olla ainut asia, joka siinä on hyvää. Mitään erityistä avaruutta siinä ei ole, ainoastaan se ei ole tukkoinen vaan ilmava.

Ei tämä asia näiden nettisivujen kirjoituksilla selviä, koska useimmat ratkojat eivät halua, viitsi tai osaa mitään ratkonnastaan kirjoittaa. Ei ratkojan tarvitsekaan tajuta kaikkea, mikä ristikossa on hyvää. Riittää, että siitä jää hyvä fiilis ja matkan varrella on saanut elämyksiä (ilman että niitäkään on jäänyt erittelemään).
2. ö10.6.2008 klo 10:20
Kun ratkoja silmäilee ensi kerran ristikkoa, kiintyy huomio kyllä sanapituuteen ja aukioiden avaruuteen. Ne kertovat siitä, onko laatija asettanut itselleen haastetta laadintatyössä. Siitä ratkoja voi asettaa odotuksia myös ristikon kokonaistasolle.
3. Henry Haapalainen10.6.2008 klo 11:22
Yhteenvetoa Ristipiston 4/95 pääkirjoituksessa:

Hyvää ovat oveluus, huumori, omaperäisyys, ristikon kokonaisidea, toteutuksen selkeys ja virheettömyys. Useimmat pitivät siitä, että ratkaisu löytyy ilman hakuteoksia.
4. Eki10.6.2008 klo 11:32
Nuo ovat itsestäänselvästi hyvän ristikon ominaisuuksia. Helpossa ristikossa ei tarvitse olla oveluuksia, ainakaan pahoja eikä liikaa (ei se sitten ole enää helppo).

Omaperäisyyden voi kai tulkita niinkin, että ratkoja haluaa tulla yllätetyksi eikä laatija vain toteuta keskiarvoratkojan toiveita.
5. Ritu10.6.2008 klo 11:44
Siinä mielessä olen kyllä ö:n kanssa eri mieltä, että ensimmäiseksi huomio kiinnittyisi sanapituuteen tai aukioiden avaruuteen. Pidemmälle kehittyneen ratkojan kohdalla näin voi ollakin, mutta epäilen tuota niiden kohdalla, jotka vain silloin tällöin ratkovat tai muuten ovat vasta ratkontaharrastuksensa alkutaipaleella.
En ainakaan itse muistaisi, että olisin aikoinani noihin seikkoihin kiinnittänyt sen erityisempää huomiota. Paperin laadulla ja ristikon yleisilmeellä sen sijaan oli vaikutusta omalla kohdallani. Suttuiset kuvat ja varsinkin epäselvä käsiala vihjeissä eivät houkutelleet ratkomaan. Muistan joskus ratkoneeni ristikoita, joissa vihjeet oli kaunokirjoitusta. Vaikka se persoonallista olikin, niin suorastaan inhosin niitä, vaikkei ristikoissa muuten mitään vikaa olisi ollutkaan.
Nyt kun on enemmän itsekin ratkonut, huomaa että sitä vaatii ristikon sisällöltäkin jotain. Minulle kai vihjeitys on nykyisin se ristikon tärkein pointti. Toki vastaussanankin tulee olla sujuvaa suomea ja looginen vihjeeseen nähden.
Alussahan sitä ei voinut tietääkään millainen ristikko oli odotettavissa, vaikka paperi olisi ollut minkälaista tahansa tai ulkoasukin moitteeton.
Nyt kantapään kautta oppineena osaa jo etsiä. Ja kyllä etsivä yleensä löytää sen vähän mitä ehtii ratkomaan.

Jos ristikossa tulee vastaan fiilis, että voi pyhä jysäys, olishan minun tuo pitänyt heti tajuta, niin siinä se on hyvä ristikko ollut nenän edessä ;). Sekin, etä ristikossa on kokeiltu jotain itselle ihan uutta, jättää jälkeensä mukavan jälkimaun.
6. ö10.6.2008 klo 13:37
Ritulleko riittää, että vastaussanat ovat sujuvaa suomea?

Minä kaipaan aina etuvokaaleja ja (ristikoissa) harvinaisia sanoja ja kirjaimia. Sanojen pituuskin on tärkeä. Muuten laadinta vaikuttaa tusinatuotannolta, vaikka kuvat olisivat kuinka näyttäviä.
7. Ritu10.6.2008 klo 14:24
Ö: Ei riitä. Ei tuossa minun kommentissani niin sanottu. Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, itselleni vihjeistyksen taso tai että siinä on onnistuttu hauskalla ja/ oivallusta vaativalla tavalla, antavat ristikoista paljon juuri niitä minun kaipaamiani hetkiä.

Mutta tavalliset suomen kielen sanat hyvin vihjeitettynä riittävät minulle kyllä mainiosti. Koviksissakin toivon ratkaisusanan olevan konstailematonta suomen kieltä ja laittaisin painon mieluummin hyville vihjeille ja oivaltamisen autuaalle tunteelle kuin harvinaisille, jopa googlausta tai tietokirjoja vaativille sanoille.

En minä ristikoissa karsasta sitä, että siellä on vastaussanana Zyskowicz. Tunnetun poliitikon nimihän tuo on. Mutta pointtini oli, että vastaussanaksi mieluummin marakatti kuin marakattien heimoon kuuluvan apinan vierasperäinen nimi noin karrikoiden sanottuna. Sanojen pituuden huomaan yleensä ratkontavaiheessa. Niistä on yleensä vaikea aloittaa, mutta joskus ne jopa herättävät sen mielenkiinnon ratkomaan niitä poikittaisten lyhyempien sanojen avulla.
Koska en itse laadi enkä kummosesti ole sitä yrittänytkään koskaan tehdä, voi se ensisilmäys ristikoissa senkin takia kohdistua eri ratkojilla erilaisiin asioihin.
8. Henry Haapalainen11.6.2008 klo 00:29
Erään toisen kyselytutkimuksen mukaan Ristipistoa pidettiin tuolloin Suomen vaikeimpana ristikkolehtenä. Ratkojat olivat siis huippuja lajissaan, ja nyt puhutussa kyselyssä pyydettiin näkemystä siitä, mitkä ominaisuudet tekevät vaikeasta ristikosta hyvän vaikean ristikon. Minusta merkittävä ja yllättävä tulos oli se, että pitkät sanat ja avarat alueet eivät olleet merkittäviä ansioita ristikolle.

Laatijoilla on oikeus mutu-näkemykseensä, mutta varmaan joitakin kiinnostaa myös se, mitä ratkojat haluavat.
9. Eki11.6.2008 klo 00:39
Kuten sanottua, nuo listan kärkiasiat olivat minusta itsestäänselvyyksiä. Pitkät sanat ja/tai avaruus eivät ole vaihtoehtoja. Ei niiden takia tarvitse tinkiä noista pääasioista. Taitava laatija antaa niillä lisäarvoa ja muun muassa sitä omaperäisyyttä.

Kiinnostavaa olisi tietää, saivatko esim. pitkät sanat tai avaruus yhtään ääntä. vai olivatko ne seuraavana suosikkilistalla?

Toistan vielä sen verran, että avaruus ei välttämättä ole valtavaa huomattavaa avaruutta vaan vastakohta sokkeloisuudelle tai tukkoisuudelle. Ei moni ratkoja osaa sellaista avaruutta edes toivoa.
10. Henry11.6.2008 klo 00:55
Kun tuosta on aikaa 13 vuotta, en voi varmuudella muistaa kaikkia hajaääniä. Mutta uskon että kaikki aineisto on tallessa ja myöhemmin tarkistettavissa. Sen muistan että paperin laatu sai pari mainintaa, mutta ne eivät minusta olleet vastauksia esitettyyn kysymykseen.

Jos huippuratkojat eivät oikeasti arvosta sitä ylimääräistä työtä, jota laatija tekee pitkien sanojen ja avarien alueitten eteen, mitä jossittelemista tähän jää?
11. Eki11.6.2008 klo 01:12
Kyllä minä hyväksyn Henryn omat linjaukset. Jos Henry ei voi minun variaatiotani asiasta sulattaa, ei maha mittää. Tuskin kaikkia lehtiä samanlaisiksi halutaankaan tehdä.
12. lukija11.6.2008 klo 01:34
Olen täyttänyt uutta ristikkolehteäni ja olen todella
ylättynyt sen tasosta.
Ei ole kuin muutama tehtävä jäljellä.
Onko tosiaan niin, että ne lauseet yläpuolella
riittävät vastauksiksi.
Minä olen täyttänyt joka ruudun.
Minun mielestäni kaikkien pitäisi se tehdä.
Johtuuko se siitä, että on helppo tarkastaa?
Iisakit lähetettiin aina kokonaan täytettyinä.
Jotenkin ei ole tasaveroista, jos ainoastaan 6 kirjainta
laitetaan vastauksksi.
Olenkohan ymmärtänyt kaiken oikein?
13. Eki11.6.2008 klo 01:36
Ohjeissa on yritetty selvästi sanoa, että avainsanat ovat lisäkisa, 20 euron tehtäväkohtaiset palkinnot arvotaan ristikot kokonaan ratkoneiden kesken.
14. lukija11.6.2008 klo 01:52
Huonosti olen nähtävästi lukenut.
Kiitos Eki selvennyksestäsi.
Hyvää yötä.
15. Henry11.6.2008 klo 02:20
En ole esittänyt omia linjauksiani. Ne ovat ratkojilta.
16. Eki11.6.2008 klo 07:48
No minä teen sen linjauksen (vaikka ihmettelenkin, miksi tästä tehdään joku ongelma): "Tässä olivat ne asiat, joista kaikki ratkojat välittävät. Jos joku muista asioista edes mainitsee, haaskaa aikaansa epäolennaiseen." Jos olen tulkinnut väärin, saa selventää.
17. Matti11.6.2008 klo 07:53
Ainakin minä arvostn suursti pitkiä sanoja ja isoja aukioita. Ne antavat ratkontaan oman mausteensa. (Päinvastoin kuin esim. symmetria tai alkupiilojen puuttuminen.)

Jos on esim. kolme pitkää sanaa ritirinnan, se on aivan mahtavaa ratkottavaa (jos osaa).
18. ö11.6.2008 klo 08:33
Kyllä se symmetriakin jonkun lisävivahteen tuo. Siis lähinnä vaihtelua tavanomaiseen.

Jos Ristipiston kyselyssä olisi ollut vastausvaihtoehdot valmiina, veikkaan, että sanapituus ja avaruus olisivat myös saaneet ääniä. Ne ovat vaan sellaisia ominaisuuksia etteivät tule ratkojalle tärkeimpinä mieleen. Ensin listataan ne perusvaatimukset ja toivotaan, että edes ne täyttyisivät.
19. Eki11.6.2008 klo 10:38
Ihmettelisin sellaista visaisten tehtävien ratkojaa, joka asettaa pitkät sanat esim. virheettömyyden tai oveluuden (tai minkä tahansa noiden voittaneiden kriteerien) edelle. Onhan monella jopa sellainen käsitys, että pitkät sanat ovat usein teennäisiä. Kuka sellaisia haluaisi?

Jos vaikka Pelikaaneja ajattelen, Punaisessa ja Paksussa on yhdessä numerossa maksimissaan muutama ristikko, jossa on selkeästi huomattavaa pitkää sanastoa. Mustassa on joskus, koska se on helppo lehti. Pelikaaneissa on paljon erilaisia tekijöitä ja hyvin erilaisia ristikoita sisällöltään ja ulkoasultaan. Se on niiden lehtien linja, jota joku voisi kutsua linjattomuudeksikin. Niiden linjat eivät lähde siltä pohjalta.

Nämä sanapituudet ja avaruudet putkahtavat puheissa esiin osaksi sen takia, että useimmista noista perusasioista on kovin vaikea keskustella yleistä tasoa tarkemmin. Sitten jos joku sanoo, että ”ristikko oli mukava, koska siinä oli hyvä teema ja pitkiä sanoja”, takerrutaan (turhaan) keskustelussa tuohon pitkiin sanoihin, koska teema oli ristikossa varmasti olennaisempi.

Sitten totean edelleen, että jokaisen laatijan ristikossa on oma perusvireensä ja jopa oma taikansa, joka tehoaa mikä keneenkin ratkojaan. Miksi kahlita luovaa laatijaa sillä, että käskee olla välittämättä turhista asioista (eivät top6:ssa). Jos laatijan siivet katkaistaan, se taika voi kadota, eikä kukaan ymmärrä miksi, koska eihän se pitkien sanojen puuttuminen eli lennokkaan laatimuksen muuttuminen vähän lyhytsanaisemmaksi ollut olennaista. Vai oliko?

Jokainen ratkojakommentti on tärkeä, vaikkei yhden perusteella radikaaleja muutoksia voikaan tehdä (”Olen sanonut monta kertaa, että se laatija on huono ja joutaisi pois, mutta siellä se vaan lehdessä edelleen on.” Kyseessä voi olla suosittu tai mielipiteet voimakkaasti jakava laatija.). Olen kuullut ja lukenut (ylimalkaisia ja täsmällisempiä) mielipiteitä vaikkapa omista ristikoistani enkä niiden perusteella lähtisi latistamaan ristikoitani, koska monet näistä ratkojista ovat osanneet arvostaa muitakin asioita kuin tuossa top6:ssa. Joskus laadin pitkäsanaisuuden sijasta ääkkösvoittoisen. Joskus laadin pitkäsanaisen ja ääkkösvoittoisen. Joskus laadin teemallisen, jossa on paljon harvinaisia kirjaimia (ei välttämättä vieraissa sanoissa) mutta ei erityisen pitkiä sanoja. Joskus kuvasta lähtee niin paljon lauseita, että pitkiä sanoja ei tule mieleenkään yrittää. Tätä mielipiteissä arvostetaan, monipuolisuutta. Mieltäni hersyttää, kun keksin jonkun uuden pienen erikoisuuden, jota en ole ennen käyttänyt tai muistan jipon, jota en ole käyttänyt 15 vuoteen. Kaavamaiset lähtökohdat ja turhat kahleet eivät miellytä minua eivätkä minusta myöskään ajattelevien ratkojien enemmistöä.

On myös mukava suunnitella erilaisiin aikakaus- ja sanomalehtiin ja nettisivuille omanlaisensa ristikkopalsta. Joku perustuu siihen, että vaikeusaste ja tyyli vaihtuvat. Joku perustuu osaltaan pieneen asiaan, jota ei ehkä mistään muualta löydy (voi olla myös lehden oman aihepiirin sanasto ja sen käsittelytapa). Usein ristikon malli asettaa rajoitteita. Kun IS:n nettiristikko on pieni ja siinä pitää tilaajan mukaan olla vasemmassa yläkulmassa pääkuva ja siitä lähteä sanoja/lauseita, se jättää aika vähän tilaa variaatioille, mutta mielestäni Markku Mäkelän kanssa olemme tehneet sen mukavan vaihtelevaksi silti aina tutuissa ja annetuissa raameissa.
20. Jaska11.6.2008 klo 11:16
Ilmoittaudun täten ristikon pitkien ratkaisusanojen ja avaruuden kannattajaksi. Olenkohan ainoa lajiani, yksinäinen susi, Canis solus unicus? Hienoa, että eräs julkaisija kuitenkin ottaa huomioon yhden ratkojan erityistoiveen ilman erityishinnoittelua.

Pidän pitkistä (10+) sanoista niiden haasteellisuuden takia. Yleensähän ne vaativat risteäviä apuja ratketakseen Sitäkin palkitsevammalta tuntuu, kun joskus onnistuu vauhdittamaan ratkontaa päättelemällä oikein hyvin pitkän kovisvihjeisen sanan vain muutamalla avulla.

Kohtuus kaikessa, ja siksi laatija ei saa riehaantua viljelemään (yli)pitkiä sanoja ja avaruutta itsetarkoituksena vain teknisenä taidonnäytteenä. Sopiihan sitäkin joskus väläytellä kovistasolla sopivilla areenoilla. Paras annostelu on kuitenkin sellainen, että ristikon sanojen keskipituus on kuuden kieppeillä. Tämä tulos edellyttää normaalisti, että ristikossa on runsaasti yli 6-kirjaimisia ja muutama varsinaisesti pitkä sana. Tätä tulosta edellyttävä taito lienee useimpien ammattilaatijoiden hallussa. Kaikki eivät kuitenkaan kuitenkaan ota kuuleviin korviinsakaan yksinäisen suden ulvontaa...

Ei se tosin ole tarpeenkaan. Laumoissaan viihtyville ulisijoille kelpaa mainiosti sokkeloiseksi ahdettu, joskus hädin tuskin viiden kirjaimen keskipituuteen yltävä pehmis. Sellainen on helppo ratkoa ja tietenkin ammattilaiselle helppo laatia liukuhihnatuotteena vailla ammatillisia ambitioita.
21. PP11.6.2008 klo 14:06
Ei Jaska ole yksinäinen susi, hänellä on myös susipari.

Olen samaa mieltä pitkistä sanoista ja avaruudesta. Kun saan käteeni ristikkolehden, selaan sen läpi ja aloitan lämmittelemällä esim. Mirja Pihlajamäellä tai erilaisilla kehikoilla ja piilosanoilla. Mutta jos vaikeissa on jokin ristikko, jossa on iso lakana vaikkapa oikeassa alakulmassa,
sitä on ihan pakko lähteä kokeilemaan heti.

Kuvasta lähtevät pitkät sanat vievät helposti harhateille.
Jos ajattelee itsestäänselvyyden ratkaisuksi, saa hyvin äkkiä huomata, ei hitto, ei yksikään kirjain ole oikein. On saatava risteävistä sanoista apua. Mikä tyydytys, kun keksii jujun, joka voi olla utalakin, mutta silti kuvasta selvästi ilmikäyvä.
Kuvassa saattaa olla upea temppeli, josta olettaisi sanan sikiävän, mutta sanaksi tuleekin temppelin ikkunasta kurkkiva pikkupoika ja hänen päässään oleva kruunu. Niihin ei silmä ensimmäiseksi osu.

Jatkakaa vain hyvien laatijat huolimatta purnauksista. Kaikki variaatiot kelpaavat: teemat, öökköset, harvinaiset konso-nantit jne. Kerran nuorempana peräänkuulutin vain yhden vokaalin ristikkoja. Kirjoittelin silloin tällaisia pakinoita ja uskon että onnistuisi ristikossakin (vai onko jo tehty). Nämä olisivat varmaan aika helppoja, koska piilokirjaimetkin olisi varmoja, mikäli ne olisivat vokaaleja. Enää en niitä haikaile,mutta tiedättehän: nuoruus ja hulluus.

Kyllä ratkoja huomaa, milloin ristikko on hutaisten tehty. Joskus tuntuu jopa siltä, että laatijat eivät arvosta meitä työnantajiaan tarpeeksi. Kuvat ja selitykset ovat suttuisia.
Aikaa menee tuhratessa, kun samalle aukiolle on tukittu neljäkin vihjettä: 'nainen', 'nainen tämäkin', 'mies' ja 'poika'.
Saa panna ihan oman mielensä mukaan, mikä vain sattuu sopimaan. Valitettavasti tämä oli tosi tapaus. Tai sitten sillä
lailla kuin eräs laatija (jääkööt nimeämättä, en halua provosoida tiettyä porukkaa), jolla on sama kuva monta kertaa samassa ristikossa, ja aina siitä tulee eri vastaus-sana. Virheettömiä emme ole kukaan. Mutta, jos ristikkoon tulee joku eksaktia tietoa vaativa sana, niin vähintä, mitä laatijalta toivon on, että hän tarkistaa vastaussanan ennenkuin laittaa sen ristikkoon. Lopetin lehtitilaukseni eräältä julkaisijalta jo aikoja sitten, koska niissä oli MYÖS
asiavirheitä.

Laatijat! Hyvät sellaiset, jatkakaa entiseen malliin! Pitäkää omanarvontunnostanne kiinni välittämättä rotisijoista. Älkää edes unissannekaan uskoko olevanne riittämättömiä. Se heijastuu ristikoihin. Kahleet pois ja vaihtelevuutta kehiin, niinkuin Eki asiaa sivusi tuolla aikaisemmin. Itse te tiedätte, kuka teistä on hyvä ja kuka taas siinä hilikulla.
22. Matti11.6.2008 klo 14:31
PP, siitä ei olle kauaakaan, ehkä 2007, kun Sanaseppojen kannessa oli ++juhin ristikko, jossa oli vain a-vokaaleja. Ja niin oli ristikko hyvin laadittu ja täynnänsä luontevia sanoja, että heti ei edes huomannut, että piruvie, tässähän on juju.

Auliksella oli eräänä syksynä ristikossa (muistaakseni) 17 samaa kuvaa - sateenvarjon kahva - ja niistä lähti yli kaksikymmentä eri ratkaisusanaa. Minusta se oli hienoa.
23. PP11.6.2008 klo 15:28
Meille tuli vielä silloin, kun Sanaseppojen ko. numero on ilmestynyt, vain yksi lehti ja Jaska sanoo sen ratkoneensa.
Minulle lehti on tullut vasta joulunumerosta /2006 lähtien.
Siksi en tiennyt asiasta. Minäkin sanon piruvie, kun en saanut ratkoa.

Auliksen ristikko kuulostaa ihan jo teemaristikolta. Se on hienoa. Mutta jos kahvoja olisi vain esim. neljä, ei enää ole kysymys teemasta. Siinä kun siirtää kuvaa ristikkoon, ehtii
jo piirtää vähän erilaisen kepin tai koukun tai, mikä siitä nyt sitten tuleekin. Tämä on minun mielipiteeni: en tykkää samasta vihjekuvasta monta kertaa toistettuna, varsinkaan jos sillä ei ole mitään yhteyttä vastaussanaan. Jos lentokoneen kuvasta tulee vastaus 'nauttia' tai vaikkapa
'istua', liidellään todella korkealla. Ei Auliksella tällaisia ole, mutta jos tähän mennään, niin joltakin laatijalta voi löytyä.
24. PP11.6.2008 klo 15:38
[Matti: ei löytynyt Sanasepon vuoden/2007 numeroista]
25. Jaska11.6.2008 klo 16:00
Matti, kaivapa esiin säie 1997 Sanaseppo 3/2005 ja siitä kommentti 7.10. klo 19:29. Tuntuuko tutulta?

Ratkoin tosiaan ko. ristikon täyteen havaitsematta jujua ennen kuin siitä keskustelussa vihjattiin. Mutta samoin kävi kovillekin nimille... Ottaa lievästi pannuun, kun lehti on ilmeisesti joutunut hävyksiin. Olisi ollut mukavaa ihastella ristikkoa melkein kolmen vuoden perspektiivistä!
26. TJV11.6.2008 klo 17:33
PP: Saisitko muljautettua näytteenpätkän yhden vokaalin
pakinaasi? Saa olla uutta tai vanhaa.
27. PP11.6.2008 klo 18:24
[TJV:Ne ovat jossain arkistoituina. Esim. Ä-kertomus on kolme A4- arkkia. Ei mahtuisi tänne. Siinä oleva kertomus kertoo ämmänkäppänän elämäntarinan, joka alkaa jotenkin näin: Ämmänkäppänä ährää mättäällä hämärässä päämääränään rääkkäämäällä päättää räkäpää-äpäränsä...]
28. RA11.6.2008 klo 18:44
Onpa noita erilaisia kirjainvirityksiä ollut useallakin laatijalla. Mm. Sanasepossa 1/2008 on Pasi Haaviston ristikko: Pääkuvana on iso A-kirjain ja siitä lause ESIINTYY PELKÄSTÄÄN VIHJEISSÄ. Ja toden totta, ratkaisusanoissa ei ole yhtään A:ta.
29. TJV11.6.2008 klo 18:48
PP: Hyvin koskettava. Ei miljoonien ihmisten tappaminen
taiteessa ole järisyttävää. Pitää ottaa hengiltä koira, hevonen
tai jotakin tuollaista.
30. Matti11.6.2008 klo 18:50
Jaska, tein sen. Ja peijakas!

Siis oliko se jo 2005? Ei voi olla! Paitsi että voi.
31. PP11.6.2008 klo 19:31
[TJV: Voin kertoa, käppänä ei kerinnyt ottaa hengiltä lastansa, sillä paikalle saapui äpärän isä, joka pelasti lapsensa ja lopuksi vielä saattoi ämmän kunniallisiin naimiaisiin. Ja he elivät onnellisina sen vähän ajan, mikä enää oli jäljellä, kun äpäräkin oli jo 60-vuotias.]
32. RA11.6.2008 klo 21:14
"Hyvää ovat oveluus, huumori, omaperäisyys, ristikon kokonaisidea, toteutuksen selkeys ja virheettömyys. Useimmat pitivät siitä, että ratkaisu löytyy ilman hakuteoksia." (Yhteenvetoa Ristipiston 4/95 pääkirjoituksessa / Henry Haapalainen yllä tässä säikeessä)

Samanlaisia asioita tuli esille SANA + KUVA = RISTIKKO -näyttelyssä 2007 kyselyyn vastanneilta (145 vastaajaa). AVOIN kysymys (ei valmiita vastausvaihtoehtoja) koski yleensä ristikoita - ei siis mitenkään erityisesti vaikeita ristikoita. VAIHTELEVUUS, YLLÄTTÄVYYS oli eri sanoin ilmaistuna yli 100 vastaajalla.

Kun tykkää ratkoa paljon ja kun nuo perusasiat ovat kunnossa, lienee aika itsestään selvää, että ratkojana ilahtuu aina, kun laatija on "kurkottanut" ristikkoonsa vielä jotain ekstraa. Virkistävää ja hauskaa vaihtelua, mikä ei ole yhtään pois siitä, etteikö sitten "pelkkä" perushyvä ristikkokin maistuisi.
33. Henry Haapalainen12.6.2008 klo 00:00
RA esitti minulle kysymyksen, ja hän näyttää olevan ainoa jota kertomani vastaus kiinnostaa. On tämä muuten aika omituinen keskustelukerho.
34. Eki12.6.2008 klo 00:05
Voisit Henry vihjailujen sijasta kertoa vähän tarkemmin, mitä omituista on nyt tekeillä.

Myös minulla oli kysymys. Ilmeisesti olen yrittänyt selvittää ja selittää omaa kantaani aivan turhan päiten.
35. Henry12.6.2008 klo 00:06
Anteeksi, unohdin että Ritukin puhui esille tulleesta asiasta, yllättävästä kyselytutkimuksen tuloksesta.
36. Jukkis12.6.2008 klo 09:06
Jos jonkin radioaseman kuuntelijoilta kyseltäisiin, millainen on hyvä iskelmä, niin eiköhän eniten kannatusta saisi varsin yleisluontoiset määritteet kuten hyvä melodia ja rytmi ja mieleenjäävä kertosäe ja hyvät ja koskettavat sanat. Mahtaisiko monikaan mainita esim. modulaatiota?

Jos tosiaan modulaatio ei tällaisessa kyselyssä saisi mainintoja, niin noinkohan sitten iskelmien säveltäjät toteaisivat, että kyllä tässä nyt on noudatettava kuuntelijoiden toiveita ja lopetettava modulaation käyttö, mitäs jossittelemista tähän jää.
37. ö12.6.2008 klo 10:09
Eiköhän tuossa Jukkiksen kommentissa tiivisty tämä asia riittävän hyvin.

Tuossa Ristipiston kyselyssä ratkojat eivät siis kiinnittäneet mitään huomiota sanastoon. Lisäksi Ritu kirjoitti:"tavalliset suomen kielen sanat hyvin vihjeitettynä riittävät minulle kyllä mainiosti".

Sanastolla ja laatimuksella on mielestäni väliä. Toivon, ettei tämä keskustelu johda siihen, että laatijat luopuisivat tavoittelemasta laatimukseen jännittäviä sanoja.
38. Eki12.6.2008 klo 11:26
Minulla tulee ristikoista puhuttaessa tosi usein mieleen vertauksia musiikkiin. Jukkiksen vertaus on varsin osuva.

Kun tunnen joutuneeni tässä altavastaajaksi, kerron asialle vähän taustoja. Ehkä sen avulla tämä keskustelu asettuu paremmin uomaansa.

Kun Henry tuli Sanaseppojen kuvioihin mukaan 90-luvulla, hänen leipäpuunsa oli lastenmusiikki. Hän koosti kotistudiossaan lapsille kasetteja sekä omista että muiden tekemistä lastenlauluista. Kun hänelle selvisi, että minä säveltelen ja sanoittelen, hän kutsui minut luokseen ja keskustelu johti musiikilliseen yhteistyöhön. Henry toteutti muutaman kappaleen, jossa minut merkittiin (osa)säveltäjäksi ja/tai (osa)sanoittajaksi. Välillä esittelemäni kappaleet menivät läpi lähes sellaisenaan ja välillä oli jotain niin paljon pielessä, että piti aloittaa lähes alusta. Hauskaa puuhaahan se oli, vaikka välillä ihmettelin kovasti, miksi minun hyvänä pitämäni juttu ei ollutkaan hyvä. Amatöörinä en kuitenkaan juurikaan mutissut vastaan.

Tilanne oli siis se, että minä olin aloittanut ristikoiden laadinnan 60-luvulla, jolloin Henry jo toimi mm. levy-yhtiön johdossa (Henry on kymmenisen vuotta vanhempi). Kumpikin oli harrastanut toistensa alueita pitkään, kun tapasimme.

Henry alkoi esitellä minulle ristikkolaatimuksiaan. Minä opastin ihan kuin Henry minua musiikissa. Sitten 90-luvun alkupuolella minä lähdin Iisakeista ja vastasin myöhemmin ”kyllä” tarjoukseen Pelikaani-lehtien koostamisesta. Harrastan edelleen musiikkia ja mietin, miten saisin loistavia kappaleitani artisteille. Henry alkoi samoihin aikoihin julkaista Ristipistoa (josta myöhemmin sukeutui Kirppu-lehtiperhe) ja jätti aika pian musiikinteon. Olimme nyt molemmat ristikkoýrittäjiä, vaikka minulle ja yritykselleni ristikkolehdet olivat suhteessa huomattavasti pienempi tulonlähde.

Välissä teimme mm. YLElle Henryn kehittelemää Ristipisto-ohjelmaa. Minä toimin kutsuttuna tuomarina ja istuin mukana suunnittelupalavereissa. Idea oli hyvä ja pilotti tehtiin, mutta pääosin itse ohjelman sisällöstä riippumattomista syistä sen teko jäi tuohon pilottiin ja tehty työ valui hukkaan.

Yritin kertoa tarinan hyvin yleisluonteisesti ja ilman sitaatteja ja vain tämän meidän tarinaamme, ei sivupolkuja. Olen huomannut, että siteeraamalla kuulen yleensä, että ”sen on täytynyt olla joku muu” tai ”muistat väärin”. Kertomuksessa yritin välttää negatiivisia kommentteja. Jos sellaista teki johonkin väliin mieli panna, suodatin sen pois. Koska molemmin puolin on todettu, että kaunaa ei tähän päivään asti ole jäänyt, ei sellaista pitäisi voida kirjoituksistakaan lukea. Tätä lukeva saa muutenkin ihan itse kuvitella raamit tarinalle.

Suhtautumiseni musiikkiin on aina ollut kaksijakoinen. Intuitiivisesti pidän tosi paljonkin monesta kappaleesta, jossa silti on väärät riimit tai muuten huonot sanat tai väärää sanojen painotusta tai surkea melodia. Riimit voi pelastaa esim. se, että tarina silti kulkee ilman ärsyttäviä kohtia ja melodian vaikka hyvä taustarytmi tai sovitus. Sitten minua kuitenkin ärsyttää, että pääosa suomalaisista (kaikista musiikin tekijöistä puhumattakaan) ei edes tiedä riimityksen perussääntöjä. Siis vaikka yleisö ei siitä välitäkään tai tiedosta virheitä, minusta musiikin tekijöillä pitäisi olla edes tieto rikkomuksistaan. Taitava musiikintekijä toki sitten rikkoo sääntöjä osaavasti ja siitä voi syntyä jotain tavattoman hienoa. Riimittelyssä kannattaa usein tyytyä vähemmän täydelliseen lopputulokseen, jos tarina kulkee siten paremmin. Liian täydellinen voi olla hengetöntäkin. (Tämän viimeisen kappaleen asiat voi minusta ihan suoraan soveltaa ristikoihin.)
39. Henry Haapalainen12.6.2008 klo 11:58
Mutta kun puhe oli yllättävästä tutkimustuloksesta, johon on saatu vahvistusta muistakin vastaavista kyselyistä. Tämän pitäisi kiinnostaa, eikä kenenkään tarvitse tuntea joutuneensa altavastaajaksi. Vai eikö ratkojien mielipide kiinnosta?

Jos tulosta osaa lukea, kyllä siitä löytyvät "modulaatiot" ja muutkin yllättävät elementit.
40. Eki12.6.2008 klo 12:12
Kun puhe oli yllättävästä tuloksesta, minusta olennaista on keskustella, mitä sieltä puuttui, kuten Henrykin mainitsi ensimmäisessä kommentissa. Siitä puuttuvasta osasta olen yrittänyt keskustella sekä siitä, miten se löytyy tutkimustuloksesta (kuten Henryn mainitsema modulaatiokin löytyy hänen mukaansa).

Nytkö meidän pitäisi kuitenkin puhua vain siitä kärkikuusikosta? Se on niin itsestään selvä, että siksi piilomerkityksien ja ristikon muiden ominaisuuksien pohdinta olisi olennaisinta. Esim. sinne omaperäisyyteen mahtuu vaikka mitä. Onko omaperäisyys esim. sitä, että tekee aina samalla tyylillä vai sitä, että tekee välillä keskenään hyvinkin erirakenteisia ristikoita?

On ihan turha esittää, että ratkojien mielipide ei minua ja täällä kirjoittaneita ihmisiä kiinnostaisi.
41. RA12.6.2008 klo 12:41
Kuten yllä kerroin (SANA+KUVA=RISTIKKO-näyttelyn kysely), 100 vastaajaa 145:stä vastasi oma-aloitteisesti ja omin sanoin (ilman valmista vastausvaihtoehtoa), että VAIHTELEVUUS, YLLÄTTÄVYYS miellyttää, on peruste ratkoa ja valikoida lehtiä ja laatijoita.

Kun kysyttiin toisin päin "Mikä ristikoissa harmittaa", yksi yleisimpiä vastauksia oli: SAMAN SANASTON TOISTO, SAMANLAISUUS, SAMANA toistuvat vihje+ratkaisusana-yhdistelmät. (Siis silloinkin, kun sanastossa ja vihjeissä EI SINÄNSÄ ole mitään VIKAA ja ristikon perusasiat ovat kunnossa.)

Kyselyyn vastanneista (siis 145) ainoastaan 10 ilmoittautui huippuvisaisten ystäväksi. Tsekkasin vielä erikseen, että harmittaako helppojenkin ystäviä samanlaisuus ja toisto. Kyllä, kyllä harmittaa. Kysymys ei siis ole ainoastaan siitä, että jotkut superhuippukovisfanit janoaisivat aina jotain erityisjippoa.

Johtopäätöksiä? Laatipa helppoja tai visaisia, laatijan kyky ja halu olla VAIHTELEVA, MONIPUOLINEN ja YLLÄTTÄVÄ ovat ratkojille tärkeitä asioita.

Varmasti - ratkojana - ei aina älyä kaikkia "lisiä", mitä laatija on ristikkoonsa rakentanut. Mutta kaikki ne lisät mitkä huomaa, saavat kyllä tarttumaan uudelleen ja uudelleen saman laatijan ristikoihin.

Ainakin itse olen huomannut, että vaikka joka kerran ei mitään erityisiä jippoja löydykään, ei se tuota pettymystä. Ne ovat kuitenkin ratkonnan "se jokin", jota kannattaa kalastaa. Ja kalastaa kannattaa tietysti siellä, missä saalista on EDES odotettavissa.
42. RA12.6.2008 klo 12:51
Tarkennan nyt vielä varmuuden vuoksi: Nuo Henryn mainitsemat HYVÄN RISTIKON PERUSASIAT ovat - tietysti - itsestään selvyys. Tuskin yksinään ratkoja noista on eri mieltä tai muuta toivoo ja odottaa.

Heh: "Pidän ristikoista, joissa on epäselvät kuvat ja vihjeet, mielellään aina samat. Ja samat vastaussanat. Ja paljon fakkisanoja ja semmoisia, mitä ei ole koskaan kuullutkaan. Eikä mitään erityistä ideaa. Ne samat sanat vaan vähän eri lailla ristiinlaitettuna. Mutta ei paljon eri lailla. Neljä- ja viisikirjaimisia sanoja."
43. [ra]12.6.2008 klo 12:53
[Tuskin yksinään... = Tuskin yksikään...]
44. Eki12.6.2008 klo 13:19
Tuloksen nimittäinen itsestäänselvyydeksi ei pyri halventamaan kyselyä. Sitä paitsi se on tehty kauan sitten, olemme saaneet seurata ratkojien mielipiteitä sen jälkeen vaikka kuinka paljon. Asiat ovat muuttuneet yhä enemmän tutuiksi.

Väittäisin, että Henryä ohjatessani en korostanut sanojen pituutta, ainakaan merkittävästi. Kaikkien eri asioiden toki pitäisi jossakin vaiheessa tulla puheeksi.
45. RA12.6.2008 klo 13:32
Juupa. Ei käynyt edes mielessä, että tuloksen nimittäminen itsestäänselvyydeksi, olisi samalla tuloksen halventamista.

Tarkoitin vain, että jokaisen paljon ratkovan olisi ollut aika helppo luetella nuo kaikkein tärkeimmät hyvän ristikon PERUSASIAT (mitä ainakin on oltava kunnossa) i l m a n tutkimustakin.

Eikä tämäkään ole nyt sanottu ketään tai mitään halventamistarkoituksessa.
46. Jukkis12.6.2008 klo 13:50
Näitä lukiessa tulee ihmetelleeksi, että onko tässä nyt kukaan eri mieltä kenenkään kanssa. Minä ainakin olen samaa mieltä HH.n kanssa siitä, että "Jos tulosta osaa lukea, kyllä siitä löytyvät "modulaatiot" ja muutkin yllättävät elementit."

Eli mielipidekyselyn varsin odotettu tulos (siis ei "yllättävä tutkimustulos", mistään tutkimuksestahan ei ollut kyse) oli, että "Hyvää ovat oveluus, huumori, omaperäisyys, ristikon kokonaisidea, toteutuksen selkeys ja virheettömyys".

Eri laatijat pyrkivät täyttämään nuo toiveet eri tavoin. Esim. ristikon kokonaisidean yhtenä osana voi olla tietoinen pitkien sanojen käyttö, toteutuksen selkeyttä haetaan avaruudella, huumoria haetaan esim. yllättävillä pääkuvasta tulevilla lauseilla tai huvittavilla yhdyssanoilla. Jne.

Minusta HH:n johtopäätöstä "pitkät sanat ja avarat alueet eivät olleet merkittäviä ansioita ristikolle" ei voi tuon kyselytuloksen perusteella tehdä, enkä ymmärrä, miksi hän halusi sellaisen johtopäätöksen tehdä. Eikä hän ilmeisesti itsekään sitä enää ymmärrä tuon alussa siteeraamani "Jos tulosta osaa lukea..." -lausunnon perusteella.
47. RA12.6.2008 klo 14:04
No niin. Jukkis osaa usein tiivistää siinä, missä muut (me)sotkeutuvat lillukanvarsin.

Ja nyt se ydinkysymys on kai sitten:
Mitä KAIKKEA on / VOI OLLA:

+ omaperäisyys (HHn kysely)
+ oveluus (HHn kysely)
+ ristikon kokonaisidea (HHn kysely)
+ vaihtelevuus (SANA+KUVA=RISTIKKO -kysely)
+ monipuolisuus (SKR -kysely)
+ yllättävyys (SKR -kysely)
48. Jukkis12.6.2008 klo 14:30
Just. Tuossa RA listasi hyvän ristikon OMINAISUUKSIA.

Sitten laatijoilla on KEINOJA, joilla he pyrkivät noilla ominaisuuksilla varustettuja ristikoita saamaan aikaan. Keinoja ovat esim. aukiot, pitkät sanat jne.

Jos ratkojilta kysellään hyvän ristikon ominaisuuksia, niin ei ole kovin yllättävää, että vastauksissa luetellaan enemmän ominaisuuksia kuin keinoja.
49. Eki12.6.2008 klo 15:33
"Hyvää ovat oveluus, huumori, omaperäisyys, ristikon kokonaisidea, toteutuksen selkeys ja virheettömyys".

Henry on sanonut, että Aulis Lehdon ristikot ovat huonoja ja viittaa kyselyihinsä.

Auliksella on oveluutta.

Auliksella on huumoria.

Auliksella on omaperäisyyttä, tätä ei ainakaan voine kukaan kiistää millään tavalla.

Auliksella on usein erittäin hyvä kokonaisidea.

Auliksella on selkeydessä tiettyjä ongelmia, etenkin Hesarissa.

Auliksella on joskus virheitä, mutta usein pitkiä virheettömiä jaksoja.

Ei tämä kyselytulos puolla Henryn väitettä, että Auliksen ristikot ovat huonoja.

"Useimmat pitivät siitä, että ratkaisu löytyy ilman hakuteoksia."

Tämä lisäkaneettiko kääntää hyvän huonoksi?

Kyllä minä olen Henryn kanssa samaa mieltä melkein kaikista ristikoihin liittyvistä hyvistä asioista. Ehkä turhaan kuvittelen, että hän yrittää kyselyllään todistaa jotain, mitä ei yritä. Ja ihmettelen, mitä outoa tässä keskustelukerhossa on.
50. Täyttäjä12.6.2008 klo 17:33
"Mitä ratkojat todella haluavat"
Ratkojat haluavat lisää aulista. Ja näin pitkä ketju piti aikaansaada, ennen kuin ratkojan mielipiteelle tuli paikka.
51. RA12.6.2008 klo 17:42
Täyttäjä, olisit sitten heti sanonut!!

Törkeää tuollainen, että sallit täällä ENSIN ihmisten haaskata aikaansa, etkä heti pistä poikki tyhjänpäiväistä höpötystä. Terästäydy!
52. Täyttäjä12.6.2008 klo 17:54
Eräät raatavat, istuttavat ja kastelevat. Viisat korjaavat hedelmät. Vähän epäeettistä se on - täällä ristikoiden virtuaalimaailmassa.
53. Sonja12.6.2008 klo 20:06
Charmantin herrasmiehen Kari Päivärinnan kommentteja olisi kiva kuulla täällä, kun on niin kokenut laatija. Jos on vielä elossa, niin miksei ole enää täällä kirjoittelemassa?
Onko tapahtunut jotain kauheaa? Välirikko kenties? Meitä on täällä useampia hänen kommenttejaan odottavia daameja. Voisiko herra Päivärinta vastata meille, jos lukee tämän vai työllistääkö laatiminen siellä niin kovasti, ettei millään ehdi?
54. Täyttäjä12.6.2008 klo 20:14
Eräät Vuokilat, isä ja poika hänet ovat nujertaneet. Että semmonen saitti on tämä.
55. Ylläpito12.6.2008 klo 20:14
Lähettäjä: Sonja 31.5.2008 klo 13:32

Mihin täältä on kadonnut Kari Päivärinta, joka täällä ennen niin hauskalla tavalla piti yllä keskustelua? Meillä tuli tämä mieleen nyt, kun Henry Haapalainenkin näyttää palanneen
kertomaan ja kommentoimaan, mutta ei ole niin hersyvän humoristinen kuin KP. Kaipaamme yhä niin charmanttia ja kohteliasta Päivärintaa takaisin palstoille. Toivottavasti toiveemme vielä voi toteutua. Kai hän on vielä sentään hengissä, kun ristikoita näkee Ruutukolmion lehdissä vai ovatko ne vanhaa varastoa?

Lähettäjä: Ylläpito 31.5.2008 klo 14:06

Karin hersyvää huumoria ja kyssäreitä voi käydä ihan reaaliajassa todistamassa chatissa. Hyvissä voimissa mies on.
56. Täyttäjä12.6.2008 klo 20:26
Eki. Kyllä se oli rumaa, kun voimakaksikko pisti kari päivärinnan ristikoita halvalla. Sakke oli se päävittuilija ja eki teki sen vähän varovaisemmin.
Chatissa tämä vielä korostui. MM:kin oli mukana leikissä. Niin metsä vastaa...
57. Sonja12.6.2008 klo 20:48
Emme me halua alkaa mitään chattia harrastamaan vaan
yksinkertaisesti haluamme, jos mahdollista, lukea Kari Päivärinnan kertomuksia laadinnasta ja miten hän ottaa meidän ratkojien toiveita huomioon. Ei sen ihmeellisempää.
58. Eki12.6.2008 klo 21:28
Mennäkseni alustuksen yhteen yksityiskohtaan. "Monet laatijat semmoisiin (pitkiin sanoihin ja laajoihin aukioihin)pyrkivät, ja laadintatyö siinä tietysti hidastuu."

Ei välttämättä hidastu ollenkaan. Monesti pitkien sanojen kanssa laadinta nopeutuu. Lyhyissä alueissa pitää usein oikein miettiä, että minkä sanan niistä sadoista mahdollisista tuohon valitsisi. Parhailla lyhyillä sanoilla ei ole suurta tasoeroa. Kala vai kama vai kana vai kara vai kasa, eipä juuri väliä, kaha ja kaka ja Kata ja kava taas häviävät niille.
59. Täyttäjä12.6.2008 klo 21:42
On siinä mies, joka pitää itseään maailman napana. ja yksi jälkeläinen kanssa. Tai sitten ristikkonapana
60. iso S12.6.2008 klo 21:54
Kun luetellaan toivottuja ominaisuuksia, ei aina tule ajatelleeksi että ne toteuttavat keinot eivät aina miellytäkään.

Oletetaan että sanon parhaalle ystävälleni tykkääväni yllätyksistä. Sitten tämä hyväkäs hyvän hyvyyttään tökkää yllättäen puukolla selkääni. Outo juttu, yllätys on suuri ja täydellinen, mutta enpäs tykkääkään! Kumma kun ei voi edes omiin mielipiteisiinsä luottaa. Varmuuden vuoksi todettakoon että tämä opettavainen tarina on vain vertaus joka ei liity mihinkään todelliseen tapahtumaan eikä todellisiin henkilöihin.

Joskus aikoinaan mietiskelin millaisia ominaisuuksia hyvällä seurapelillä on. Sitten luin Edward de Bonon kirjan "Tehokkaan ajattelun opas" ja kas kummaa, hän oli miettinyt samaa ja päätynyt melko lailla samoihin tai samansuuntaisiin ominaisuuksiin. Sitten hän oli suunnitellut pelin (nimeltään L-peli) joka toteutti nuo ominaisuudet. Pelasin muutaman pelin itseäni vastaan ja pidin peliä tylsänä. Asian varmistamiseksi pelasin muutaman pelin isäni kanssa ja me molemmat pidimme sitä tylsänä. Kumma juttu, peli toteutti täydellisesti niitä ominaisuuksia jotka olivat kaikkien kolmen (isä, poika ja Bono) mielestä toivottuja ja silti se ei vain miellyttänyt.

Sama pätee ristikoihin. Voi luetella läkähdyksiin asti hyviä ominaisuuksia ja löytää ristikon jossa on ne kaikki tai ainakin valtaosa, mutta silti jokin hiertää. Kyllä niillä keinoilla siis on väliä ja lisäksi niillä pitää olla oikea tasapaino.

Mikä kauheinta, makuja on monia, joten se mistä yksi nauttii on toiselle vastenmielistä. Sikäli on hyvä että sekä laatijoissa että ratkojissa on vaihtelua, jolloin on mahdollista että laatija saa riittävän suuren tyytyväisen ratkojakunnan ja kukin ratkoja löytää mieleisensä laatijat

"Luonnonvalinta" karsinee ne laatijat joiden tuotokset eivät miellytä ketään ja sellainen ratkoja etsinee uusia harrastuksia kenelle ei kelpaa yhdenkään laatijan tuotanto. Toki näille on kaksi vaihtoehtoistakin ratkaisua: voi keskittyä marisemaan täällä tai alkaa itse laatimaan sellaisia ristikoita mistä tykkää.

Muuten, ei mikään mahdoton ajatus. Jos antaa ristikon hautua vuoden, kaksi niin omaa tekelettään ratkoo lähes samalta viivalta kuin joku muukin. Harvalla on sellaista valokuvamuistia että vanha ristikko olisi kirkkaana mielessä.
61. Täyttäjä12.6.2008 klo 22:04
En nyt lue isoässän ylläolevaa tekstiä. Niitä on kyllä jo liikaakin liikkunut täälläpäin rasitteeksi asti. Raivoraittiin elämä ei ole heppoa, kun vielä missasi hän mensan testeissä. Skål!
62. ö12.6.2008 klo 22:50
iso S: "Jos antaa ristikon hautua vuoden, kaksi niin omaa tekelettään ratkoo lähes samalta viivalta kuin joku muukin."

Ratkoin tässä juuri ristikkoarkistosta löytämääni Antti Viitamäen ristikkoa vuodelta 1996. Se tuntui tosi vaikealta. Siihen tuli semmoinenkin sana kuin EBURONI, johon ei googlettaminen auta, tai sitten olin ratkaissut kaikki pieleen. Teki mieli kysyä Antilta, että osaatkos enää itse ratkaista.
63. Bella12.6.2008 klo 23:41

Täyttäjä:

Ilmoitat, että et lue iso S n kirjoitusta.
Miten voit silloin arvostella sitä tai niitä?
Ne eivät todellakaan ole samoja lainkaan.

Mielestäni kaikissa hänen kirjoituksissaan
on paljon asiaa ja todella hyvällä huumorilla
sävytettyjä.
Minä puolestani etsin niitä, sillä niistä
tulee todella hyvälle mielelle ja asian tärkein
ydin on sisällytetty niin oivallisesti
itse kirjoitukseen, että siitä on jokaiselle
jotakin.
Huumorintajuttomillekin.

ps Ei ollut mielestäni korrektia mennä
henkilökohtaisuuksiin.
64. Jaska12.6.2008 klo 23:46
Olisko vihje ollut HEIMOLAINEN.
65. ö12.6.2008 klo 23:50
Arvoisa Jaska, vihje oli HEIMO. Voitko valaista asiaa?
66. Bella12.6.2008 klo 23:54
ö:
Vastaus kysymykseesi EBURONI
on kelttiheimo.
67. Jaska13.6.2008 klo 00:07
Kyseinen kelttiheimo on roomalaisten Eburones, joka on latinassa monikko. Suomennettuna siis eburonit. Jos tarkkoja ollaan, niin yksikössä oleva ratkaisusana eburoni ei vastaa vihjettä heimo. Heimolainen olisi siis ollut oikea vihje.
68. Henry13.6.2008 klo 01:02
Hyvin näyttää keskustelu soljuvan, mutta tärkeämmistä ristikoihin liittyvistä havainnoista kannattaa siirtää keskustelu muille foorumeille.
69. RA13.6.2008 klo 01:17
HH, tarkennatko taas. Keskustelu todellakin soljuu niin, että välillä on tarkistettava otsikko, että mistäs tässä olikaan alunperin tarkoitus puhua. (Soljuminen lienee osittain luonnollista keskustelun kulkua.)

Siispä?
Tärkeämmät ristikoihin liittyvät havainnot?
Mitä niistä? Vielä?
Semmoista, mitä yllä ei ole jo joku sanonut?
70. Sensuroitu14.6.2008 klo 01:33
Sensuroitu
71. Sensuroitu14.6.2008 klo 01:33
Sensuroitu
72. Sensuroitu14.6.2008 klo 01:34
Sensuroitu
73. Sensuroitu14.6.2008 klo 01:34
Sensuroitu
74. Henry14.6.2008 klo 02:30
Tulen julkaisemaan tuon lähettämäni tekstin Kirpun pääkirjoituksessa. Nyt sen olisi nähnyt vain muutama, julkaisun jälkeen sen tukee näkemään vähintään 10.000 ristikkoharrastajaa.
75. Jukkis14.6.2008 klo 10:21
Mikä siis on mainittu "tuo lähettämäni teksti"?
76. Eki14.6.2008 klo 10:29
Tuosta on poistettu kaksi tuntematonta mielipidettä/räksytystä, yksi ylläpidon epäonnistunut filosofointi ja Henryn kommentti siihen: "Oletteko te iso ja pikku Vuokila nyt sitä mieltä, että tulipa sanottua hyvin?" Joo emme siis olleet, joten kadumme kauheasti ja pyydämme anteeksi aiheuttamaamme mielipahaa. Olemme myös varmoja, että juuri tätä ratkojat eivät todella halua.
77. Henry14.6.2008 klo 10:51
Hyvä, asia tuli tuolla kuntoon.
78. iso S15.6.2008 klo 14:16
Juupati juu. Aiheesta välillä poikkeillaan ja joskus asian viereenkin, asiattomuuden puolelle. Jotkut kommentit pitäisi osata jättää omaan arvoonsa tai siirtää mielessään säikeeseen "rakkikoirat ketjuun". Joskus kuitenkin tekee mieli muistuttaa että niskakarvat ne on itse kullakin ja tuppaavat pörhistymään kun vastakarvaan silitetään.

Täyttäjä valisti meitä 12.6.2008 klo 22:04 näin:

"En nyt lue isoässän ylläolevaa tekstiä. Niitä on kyllä jo liikaakin liikkunut täälläpäin rasitteeksi asti. Raivoraittiin elämä ei ole heppoa, kun vielä missasi hän mensan testeissä. Skål!"

Heppoinen tyyli viittaa siihen että samainen kirjoittaja on ennenkin pahoittanut mielensä minun teksteistäni ja luulee tietävänsä muutenkin asioistani enemmän kuin minä itse.

Kyllä, minua voinee luonnehtia raittiiksi tai ainakin ryypynvälit ovat pitkiä. Kyllä, minutkin saa varman raivostumaan, vaikka ainakin toistaiseksi on pahimmissakin tilanteissa ollut jonkinlainen hitunen malttia mukana. Raivolla ja raittiudella ei omasta mielestäni ole tässä tapauksessa yhteyttä minuun, koska en saarnaa muille suu vaahdossa raittiuden puolesta. Päinvastoin, olen valmis suosittelemaan kohtuutta. Se on sitten toinen juttu mikä on kenellekin sopiva kohtuus. Itselläni se liikkuu liköörikonvehdin paikkeilla.

Jostakin nimimerkki on saanut sen käsityksen että olen ollut ja missannut mensan testeissä. Voihan se noinkin ilmaista, mutta yhtä hyvin voisin väittää asiaa tuntematta että nimimerkki on missannut jo koulussa ja lisäksi pissannut housuihinsa, jälkimmäisen lipsauksen tapahtuessa jo ennen kouluikää!

Kyllä, joskus 1970-luvulla kävin Mensan testissä enkä saanut täysiä pisteitä. Toisaalta, luulen että ne ovat hyvin harvat ja valitut ketkä ovat siellä täysillä päästelleet. Joitakin kysymyksiä missanneet kuitenkin (säälistä?) hyväksytään jäseniksi. Kyllä, en ole jäsen enkä pysty tässä suhteessa itseäni kehumaan, mutta lohdutuksekseni voin kertoa että kaikki testin läpäisseetkään eivät jäseneksi liity. Olen kuullut tämän luotettavana pitämältäni taholta joka on isäni poika, ei kuitenkaan veljeni.
79. jupejus15.6.2008 klo 15:39
Voisi todeta; Mensan testeistä viis, mutta ainakin tämä palstan kirjoittajista olet iso S lunastanut paikkasi eliittikirjoittajien joukkoon. Kirjoituksiasi on mukava lukea. Asiasisältöä aina löytyy ja kirjoitukset on jouhevan mukavaan muotoon jäsennelty että sisälletty vakaviakin näkemyksiä kera huumorinkukin.
80. Henry15.6.2008 klo 19:30
Kun on jonkinlainen sovinto saatu, haluan palata lyhyesti itse aiheeseen. Laatijana olen aina pitänyt itsestään-selvyytenä, että sanaston keskipituudella on merkitystä ratkojille. Vuonna 95 en nähnyt kyselyn tuloksissa mitään yllättävää.

Jostain syystä aloin viime talvena epäillä itsestään-selvyyksiäni ja päätin tutkia asian. Kirpun pääkirjoituksen yhteydessä on ranking-lista, johon pääsee eniten kiitosmainintoja saaneet tehtävät. Kirpun erikoistehtävät ovat olleet kärkipäässä, mutta kuvaristikoissa kaksi ominaisuutta näyttää vaikuttavan selvästi muita enemmän:

1. Muutama hauska ja ovela, uudenlainen vihje.

2. Etuvokaalien ja vierasperäisten konsonanttien runsaus.

Mutta selvästi keskiarvoa suurempaa sanojen keskipituutta ratkojat einät näytä havaitsevan tai arvostavan.
81. Eki15.6.2008 klo 20:09
Nyt saataneen konsensus aikaiseksi. Jos aiempia juttujani on lukenut, olen maininnut myös tämän kakkosvaihtoehdon useampaan kertaan. Se on yksi asia, jonka kanssa osaava laatija pystyy operoimaan noiden perusvaatimusten lisäksi ja pystyy ehkä erottautumaan massasta. Eräs toinen on pitkät sanat. "Selvästi keskiarvoa suurempaa sanojen keskipituutta" en ole yrittänyt tarjota sellaiseksi asiaksi, joka yksinään hätkähdyttäisi isoa joukkoa, mutta sitäkin siis joskus monellakin laatijalla tulee harrastettua.

Ykkösasia eli vihjeet ovat visaisessa ristikossa selvä asia, pelkillä vanhoilla vihjeillä ei visainen edes onnistu. Helpommassa sitten hillitysti jos ollenkaan.
82. RA15.6.2008 klo 20:33
Eki: "Ykkösasia eli vihjeet ovat visaisessa ristikossa selvä asia, pelkillä vanhoilla vihjeillä ei visainen edes onnistu."

Tottapa, ei onnistu visainen. Tulee helppo, vaikka ei ollut tarkoitus.

Helppo onnistuu siinä mielessä, että syntyy helppo niin kuin oli tarkoituskin. MUTTA SILTI samana toistuvia vihje-vastaus-pareja harmittelevat MYÖS helppojen ristikoiden ystävät.
83. Kertoja15.6.2008 klo 22:21
Asiat kunnossa jälleen vai ovatko sittenkään?
84. Eki16.6.2008 klo 08:32
Kannattaa lukaista myös säie 990:

_http://www.sanaristikot.net/keskustelut/index.php ?ryhma=0&p1=vast.php&p2=info_3.php&id=1813&alku=99 0&t=k1
85. Henry17.6.2008 klo 01:25
Toistaiseksi on raapaistu vasta asian pintaa, mennään eteenpäin. Aulis Lehdon Hesarin ristikoissa on yleensä lähes 40 etu- ja takapiiloa. "Teknillisesti moitteettomassa" laadinnassa niitä ei saisi olla ensimmäistäkään. Mutta mitä mieltä ratkojat ovat?

Yhtä vähän kuin pitkät sanat ja avarat alueet, ratkojia eivät kiinnosta muutkaan ristikon rakenteelliset asiat. Jos ristikko ei harkitsemattoman piilokirjaimen takia ratkea, sitten siitä tulee ongelma.

Ratkojat ovat mielipiteensä kertoneet, ja eri tutkimukset vahvistavat toisiaan. Pitäisikö meidän laatijoiden nyt päivittää omat käsityksemme? Ainakin minä teen sen heti ja aion antaa ratkojillemme uudet ohjeet.
86. Henry17.6.2008 klo 01:34
... laatijoillemme uudet ohjeet.
87. RA17.6.2008 klo 01:50
Jos tässä ihan oman mielipiteenkin (ilman laajempaa seurantatutkimusta :-) saa sanoa, niin ei minua kyllä
r a t k o e s s a ALKU- ja LOPPUPIILOT haittaa. Yksi lemppareistani on Mirja Pihlajamäki ja hänellä on esim. viimeisimmässä A4-kokoisessa ristikossaan Punaisessa Pelikaanissa (4/2008, sivu 23) tusinan verran ko. piiloja.

Kun ristikko on sanastoltaan hyvä ja vihjeet osuvia, ei tuommoista edes huomaa! Ei ole mitään ongelmaa keksiä, mikä kirjain sinne piiloon tulee.

TOISIN on sitten, kun sanasto ja vihjeet ovat jostakin "kaukaa". Silloin piilojen arvuuttelu käy ylivoimaiseksi, turhauttavaksi ja tylsäksi. JOS ei jotenkin erityisesti satu rakastamaan esim. kuuklettamista.

JA käännänpä takin vielä kerran. Kyllä minä silti ihailen eniten laatimuksia, joissa laatija on tehnyt hyvän ristikon myös rakenteellisesti optimina. Ilman alku- ja loppupiiloja ja ilman muitakin vaikeasti keksittäviä piilokirjaimia = hyvällä sanastolla.
88. RA17.6.2008 klo 02:05
Henry, saako olla sen verran utelias, että millaiset ohjeet olet laatijoillesi antamassa?
89. Henry17.6.2008 klo 02:12
RA, ihan noin se on. Mutta kuitenkin, pyrkimys yhteen hyvään latistaa kokonaisuutta. Viimeksi juttelin näistä Juhani Heinon kanssa. Olimme samaa mieltä siitä, että pitkiä sanoja ja avaria alueita sisältävät ristikot tuntuvat yleensä sanastoltaan latteilta. Olemme molemmat laatijoita, mutta näin sen koemme.
90. RA17.6.2008 klo 02:35
Minulle tulee kyllä heti mieleen monia esimerkkejä, joissa mm. tavallista pitemmät sanat ovat olleet "juuri se", joka on tehnyt juuri tietystä ristikosta erityisen mukavan ratkottavan.

Viimeisimmäksi hekottelin Pitkälän Tonin (PuPe 4/2008, s. 28) ristikolle. Sanojen keskipituutta en laskenut, mutta pitkiä HYVIÄ sanoja piisasi. Todellinen ratkontanautinto.

TOISAALTA ja TIETYSTI pitkien sanojen pulma on se, että JOS ne ovat liian ennalta-arvattavia, koko ristikko ratkeaa ikään kuin "liian helposti". Näin on käynyt silloin tällöin; ristikko on tarkoitettu vaikeaksi, mutta kun muutaman pitkän sanan on hahmottanut, niin paljon muuta ratkottavaa ei sitten ole jäänytkään.

Taitaa olla niin, että tuo laatiminen vaatii laatijalta silmää, mitä, millä lailla, missä suhteessa, millä sanoilla, millä vihjeillä jne. Kyky rakentaa kokonaisuus ratkaisee.

Yhtä hyvin voisi sanoa, että "lyhyitä sanoja ja tukkoisia alueita sisältävät ristikot tuntuvat yleensä sanastoltaan latteilta". Veikkaanpa, että Juhani olisi tästäkin samaa mieltä. :-D
91. Kertoja17.6.2008 klo 07:19
Pitäisikö tämän säikeen otsikko kenties olla toinen esim. mitä laatijat haluavat tai jopa mitä päätoimittajat haluavat ristikolta?
92. Henry17.6.2008 klo 10:55
Lyhyitä sanoja ja tukkoisia alueita sisältävät ristikot eivät mielestäni kuulu tähän keskusteluun. Vai eikö ollut tarkoituskaan pysyä itse asiassa?
93. Eki17.6.2008 klo 11:20
Sellaisia ristikoita ratkojille paljon tarjotaan ja täydestä tuntuu menevän. Mukana tulee vielä huonoja sanojakin.

Nämä ovat kovin suhteellisia asioita. Lyhytsanaisen ja tukkoisen sekä pitkäsanaisen ja avaran välillä on valtava alue, johon lähes kaikki hyvät ristikot sijoittuvat. Ääripäissäkin laatija voi onnistua luomaan hyvän ratkontaelämyksen valtaosalle.
94. Eki17.6.2008 klo 11:36
On tärkeää, että laatija tietää, mitkä asiat ovat erityisen olennaisia ratkojille ja myös muut asiallisen ristikon kriteerit. Muuten haluan antaa laatijalle vapaat kädet soveltaa tätä, ellei hän tunnu tarvitsevan lisäopastusta. Tarvittaessa pidän puhuttelua. Toinen rajoittava tekijä on laatijan kyvykkyys. Silloin tulee jo eteen tilanne, hyväksyykö laatijan töitä julkaistavaksi vai ei.

Pahimpana kompastuskivenä kaskessa ovat julkaistavat ristikot. Useimmat laatijat aloittavat enemmän tai vähemmän matkimalla olemassaolevia laatijoita. Näin tuli itsekin jo 60-luvun lopulla imettyä vaikutteita ja sumeilematta käytettyä mm. huonoja sanoja ristikoissa. Iisakin leiriin päästyäni vuonna 1971 alkoi hahmottua, miten sanoja pitää tosissaan valikoidakin. Iisakki perusti ohjeensa laajaan asiakaspalautteeseen.
95. RA17.6.2008 klo 16:03
HH, anteeksi. Ei ollut tarkoitukseni olla asiaton tai johdattaa keskustelua harhapoluille. Huumoriyritykseni ovat joskus (usein) huonoja (surkeita).
96. Matti17.6.2008 klo 19:05
Tässä yhden ratkojan mielipide: Arvostan pitkiä sanoja ja avaria aukeamia. Näitä sisältävät ristikot ovat ratkojalle yleensä haastavia ja palkitsevia.

Yhdentekeviä mielestäni ovat alkupiilot (eivät ne ole ratkojalle piilokirjaimia kummempia) tai symmetria.

Mutta ymmärrän hyvin sen, että laatija saattaa olla kunnianhimoinen, ja pyrkii laatimukseen jossa alkupiiloja ei ole ja symmetria on, ja saa kiksejä siitä. Mielestäni alkupiilot ja symmetria ovat laatijan - ei ratkojan - juttu.
97. Henry17.6.2008 klo 20:27
Anteeksi RA, ei ollut tarkoitus vastata töykeästi.
98. Henry18.6.2008 klo 01:10
Minä aloitin matkimalla Lehtoa ja Vuokilaa, myös Joutsia. Ja tähän pitää sanoa että Aulis Lehdon huumori ja oveluus oli silloin minusta ylivoimaista. Ihailin Aulista kuin nuoriso ihailee jotain poptähteä.

Olin edellisessä elämässäni levy-yhtiön pomo, eikä aikaa ristikoihin silloin ollut.
99. Henry19.6.2008 klo 03:20
Missä ovat keskustelijat? Tietääkö Eki mitä Sakke on tehnyt? Jos ei tiedä niin kannattaisiko kysyä? Tämä sivusto näyttää kuolleelta, lukuunottamatta Aulis-keskustelua.
100. ohilukija19.6.2008 klo 08:07
olisikohan ihmisillä elämä ja juhannus jossain tuolla ulkona?
101. Kertoja19.6.2008 klo 08:31
Onkohan tämä putoava tila? Pitäisi ehkä udella asiaa?
102. Eki19.6.2008 klo 09:39
Kysyin Sakelta, mitä olet tehnyt. Kertoi, että viimeistellyt ristikoita asiakkaille ja taittanut Krypto Pelikaania (jos töistä puhutaan).

Kyllä tätäkin outoa keskustelukerhoa (lue: säie) lukemalla voi tehdä aika monta johtopäätöstä siitä, miksi moni on jättänyt työntämättä lusikkansa soppaan.
103. Matti19.6.2008 klo 09:47
Olen pannut merkille, että Auliksen ristikoita käsittelevissä säikeissä on todella lenseä meininki, ja hyvä henki. Pipo ei kiristä. Oikeastaan vahinko, että olen lopettanut Auliksen ristikoiden ratkomisen.
104. Henry19.6.2008 klo 12:35
Jos Sakke ja Eki eivät ymmärrä hienovaraista kysymystä niin kysytään selkeämmin. Kuinka monen kirjoittajan pääsy sivustolle on katkaistu esim. tämän vuoden aikana.
105. RA19.6.2008 klo 12:38
Matti, joku saattaisi käyttää tuosta HS-keskustelusta jotain muuta ilmaisua kuin "todella lenseä meininki ja hyvä henki". Joku saattaisi jopa saivarrella, että miltä osin nuo keskustelut käsittelevät Auliksen ristikoita ja miltä osin kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Mutta eipä semmoista uskalla ääneen sanoa. Semmoinenhan olisi tiukkapipoista tosikkomaisuutta ja mitähän kaikkea. Vääristelyäkin.

Hienoa, että täällä on sentään HS-säikeet, joissa käydään ristikkoaiheista keskustelua! Olkaamme onnellisia ja nauttikaamme siitä.
106. RA19.6.2008 klo 12:53
Kysymys: Mitä ratkojat todella haluavat (TÄÄLLÄ)?

Vastaus: HS-säikeiden kirjoittaja- ja viestimääristä päätellen juuri sellaisia ristikoita kuin Aulis tekee ja juuri sellaista ristikkokeskustelua kuin noissa säikeessä käydään.
107. Eki19.6.2008 klo 15:34
Sivun historian aikana on vain yhden henkilön pääsy sivuille ollut kokonaan estettynä.
108. Henry Haapalainen20.6.2008 klo 01:36
Tuota on mahdoton uskoa! Oletko varmasti selvittänyt Saken tekemiset, ja myös omasi? Juuri muutama päivä sitten kerroit, että erään kirjoittajan tulevat tekstit häviävat bittiavaruuteen, mutta sanoit jättäväsi "hänen lähettämänsä" viimeisen viestin näkyville. Se viesti, jossa ko. kirjoittaja kertoi Auliksen olevan homo ym. ei ollut hänen kirjoittamansa! Hän puhui aiemmin pelkästään asiaa kysyessään, miksi Eki sallii sukulaistensa riehua nimimerkeillään tällä saitilla. Samaahan minäkin olen kysellyt. Koska tulee seuraava porttikielto?
109. Eki20.6.2008 klo 01:43
Miksi minua on kaikessa niin vaikea uskoa, mutta jos joku soittaa suutaan ja kertoo mielivaltaisia "totuuksia", niin sitä sitten uskotaan?

Tuossa kai viitataan otsikon "ylläpito" alla käydystä keskustelusta. Miten niin ei ollut pekka? Tämä pekka enää jatkanut haukkumista tuossa säikeessä, joten sensurointi oli turhaa.

"Bittiavaruuteen lähettäminen" tarkoittaa kommentin sensurointia, ei porttikieltoa.
110. Henry20.6.2008 klo 03:03
Kerroit että nimimerkiltä tulevat uudet viestit häviävät bittiavaruuteen. Ehkä pidät meitä kaikkia tyhminä. Mutta kunnioitukseni laatijoitasi kohtaan kasvaa, kun siltä suunnalta ei sinulle apua enää näytä tulevan. Meitä taitaa olla aika paljon, jotka vastustamme epärehellisyyttä.
111. Eki20.6.2008 klo 03:28
"Vuokilan porukka on käsittämättömän kateellista, ilkeämielistä ja tietämätöntä."

"Vuokilan porukalla en tarkoittanut Sanarisin laatijoita, tarkoitin Vuokiloita, heitä jotka näitä sivuja moderoivat. Siellä se ongelma on ollut."

Nuo ovat Henryn kommentteja. Nyt sitten ihan suoraan liitetään tähän sarjaan epärehellisyys.

Mutta kaiken tämän saa sanoa, kun kirjoittaa omalla nimellä? Voi hyvä tavaton. Ja vielä kollega, ristikkolehden päätoimittaja. Ja entinen yhteistyökumppani. Haloo, Henry!

Nuo Henryn tulkinnat aiheesta "ylläpito" ovat jonkinlaisia väärinkäsityksen tuotteita. Keskusteluhan on käyty jo noin vuosi sitten eikä vastikään. Nimimerkki pekka on tunnettu "toisinajattelija" tällä saitilla ja - sanoisinko vähän rumasti - naureskelun aihe jatkuvilla tökeröillä tölväisyillään. Uhkasin vain, että jos hän ei lopeta Auliksen nimittelyä, alkaa kommenttien sensurointi. Jos Henry erehtyi luulemaan pekkaa ylläpidon osuvaksi analysoijaksi, niin pikkasen meni metsään eli syvään korpeen.

"Sivun historian aikana on vain yhden henkilön pääsy sivuille ollut kokonaan estettynä." Tarkkaan ottaen tämä oli väärin sanottu. Nimittäin suljetusta osoitteesta ovat Henry Haapalaisen lisäksi kirjoittaneet mm. Pekka Vilen, PV, ratkoja, Öinen harhailija, Lissu Kettunen ja seurailija.
112. Eki20.6.2008 klo 09:49
Henry Haapalainen kertoi lähettäneensä minulle viimeksi porttikiellon saatuaan viestin, jossa sanoi olevansa imarreltu. Ei olisi kannattanut olla. Se perustui pitkälti tällaisiin hurjan loogisiin lauseisiin:

"Oletko varmasti selvittänyt Saken tekemiset, ja myös omasi?"

"Hän (pekka) puhui aiemmin pelkästään asiaa kysyessään, miksi Eki sallii sukulaistensa riehua nimimerkeillään tällä saitilla. Samaahan minäkin olen kysellyt."

Viimeksi tuo jahtaus kohdistui pääasiassa muihin täällä kirjoittaviin. Nyt yritän kestää, koska olen itse lähinnä kohteena. Ihmettelen vain vallan kauheasti.

Muistakaamme, että väitteiden mukaan aluksi täällä kirjoittivat laatijat nimimerkkien suojasta, sitten ylläpito ja nyt ylläpidon sukulaiset.

Tällä kertaa pyydän anteeksi kaikilta muilta paitsi Henry Haapalaiselta. Tämä kuuluisi otsikon "Mitä ratkojat todella eivät halua" alle.

Kovasti olen viime viikkoina yrittänyt keskustella sivistyneesti. Henrykin antoi kuvan, että hän haluaisi sellaista.

Kaikille (myös Henrylle ja Tuulikille, lähetän sen Punaisen Pelikaanin) miellyttävää mittumaaria!
113. Henry20.6.2008 klo 20:08
Jos tuo helpotti, niin ihan ok.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *