KESKUSTELUT > RISTIKOT > MYRSKYÄ TYYNEN EDELLÄ

3850. Myrskyä tyynen edellä

Eki24.2.2008 klo 12:53
Huomasin eilen yhtä ristikkoa laatiessa, että laadinnassa tulee usein yksi ihan tietynlainen vaihe.

On kuin pääsisi myrskystä tyynille vesille, kun huomaa, että se vaikea paikka (tai vaikea puolisko, minkä kokoinen milloinkin) on selvitetty ja ristikon loppu on enempi naatiskelua.

Ei se tietenkään tarkoita, että lopun vain hutaisee. Joskus loppuosa on pitkälti määrätty eli sitä ei voi kovin monella rakenteella tehdä, pitää vain valita parhaat sanat. Usein huomaa, että "ahaa, kun tässä ei olekaan enää isompia rajoitteita, niin tuosta saan tuon vihjeruudun pois ja tuoltahan voi venyttää tuommoisen sanan" jne.

Miten sinne myrskyyn sitten joudutaan? Helpoin tapa on sijoitella ristikkoon valmiiksi paljon lauseita tai sanoja pääkuvasta. Vaikka niitä sanoja ei olisi paljon, voi laadinnan aloittaa liian rehvakkaasti ja näin olla äkkiä pulassa. Laatimisen yksi tärkeimpiä avuja onkin nähdä, missä sanaa kannattaa venyttää ja missä ei. Yhdellä pidennyksellä voi aiheuttaa itselleen sekä suuria vaikeuksia että jatkossa selvästi huonompaa sanastoa. katkaisemalla sen sana saa jonnekin muualle pitempiä ja parempia sanoja.

Joskus ristikon laadinta on pelkkää myrskyä alusta loppuun. Näin varsinkin historistikoissa ja muissa teematehtävissä.

Joskus ristikon laadinta on pelkkää myötätuulta. Näin muun muassa parissa is-pehmisristikossa, joista taannoin kerroin. Jos en pahasti väärin muista, se toinen julkaistaan nyt maanantaina. Toinen on täällä jo huomioitu myös ratkojakommentein.
2. iso S24.2.2008 klo 17:40
Oleellisesti vähemmällä kokemuksellakin voin myöntää noiden ilmiöiden olemassaolon. Niiden esiintymisten jakauma voisi olla huomattavasti miellyttävämpi.

Myötätuulta tai edes laitamyötäistä koko matkalla on ollut vain 2-3 kertaa. Vaihtelevia myrskykeskuksia voi olla samassa ristikossa useitakin. Joskus sentään selkenee, joskus on melkoista painimista alusta loppuun.

Viimeisen aukion kokoon kursiminen loksahtaa joskus hyvinkin vaivattomasti ja joskus teettää töitä melkein yhtä paljon kuin koko muu ristikko. Useammin kuin harvoin siihen on pyrkimässä sana joka on jo ristikossa, jolloin saattaa olla helpompi muuttaa sitä ensiksi ehtinyttä.

Tyypillisin tapaus lienee 1-2 vaikeaa vaihetta, jonkin verran vuorovesolla helpohkosti kulkevaa ja pientä tahmomista ja lopussa jonkinasteinen askelten sovittelu.
3. Antti Viitamäki24.2.2008 klo 18:43
Kokemuksen suhteen sijoittunen jonnekin edellisten kirjoittajien välimaastoon, tosin huomattavasti likemmäs jälkimmäistä, mutta täytyy sanoa että harvoin ovat puhurit kohtuullisia tai myötäisiä.

Taivas on enimmäkseen synkän yrmynä, tuulet riuhtovat purjeita. Vaahtopäät pyyhkivät kannelta kaiken irtaimiston eväitä ja hyvää mieltä myöten, ja peräsin vikuroi. Tai sitten on tyventä niin pitkään että on pakko ryhtyä soutamaan. (Purjevenettä? No, sitä raskaampi kielikuva kai...)

Vaikeudet johtuvat yleensä siitä, että yritän Ekin kuvailemalla tavalla saada läpi jotain mielestäni hauskaa tai mielenkiintoista sanaa - enkä tule edes ajatelleeksi, miten paljon enemmän hyviä sanoja saisin jos vain luopuisin Siitä Yhdestä.

Minulla on vain se pulma, että jos lähden tekemään ristikkoa helpolla ajatuksella ja yksinkertaisilla sanoilla, laatimuksesta tulee toivottoman tylsä. Atte saa satasen ja taas sataa. Jos kohta joissain tilanteissa ratkojat eivät tätä niin kauhean pahana ongelmana pitäisikään, niin se on ongelma minulle: en millään tahdo jaksaa vihjeitystyötä, kun kaikki sanat ovat sellaisia mitä on pohtinut jo kymmeniä kertoja aiemminkin.

Sivun ristikossa jämähdän paikoilleni vähintään 4-5 kertaa, ja vielä nykyisinkin, vaikka rutiinia voisi sanoa jo löytyvän, saatan huomata yhtäkkiä että ristikon laitaan on tulossa kolmekirjaimisia sanoja - tai että muutaman komean sanan keskelle on jäämässä orporuutu.

Silloin tällöin saatan saada hyvinkin mukavan alun - ison keskusaukion mielenkiintoisin sanoin ja hauskoin kirjainyhdistelmin - ja niissä tilanteissa onnistun joskus hammasta purren myöntymään latteisiin laitoihin. Mutta jos on yhtään uhmakkaammalla tuulella, saatan painia laatimuksen parissa monta kuukautta.

Kovassa paineessa on pari kohtuullisen puhdasta timanttiakin syntynyt (omalla mittapuullani), mutta huikeimmat yritykset tapaavat murskaantua. Tai siis jäädä unohduksiin kellastuneen ruutuvihkon sivulle X. Yleensä syynä sellaiseen on parin päivän tauon jälkeinen vilkaisu tuorein silmin ja nenän nyrpistäminen parille typerän kuuloiselle yhdyssanalle.

En muista kuin muutaman kerran, kun laadinta on ollut suhtkoht nautinnollista alusta loppuun. Mitä silloin tein oikein? Sen kun tietäisi. Ehkä kyse oli vain sattumasta.
4. Eki24.2.2008 klo 20:59
Tarkemmin kun ajattelen niin sitä tyyntä ei niin kovin usein tule täälläkään.

Tarkemmin kun ajattelen niin ei se maanantain ristikko ole se toinen. Katselin sitä enemmän ja huomasin, että tässä jouduin entraushommiin ja jouduin tekemään yhden seinän, koska en ollut lukenut I-ruutua I-kirjaimeksi vaan vihjeruuduksi.
5. iso S24.2.2008 klo 21:48
Tuntemuksia ja tunnemyrskyjä on kahdessa vaiheessa: laatiessa ja laatimisen korjaamisessa. Itselläni "valmistui" tänään yksi ristikko mutta tarkistuksessa siitä löytyi peräti kaksi liian läheistä paria: anoa/anelu ja ajot/ajopelit.

Toisaalta on käsittämätöntä miten ihmisen muisti voi olla noin hatara. Toisaalta ei ihmekään kun harvoin laadin ristikkoa yhteen putkeen vaan se on työn alla päivätolkulla ja joskus viikkoja ilman tolkkua.

Ei kun entraamaan. Tästä voisi ottaa opiksi mutta kokemus on opettanut etten ota.
6. Ablod25.2.2008 klo 17:58
Satasen ristikot on melkoista tunarointia kun
hieno symmetrinen ;) laadinta pilataan surkeilla
vihjeillä. On tainnut tyyni tulla juuri ennen
vihjeytystä.
7. Eki25.2.2008 klo 19:13
Pari esimerkkiä auttaisi ymmärtämään.
8. Matti25.2.2008 klo 22:03
Olikohan tämänpäiväinen IS:n ristikko sitten näitä tyvenessä syntyneitä. Hyvä sanasto, ja ratkontakin ikäänkuin loksahteli paikoilleen.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *