KESKUSTELUT > RISTIKOT > SANASEPPO 2/2007
3461. Sanaseppo 2/2007
Ritu19.6.2007 klo 13:46
Tänään tulla tupsahti uutukainen lehti kotiin. Löysin sieltä Seppo Rosenbergin haastattelun viimeisestä kappaleesta mielenkiintoisen maininnan. Peruskouluissa järjestetään siis ristikkokilpailu syksyllä? Onko siitä vielä (tai saako siitä vielä tässä vaiheessa) tuon enempää tietoa saatavissa? Kuka sen järjestää ja miten se on toteutettu? Vai onko siitä jo jossain ollut infoa, joka on minulta mennyt ohi?2. Eki19.6.2007 klo 14:02
Sanasepot on kisan alullepaneva taho ja apuna on tietysti koululaitos ja yksittäiset koulut. Ei ole tainnut olla infoa vielä missään "meikäläisten" paikoissa.
3. iso S19.6.2007 klo 14:55
Ainakin ennen oli mahdollisuus päästä kouluun kuunteluoppilaaksi. Tämä taisi koskea lasten vanhempia jotka näin saivat tilaisuuden valvoa opetuksen tasoa. Onkohan tämä edelleen voimassa ja saavatkohan kuunteluoppilaat osallistua kisaan?
4. Jaska19.6.2007 klo 15:56
Jolloin joku heistä leivottaisiin suomenmestariksi? Turha taitaa olla toivo. Kilparistikot tulevat olemaan popparipitoisia pehmiksiä, jotka täyttyvät tietäviltä ja nokkelilta teineiltä paljon nopeammin kuin meiltä leininlyömiltä ukonrahjuksilta.
5. iso S19.6.2007 klo 16:17
Tuon masentamina sammuivat Usko ja Toivo. Jäljelle jäi vain ra... ra... no ei kieli taivu, olkoon sitten rahanahneus!
6. RA19.6.2007 klo 19:55
Jos (KUN) koululaisten ristikkokisa toteutuu siten kuin se on suunniteltu, siitä tulee suurin Suomessa tähän mennessä järjestetty ristikkoaiheinen kilpailu. Sanaseppoihin 3/2007 ja 4/2007 on tulossa paljon juttua aiheesta. Nyt se tuntui vielä liian aikaiselta "hehkutettavaksi".
7. RA19.6.2007 klo 20:16
Selailin omaa lehteäni ja huomasin, että Rosenbergin Sepon laatiman TUPLASTI -ristikon (s.13) pääkuva on mennyt melkoisen epäselväksi.Pääkuvassa on kyltti, jossa teksti:
Sortumavaara
Risk för ras
8. Tapsa20.6.2007 klo 23:11
Koululaisristikko toteutuu syksyllä, ensimmäinen osakilpailu on syys-lokakuun vaihteessa. Tämän vuoksi ei ole katsottu aiheelliseksi vielä meidän lehdessä asiaa hehkuttaa. Kisa on niin pitkäkestoinen, että tuskin edes Jouluseppoon saadaan voittajien nimiä julki. Ja iso S: kuunteluoppilaaksi voit toki mennä, ja osallistua kisaankin, mikäli syyslukukauden alussa olet kirjautunut lähiperuskoulusi 8. luokan oppilaaksi!!!
9. iso S21.6.2007 klo 09:03
Sitten ei taida onnistua. Peruskoulu on kokonaan käymättä joten pitäisi kai suorittaa ensin kesän aikana luokat 1-7 ja minulla kun on niin armottoman kova pää :-(Pitäkööt kisansa ilman minua. Sinänsä ihan kiva että tuollainen järjestetään. Ei vaan silloin ennen vanhaan mukamas hyvään aikaan.
10. Eki21.6.2007 klo 09:06
Ristikot julkaistaneen Sanasepossa jälkikäteen. Sitten jo jokainen elvistellä, että olisi voittanut koko kisan kevyesti.
11. iso S21.6.2007 klo 11:18
Elvistelemään pystyy etukäteenkin, mutta pitäisi olla näyttöä myös. Sekundantit ja sekundaattorit suorituspaikalle, ei rehellisen miehen tai kunniallisen naisen sanaa muuten uskota! (Epärehellisiä tietysti uskotaan kun ne osaa valehdella niin sujuvasti.)
12. Tapsa21.6.2007 klo 19:31
Alle kahden minuutin tuloksia ei varmaan noteerata, sen verran on kirjoitettavia kirjaimia.
13. iso S25.6.2007 klo 09:16
Etukäteen elvistellen: vilkkaan mielikuvituksen avulla kuvittelin kilpailuristikon ja ratkaisin sen ajassa 2:01. Tämä varmaan noteerataan? Suoritus oli mahdollinen siksi että kuvittelin samalla vaivalla erityisnopean kuulalaakerikynän jossa oli kirjoitusvakaudenhallintajärjestelmä. Ihmekynä tunnisti kuvittelemani kirjaimen ESP-teitse (Extra Sensory Perception) ja sutaisi sen paperille käden tärinät tasoittaen.Asiaan: kansiristikko on ratkottu ja ensimmäinen lehden sisätiloihin päässyt ristikko menossa. Molemmat ovat mallia 1 kirja + 3 lamppua = luulot pois turisteilta.
Pitkälän kansiristikko oli muuten laadukas sekä sisällöltään että ulkoasultaan. Toisessa säikeessä mainitsemani arkikielinen sana himmensi hieman vaikutelmaa lievästi onnettomien elinolosuhteidensa vuoksi. Muuten ristikko oli ainakin minulle kahden kerroksen väkeä: alaosa tuntui selvästi vaikeammalta kuin yläosa.
Ristikon vaikeusasteen säätäminen on tunnetusti vaikeaa, mutta jos unohdetaan arkirealismi ja kuvitellaan että laatijan vihjekristallipallo osaisi tuottaa täsmälleen haluttua tasoa niin vaikeusasteen tasalaatuisuudesta voisi olla kahta mieltä. Toisaalta olisi hyvä jos ristikon vaikeus olisi kautta linjan tasainen ja vaikeusaste olisi merkitty näkyviin. Silloin ratkoja voisi valita omien kykyjensä ja mieltymystensä mukaista vaikeutta edustavat ristikot. Ei tarvitsisi turhautua läpikirjoittamiseen eikä toivottomaan pään seinään hakkaamiseen. Toisaalta jos ristikon vaikeusaste kiristyisi tasaisesti kulmasta kulmaan tai laidasta laitaan niin omaa tasoaan ja kehittymistään pääsisi mittaamaan sillä kuinka ison osan ristikosta pystyy ratkaisemaan.
Toisen ristikon ratkaisu siis alkutekijöissään eikä ole varmuutta pääsenkö maaliin. Sisältöä en siis tässä vaiheessa pysty kommentoimaan mutta yksi merkittävä asia on todettavissa: toteutuksen taso on noussut huomattavasti. Tekstaus ja kuvitus on huomattavasti siistimpää kuin Ahlgrenin muinaisissa. Tämä oli siistiä työtä.
14. Jaska4.8.2007 klo 11:14
Mukavan kimurantteja (helpompien ohella) ristikkoja jälleen, eikä ylivoimaista ratkottavaa meiällekään (meikä taipuu kuin reikä?). Paitsi Roskaruokaa. Yritin miten päin (no selvinkin nätsöräli) tahansa, aina jäi vähintään yksi ruutu tyhjäksi. Kyllähän siihenkin tavu löytyy, mutta silloin ratkaisusana ei mielestäni vastaa vihjettä HUURTEINEN, ja korkeintaan siinä ja siinä vihjettä MYÖS PÄILLE. Mielestäni luonteva ratkaisusanani vihjeelle HÄRSKIÄ on ainoa mahdollinen, vai onko vaihtoehtoa? - Laatijoille tiukka huomautus vihjeestä SÄLÖIN. Vaikka jäin kotijoukoissa huutoäänestyksessä tappiolle, ja tietysti myös laatijoille 1-2, väitän substantiivin SÄLÄ oikean instruktiivin kuuluvan SÄLIN. Sen sijaan SÄLÖIN on substantiivin SÄLÖ instruktiivi. Myönnän, että utamiin korvaan SÄLIN saattaa kuulostaa keinotekoiselta tai jopa väärältä.
15. RA4.8.2007 klo 11:47
Jaska, kannattaa huutaa (siellä kotona) kovempaa, koska taidat olla oikeassa tuon SÄLÄ->SÄLIN -taivutuksen kanssa. Kieltämättä kuulostaa erikoiselta, mutta noin se varmaan tulisi olla.Tavallisesti niin absoluuttinen kielikorvani on siis tuossa pettänyt.
:-)
16. RA4.8.2007 klo 12:17
MYÖS PÄILLE -vihjeen kanssa pallottelin edestakaisin vaihtoehtona MYÖS PÄÄLLE. Päädyin tuohon monikkoon, koska tietty sanonta (ainakin) useimmiten VAATII niin. Siis monikossa.
17. IiKoo14.8.2007 klo 09:42
Pari kommenttia ko. lehdestä: kannattaisi tehdä lehden painoasulle jotakin taikka sitten vaatia vähän suurempaa huolellisuutta laatijoilta. Rosenbergin ristikon pääkuva oli todellakin täysin arvailujen varassa, mitä siinä luki. Eikä minusta ollut eka kerta, kun ko. lehdessä tuhruja löytyi.Ja mitä sitten tulee itse ristikoihin, niin viikon lomareissulla aurinkovarjon alla taikka hotellihuoneen parvekkeella Mythos edessäni ratkoin kaikki sen ristikot lukuunottamatta Haaviston neljälamppuista. Eli kovin vaativaksi tuota ei voinut sanoa, ei tosin aina liene edes lehden tarkoituskaan. Pitkälälle kehuja kannesta, hauskoja vihjeitä riitti! Mutta parin avustajan esiintymistä jokaisessa lehdessä hiukan ihmettelen. En nyt viitsi tässä yhteydessä sen enempää vatvoa, ketä tarkoitan, mutta heidän tuotoksiaan en minään tasokkaina pitäisi. Vihjeytys tylsää ja sanasto yksitoikkoista, joukkoon lisättynä aina vähintään yksi pakkosana hätäratkaisuna.
18. iso S14.8.2007 klo 10:21
Omassa kappaleessani jälki on sellaista että mielestäni painoa ei ole tarpeen syyttää. Joissakin ristikoissa olevat epäselvyydet johtunevat siitä materiaalista mitä painoon syötetään.Tässä suhteessa, kuten vähemmän tasokkaiden laatimusten suhteen, toimitus tekee epäkiitollista työtään tarjonnan ja ruikutuksen varassa. Parempaan pystyvien laatijoiden pitäisi osallistua talkoisiin. Sellaisestahan on kysymys, sillä korvaus menetetystä työajasta on täydellisen nimellinen. Siksi pitääkin kohottaa hattua niille tasokkaille ketkä viitsivät lehdestä toiseen olla nostamassa rimaa. Näitä en viitsi tässä yhteydessä sen paremmin paapoa mutta useimmat lienevät samaa mieltä että näitä ristikkotyön sankareita on. Asianomaiset tuntekoot lämpimän piston omassatunnossaan.
Vaikeusaste on yksi ikuisuusaihe. Yhdelle helppo on toiselle ylivoimainen. Jokaiselle pitäisi olla jotain ja ristikoiden enemmistön tasoa pitäisi pikemminkin helpottaa jos haluttaisiin saada jäsenmäärää isommaksi. Jos halutaan että seura on pienen ratkojaeliitin harrastuspiiri niin mikäpä siinä, ruuvi kireämmälle vaan ja saadaan keskinkertaiset kyvyt pois joukosta.
Minä en saa iloa tuskaisesta puurtamisesta, olivatpa vihjeet vaikka kuinka nerokkaita sitten kun niitä yksi per päivä keksii. En tietysti tylsästä vihjeityksestäkään enkä yksitoikkoisesta sanastosta. Hyvä sanasto, tuoreenoloinen vihjeitys, seassa muutamia erityisiä makupaloja ja siisti ulkoasu ovat minulle mieleen. Tämän lehden vaikeusaste oli minulle riittävä. Muutama ristikko hipoi kärsivällisyyteni ylälaitaa ja Haavisto oli aivan liian vaikea. Siihen taisi tulla kuutisen sanaa ja sitten sai olla.
Meitä on moneen junaan. Joskus olen ehdottanut että lehdestä voisi tehdä kahta tai kolmea rinnakkaispainosta, joissa vaikeusaste olisi säädetty eri tasolle. Siis samat artikkelit ja samat ristikot mutta eri vihjeet, mikä tietysti aiheuttaisi laatijoille lisätyötä. Kukin jäsen voisi sitten tilata omia kykyjään ja mieltymyksiään parhaiten vastaavan version.
Vaikeusasteen ja jäsenmäärän välisellä suhteella on luullakseni vaikutusta myös laatuun, jos jäsenmaksu on vakio. Lehden painamisen yksikköhinta on suunnilleen vakio riippumatta painosmäärästä. Tietysti siinäkin on eroa jos määrä muuttuu dramaattisesti - on eri asia painaa sata tai satatuhatta. Toimitukselle ja laatijoille voitaisiin maksaa normaalien taksojen mukaan jos maksajia (jäseniä) olisi enemmän, koska nämä kustannukset eivät riipu painosmäärästä.
Siis jos nykyisillä jäsenmaksuilla jää jotain jaettavaa painokustannusten ja sellaisten jälkeen, niin isommalla jäsenmäärällä jaettavaa jäisi enemmän. Tämä voisi olla se tarvittava lisätekijä millä laatijat motivoituisivat uhraamaan aikaansa jäsenkunnan hyväksi. Kaikilla ei riitä hyvää tahtoa kun nälkäiset lapset huutavat ruokaa :-(
19. RA14.8.2007 klo 17:05
Varmasti yksi varmimpia tapoja saada ratkojat harmistumaan on laittaa ristikkoon niin epäselviä kuvia, piirroksia ja tekstejä, etteivät ne (epäselvyytensä vuoksi) toimi enää vihjeinä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa (IiKoo tänään 9:42), laatija eli Rosenbergin Seppo oli kyllä tehnyt kaikkensa moisen harmistumisen estämiseksi ja tuo moka ei ole hänen! Muistelen, että laatija-Seppo oli lähettänyt päävalokuvastaan jopa kaksi erilaista versiota (värillisen ja musta-valkoisen) juuri siksi, että varmistuisi pääkuvan tekstin selkeys.
Pettymys olikin sitten melkoinen, kun Sepon ristikon painettuna lehdessä näki. Hyvä ristikko (melkein) pilalla! :-(
- Viimeksi pari viikkoa sitten on Sanasepon painajan kanssa keskusteltu painojäljen tärkeydestä nimenomaan sanaristikkolehdessä. Toivotaan, että "jokaisen portaan tsekkaus" alkaa toimia ja että vastaavaa ei enää tapahdu. Tottahan - myös - Sanasepon paperilaatua ja painotapaa muuttamalla voisi tulla lisää terävyyttä, mutta tämä on vielä harkinnassa (ja osin kustannuskysymys).
__
IiKoo ihmettelee myös tiettyjen laatijoiden toistuvaa esiintymistä Sanasepossa. Olen lueskellut jäsenten ratkojapalautetta parin vuoden ajalta JA on kyllä sanottava, ettei siitä - julkaisumielessä - suoranaisesti "viisastu";
Joku kehuu tietyn ristikon taivaisiin ja seuraava lyttää sen maan rakoon. SAMAN RISTIKON. Vain hyvin-hyvin harvoin ratkojapalaute on ollut selkeän yksimielistä jonkun ristikon huonoudesta tai hyvyydestä.
20. Jaska14.8.2007 klo 21:32
Uumoilenpa, että SM-tason ratkojilta, kuten iso S, puuttuu aikaa / mielenkiintoa / kestävyyttä kohdata haasteita. He kun ovat tottuneet tikkaamaan pahiksetkin valmiiksi vailla pitempiä tuumaustaukoja ajassa, jossa meiällä hyvänä päivänä voi täyttyä keskis. Sitten kun vastaan tulee jokin tilastokummajainen, jossa jo alku yllättäen kangertaa, nämä mestarismiehet (-henkilöt?) luovuttavat, kuten iso S Haaviston tapauksessa. Onhan tällaisessa pragmaattisessa asenteessa puolensa. Ainakin hermot säästyvät, jos ne eivät olekaan monissa kovissa kisoissa karaistuneet? Itse kuulun niihin etuoikeutettuihin ratkojiin, joilla on em. kolme edellytystä selvitä oman keskimääräisen tasonsa ylittävistä haasteista. Eihän se aina onnistu, mutta isoa kalaa kannattaa yrittää jne. Pasi Haaviston Voi itku sen teki tosin vain rimaa hipoen, eihän tämän vonkaleen väsyttämiseen mennyt kuin räkäiset seitsemisen tuntia! Se oli suorastaan pehmis verrattuna PH:n taannoiseen Raskauteen (kymmeniä tunteja)! Tässä oli kyllä jokunen tärppi (tuttujakin jujuja) auttamassa alkuun. Vihjeistyksestä ei juuri huikaisevia elämyksiä saanut, osa tuntui väkisin puurretulta kovuuden aikaansaamiseksi. Yksi vihje, VIVI, on jopa plääh-luokkaa, jos sen oikein tulkitsin. Esim. Plusin ammattilaisten viikoittain naurattavat väläykset puuttuivat. Mutta jokainen laatija taaplatkoon tyylillään. Kyynelittä arvosana 8.
21. IiKoo15.8.2007 klo 09:31
Jokaisella laatijalla on oma tyylinsä tehdä vihjeitä. Sen jälkeen, kun löytää laatijan tyylin vihjeyttää, ainakin omasta mielestäni, kyseisen laatijan ristikot tuntuvat helpottuvan. Osaa paremmin haarukoida, mitä tässä oikein haetaankaan. RA:lle sen verran, että se nyt on päivänselvä juttu, että joku tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Siksi jonkun ratkojapalautteen pohjalta on aika hankala ottaa kantaa ristikon hyvyteen.
Ehkä pitäisi sitten kannustaa laatijoita pohtimaan vihjeytyksiään paremmin. Nytkin yhdessä ristikossa oli samassa laatikossa kaksi vihjettä, jossa ratkaisusana tuli vihjeestä takaperin. Ei kovin mielikuvituksellista.
Ja mitä muuten tulee vaativuuteen, niin eihän sillä kehity ratkojana, jos ratkoo pelkästään sellaisia ristikoita, jotka mittaavat lähinnä käsialaa ja kirjoitusnopeutta. Itse tykkään sellaisista ristikoista, jotka saan "juuri ja juuri" ratkaistua. Siitä syntyy mukava onnistumisen tunne, kun pitkän väännön ja pohdinnan jälkeen saa ristikon etenemään ja mahdollisesti valmiiksikin.
22. iso S15.8.2007 klo 10:22
Siinäpä se, ihmiset ovat erilaisia ja ratkojatkin ovat ihmisiä, vaikka jotkut tuntuvat olevan koneita :-)Ja mitä muuten tulee vaativuuteen niin olen sitä mieltä että kehitystä voi tapahtua silloinkin kun ei ratko pelkästään sellaisia ristikoita jotka ovat juuri kykyjen ylärajalla tai niiden yläpuolella. Eiväthän painonnostajatkaan tietääkseni treenaa koko ajan maksimipainoilla.
Minun teoriani mukaan ratkoja ehtii saamaan aikayksikköä kohti ja elämänsä aikana enemmän kokemuksia ja elämyksiä silloin kun yhteen ristikkoon ei tuhraannu tolkuttomasti aikaa. Ei silti tarvitse mennä siihen toiseen ääripäähän, läpikirjoittamiseen maksiminopeudella.
Jotta ristikot käytännössä tukisivat teoriaani, niiden pitäisi olla sellaisia että vaikeusaste ei ole sanakohtaisesti vakio. Vaikeampia vihjeitä on siroteltu kohtuullisempien sekaan niin että sanat muodostuvat helpompien poikittaisten avulla ja osittain sovittamalla järjellisiä sanoja aukkopaikkoihin. Vaikeampien vihjeiden osalta ymmärrys voi tulla sanan syntymisen jälkeen ja juuri tämä nostaa valmiutta selvitä vastaavasta vihjeestä tulevaisuudessa. Ehkä ensi kerralla pääsee vihjeestä sanaan kun nyt kävi vielä päinvastoin.
Onneksi juuri näin väistämättä onkin. Ei ole sellaista fakiiria joka vääntäisi vihjeet niin että jokainen vihje olisi ratkojasta riippumatta tasan yhtä vaikea.
Eri asia on että harva laatija taitaa tietoisesti pyrkiä tarkoittamaani vaihteluun. Helpot yritetään tehdä kauttaaltaan helpoiksi ja nokkelampia vihjeitä säästellään visaisiin, jotka puolestaan pakataan niitä täyteen. Tässä päädytään helposti siihen että kikkailu tuntuu itsetarkoitukselta ja tulee noita kikan toistoja samassa ruudussa kun jotain koukkua pitää keksiä joka sanaan ja joidenkin sanojen kohdalla lyö päässä tyhjää.
Oleellista on että pysähtyy miettimään vihjeen ja syntyneen ratkaisun välistä yhteyttä, jos ei ole sitä ratkoessaan tajunnut. Ylivaikeita ratkovan ja "turhan helposti luovuttavan" kannattaa säilyttää ristikko, katsoa myöhemmin julkaistava ratkaisu ja miettiä sitten noita vihjeitä.
Äärimmilleen vietynä tuo "juuri ja juuri" -asenne toteutuisi kauneimmillaan niin että elämänsä aikana ratkoisi vain yhden ristikon. Nuorena aloittaisi ja vanhana hoksaisi viimeisen puuttuvan kirjaimen. Kyllä olisi mahtava tunne ja kuolisi onnellisena! Valitettavasti tällaisen ristikon laatimisessakin on omat haasteensa ja ratkojalla on satumainen onni jos sattuu valitsemaan elämäntehtäväkseen juuri sen oikean. Kyllä potuttaisi jos elämää riittäisi niin paljon että pitäisi aloittaa uusi tai kuolema korjaisi kun on vielä muutama sana ratkomatta. Siinä olisi päivä auttamatta pilalla.
Niinpä, harrastajia ja harrastamisen syitä on monenlaisia. Sallitaan kaikentasoisten ystävien saada ilonsa, ja sallitaan toisinajattelijoiden yrittää perustella miksi juuri heidän tapansa on se suurimman autuuden lähde. Harvoin käännyttäminen onnistuu mutta joskus, ja silloin suunsa avannut on tehnyt hyvän työn, jos käännytetty tosiaan saa enemmän iloa irti.
Kaikkien ei tarvitse kilpailla eikä kaikkien tarvitse edes kehittyä ratkojina nauttiakseen ristikoista, mutta ilman muuta myönnän että jos hankkii kyvyn oivaltaa vaativampia vihjeitä niin nauttimiseen on laajemmat mahdollisuudet. Toisaalta samalla lisää turhautumisen riskiä: tää oli liian helppo...
23. iso S15.8.2007 klo 10:22
Jaska tuossa tituleerasi minua SM-tason ratkojaksi. Siinä on asiaa tuntemattomilla virhetulkinnan vaara koska en ole SM eikä kristallipallossa näy titteliä tulevaisuudessakaan. Omalla tavallani harrastamalla olen kuitenkin oppinut sen verran että olen ollut näissä "nykyajan SM-kisoissa" useammin välierissä mukana kuin poissa niistä. Olympiakomitean tyyliset valintakriteerit täyttyvät: onnistuessani minulla on mahdollisuudet 16 parhaan joukkoon (onnekseni monet todelliset kovisten ystävät loistavat poissaololtaan tai nautiskelevat liian pitkään). Tulosten valossa systeemini ei ole ollut tuohon tarkoitukseen huono. Voi olla että IiKoo-menetelmällä olisin lyömätön mestari, mutta siihen en tällä syömisellä usko.
KOMMENTOI