KESKUSTELUT > RISTIKOT > IS KOVIS 19.5.

3443. IS KOVIS 19.5.

Tartsu9.6.2007 klo 19:29
Moikka! Näitä ristikoita harvakseltaan harjoiteltuani, olin ymmärtänyt, että vihje voi olla puutaheinää, mutta itse vastaus/sana jotain suhteellisen järkevää, vaikka olisi puhekieltä/murretta. Mutta tuo KUULTOKUVAKOPUKASSA meni yli, vaikka ristikon muuten ratkoinkin. Mitä tarkoittaa PITÄJÄ DAIKONISSASSA tai PITÄJÄ KUULTOKUVAKOPUKASSA? Kertokaapa viisaammat vai onko vain ajat muuttuneet ja ajaneet mummelin ohi?
2. Eki9.6.2007 klo 19:31
Lause kuuluu muutettuna: PITÄJÄ DIAKONISSA. Pitäjä on siis diakonissa.

Lisää aiheesta:

http://www.sanaristikot.net/keskustelut/index.php? ryhma=0&p1=vast.php&p2=info_3.php&id=3430&alku=0&t =k1
3. Tartsu10.6.2007 klo 22:52
OK, anteeksi. Kirjoitin vahingossa väärin, kun piti kirjoitta PITÄJÄ DIAKONISSA. Ymmärrän kyllä vihjeenä PITÄJÄ KUULTOKUVAKOPUKASSA, mutta eikö VASTAUKSEN pitäisi tarkoittaa jotain JÄRKEVÄÄ jollain kielellä. Eli olen ilmeisesti käsittänyt koko sanaristikon luonteen väärin, kun luulin että vihje voi olla siansaksaa, mutta vastaus ei?

Siis pitäjä, joka on diakonissa, roikottaa omaa vaatettaan. Sehän on selvä! Kertokaa hyvät ihmiset, mitä tarkoittaa PITÄJÄ KUULTOKUVAKOPUKASSA, joka on vastaus???

Siis kuvalle/ilmaisulle pitääkin keksiä VIHJE? Taidan luovuttaa...
4. Eki10.6.2007 klo 23:02
Yleisesti ottaen on totta, että ristikon ratkaisusanan pitää olla kunnon sana. Joskus laatija tykkää vähän ravisuttaa sääntöjen laitapuolia. Tuo, että diakoni on kuultokuvakaakki/kopukka on kuitenkin aika vanha vitsi, etenkin piilosanoista tuttu.

Olisin toki helpomminkin saanut ristikkoon lauseen PITÄJÄ DIAKONISSA. Ei tuo siis mikään hätäratkaisu ollut vaan ristikon lähtökohta.
5. iso S11.6.2007 klo 09:22
Joo, vitsi on vanha mutta ei kovin kulunut koska sitä ei niin kauheasti käytetä. Diatkin alkavat olla katoavaa kansanperinnettä kun digikamerat anastavat niiltä elintilan, pikku hiljaa kai ammattilaisten työvälineenäkin.

Ettei kenellekään syntyisi vääriä käsityksiä (tai varmistaakseni selittelemällä että juuri niin käy?), korostan että vihje saa muistuttaa puutaheinää mutta ei saa olla sitä. Vihje saa esimerkiksi olla epäsana eikä sillä tarvitse olla asiasisällöllistä yhteyttä ratkaisusanaan, mutta silloinkin pitää olla jokin looginen kikka tai mielleyhtymä jolla vihje ja ratkaisu kytkeytyvät toisiinsa.

Esimerkiksi ksaita on suomalaisesta horisontista katsottuna epäsana, vaikka se lienee länsi-iranilainen auringon luonnehdinta, kenties jopa espanjaa (...salen en la ksaita de fer mediozz en pedo juaz...). Sitä ei siis voi käyttää ratkaisusanana, mutta kylläkin vihjeenä ratkaisusanalle kitara. Kun vihjeestä ja ratkaisusanasta poistetaan samassa kohdassa (alussa) oleva sama kirjain, jäljelle jäävät sanat ovat synonyymit: saita ja itara. Näitähän voi vapaasti käyttää toistensa vihjeinä. Kirjaimen lisäämisen voi tulkita symbolisoivan lyöntivirhettä, joka ratkaisusanassa sattuu tuottamaan ihan jotain muuta merkitsevän kelvollisen ristikkosanan.

Ekin käyttämässa versiossa ei ole mitään keinotekoisia lisukkeitä, mutta sana jaetaan ja tulkitaan tavalla joka ei ole sen todellinen merkitys. Dia = kuultokuva, koni = hevonen, jonka (halveksuva tai lempeän ivallinen) synonyymi on kopukka. Kuvassa oleva henkilö on naispuolinen, jolloin virkanimike on diakonissa (diakoni on mies). Edellä kuvatulla jaetuksi ajateltuna koni on taivutettu inessiiviin, joten ratkaisusanassa vastaavana osana oleva kopukka pitää taivuttaa vastaavaan sijamuotoon.

Taivutetut sanat eivät kelpaa ristikkosanoiksi muuten kuin lauseeseen kuuluvina. Lauseissa ratkaisusanat pitääkin taivuttaa kieliopin mukaisesti. Pitäjä kuultokuvakopukassa on vajavainen lause (verbi puuttuu) mutta kyllähän puheessa tällaisia käytetään. Lyhyyden vuoksi usein jätetään pois lauseen itsestään selvät osat.

Pitäjä kuultokuvakopukassa ei ole verbillä täydennettykään kovin mielekäs lause. Kuultokuvakopukka voisi olla diakuva hevosesta, mutta pitäjän pitäisi olla hevosen nielemä, jolloin kuvankin pitäisi olla pikemminkin röntgenkuva että pitäjän olemassaolo tulisi todennetuksi. Ratkojan pitääkin mielessään täydentää kuultokuvakopukassa-sanan ympärille lainausmerkit, jolloin tulee ymmärrettäväksi että kyseessä on sanaleikki.

Näin selitettynä hauskuus jauhautuu olemattomiin. Sen joko ymmärtää selittämättä tai sitten luultavasti ei hyväksy selitettynäkään. Laatijalla ja joillakin ratkojilla on kuitenkin ollut jonkin verran suupieli koholla. Itse en ole ristikkoa nähnyt joten täytyy tyytyä mietoon jälkihymyyn.

Siunatuksi lopuksi: ihmiset voidaan luokitella huumorintajun perusteella 0-3 naurun luokkiin. Muut luokat osannette kuvitella kun selitän parhaiten nauravat eli viimeksi nauravat, nämä kolminauruiset: he nauravat kun vitsi kerrotaan, toisen kerran kun se selitetään ja kolmannen kerran kun he tajuavat mikä siinä oli hauskaa.
6. Jaska11.6.2007 klo 11:22
"Itse en ole ristikkoa nähnyt." Olen kuvitellut, että SM-finaalitason starat ratkovat ainakin Pelikaanien ja Plusin koviksia säännöllisesti. Aikapulassa painiskelevat laatijaratkojat ovat siis kenties poikkeus?
7. iso S11.6.2007 klo 12:06
Saahan sitä kuvitella, mutta totuus on joskus tarua karumpi. Mahdollisia lisäselityksiä (aikapula on ihan hyvä ja tosi):

- uskollisuus "oman talon" tuotteille
- ei ole varaa ostaa kalliita lehtiä
- harjoittelu on lahjattomien käyttämä vippaskonsti
- surkeiden ristikoiden välttely

Totuuden nimissä sanottakoon heti että viimeinen syy on huonoa huumoria ja alhainen piilomainontayritys. Laatu kyllä riittää, lehtiä voi kiittää.

Ristikkolehtiä en osta, niitä kulkeutuu muutenkin käsiin enemmän kuin ehdin ratkoa. Siksi Pelikaanit ovat harvinainen tuttavuus, ei tosin niin outoja lintuja ettenkö voisi suositella niitä sellaiselle joka on jo ostanut kaikki X-firman lehdet (no nyt taas lipsahti mainos). Joskus harvakseltaan investoin viikonloppu-Iltikseen, paitsi SM-kisan karsintavaiheessa jolloin viritän kuntoa lähes joka lauantai ja saatan herkistellä tiistainkin lehdellä.

Muuten, kisamenestykseen tähtäävät tekevät taktisen virheen jos puurtavat vain kovisten kimpussa. Kisassa on kaksi visaista tehtävää: kolmas alkuerä (oikeasti tiukka) ja kolmas välierä (aikarajoituksen ja kisapaineen vuoksi tiukka). Molemmat ovat tietysti hyvin ratkaisevia: jos alkuerä on liian hapokas niin ei pääse välieriin ja välierissä suurin hajonta pisteissä tulee juuri kolmosessa, mutta suunnileen tasavahvojen visaisten ratkojien välillä finaalipaikka voi ratketa siihen miten nopea on pehmiksissä (1. välierä) ja keskiksissä (2. välierä). Kirkkaimpaan kunniaan ei yllä olemalla visaisten mestari. Finaalin voittaa se joka hallitsee pehmokeskikset ja hermonsa. Kaikkea tätä pitää harjoitella jos ei ole syntymähyvä.

Käytän säälimättä tilaisuutta hyväkseni ja jälleen kerran nostan olematonta hattua Iltikselle siitä että ovat kymmeniä vuosia julkaisseet hyvätasoisia ristikoita ja kehitys on vieläpä kulkenut lisääntyvän tarjonnan suuntaan. Pääasiassa ristikoiden perusteella olen valinnut leirini iltapäivälehtien suhteen ja asenne on sementoitunut sen verran lujasti että mielipiteen muuttumiseen tarvittaisiin kahden ehdon toteutuminen:

- kilpailija nostaa tasonsa vähintään rinnalle, mieluummin selkeästi ohi
- lehti joutuu ostamatta riittävän usein käsiini että opin uskomaan vallanvaihdon tapahtuneen

Nykyisellä ristikoiden tasolla ja havaintojen tahdilla, noin joka toinen vuosi, voin todeta että kilpailijankin päästöt ovat ihan ok mutta eivät silti vielä käännä jäykkää niskaani ja pihiä kättäni lompakon suuntaan.
8. Libero11.6.2007 klo 17:31
Kun toistaiseksi olen harrastanut piilosanoja harmillisen satunnaisesti, niin olen jäänyt myös diakonissavitsiä paitsi. Tässä ristikossa se oli jotenkin niin odottamaton, että se osui kovin makeasti nauruhermoon. :)

Epäilen, että kyseinen sanaleikki olisi jäänyt spontaanisti keksimättä, ellei laatija olisi antanut sitä varta vasten spesiaalitehtäväksi. Diakonissan virkapukuun liittyy itselläni pelkästään juhlavia mielteitä. Olen sattuneesta syystä osallistunut varmaan pariinkymmeneen, ehkä useampaankin, diakonissavihkimystilaisuuteen.

Pohdin kuultokuvakopukassa-sanaa joka kantilta, kunnes alitajunta nukkuessani hoiti homman. Aamuun mennessä sanaleikki oli valjennut, mikä tiesi sitä, että päivä alkoi hymyssä suin. Siirsin ongelman saman tien kumppanin ratkaistavaksi, mitä pähkäilemistä seurasin antaumuksellisesti.

Pian tapaan muuta sukua, ja - kuinka ollakaan - olen jo pakannut kopukkaristikon mukaan. Koettelen lähimmäisten huumorintajuja iso S:n mainitsemissa nauruluokissa. Tosin en ole vielä suunnitellut, millä menetelmällä koettelu tuottaisi parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Mietin äsken sitä, miksi minua ei mikään häirinnyt kyseisessä ratkaisulauseessa. Nähtävästi pidin pitkää ratkaisusanaa diakonissa-sanan muodollisesti paikkansa pitävänä synonyymina. Pääkuva ja kahden sanan ratkaisulause muodostivat kokonaisuuden, jota en ryhtynyt sen enempää erittelemään. Synteettistä ratkojaa synteesi tälläkin kertaa sykähdytti.

Tuossa iso S:n aamukommentissa (kello 9.22) on osuva kohta kappaleessa, joka alkaa sanoin "Pitäjä kuultokuvakopukassa - -." Löysin riittävän selityksen sille, mitä päässäni toukokuisella viikolla 21 oikeasti tapahtui. Sijoitin tuolloin koko ratkaisulauseen lainausmerkkeihin, mistä syystä lahjapaketti meni kerralla jakeluun. Näin siinä on täytynyt käydä.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *