KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > VÄLI-ILMANSUUNNAT

3341. Väli-ilmansuunnat

ö31.3.2007 klo 11:45
On sanottu, että suomen kieli on ainoa kieli, jossa väli-ilmansuunnille on nimet. Pitäneekö paikkansa?

Jotenkin väli-ilmansuuntia on vaikea oppia. Joudun aina käymään mielessäni läpi koko litanian, että tiedän mitä suuntaa tarkoitetaan. Teille muille asia on varmaan ilman muuta selvä?
2. Jukkis31.3.2007 klo 12:31
No ei varmaankaan pitäne paikkaansa, kahdesta syystä
a) Väite, joka alkaa "Vain Suomessa..." tai "Vain suomessa..." ei juuri koskaan pidä paikkaansa.
b) Väli-ilmasuunnat viroksi ovat kirre, kagu, edel ja loe.

Mulla on ihan sama juttu tuon muistamisen kanssa. Aina pitää mielessä mennä läpi litania, jotta osaa sanoa, missä joku väli-ilmansuunta on.
3. Hakro31.3.2007 klo 13:09
Purjehduksen harrastajana joudun käyttämään väli-ilmansuuntia niin usein, että ne ovat painuneet mieleen lähtemättömästi. Olen kuitenkin todennut, että useimmat "maakravut" joutuvat selaamaan koko satsin läpi ja sittenkin jää usein vähän epäselväksi, millä kohtaa mikin väli-ilmansuunta on. Tämä koskee myös mm. yli 20 vuotta kanssani purjehtinutta henkilöä.

Suomi näyttää olevan melkein ainoa kieli, jossa on väli-ilmansuunnille omat nimet. Toinen on sukulaiskielemme viro.

Kaikissa tuntemissani kielissä (Länsi-Euroopan pääkielet) esimerkiksi kaakko on "etelä-itä". Tarkistin Ilmaisesta Sanakirjasta (http://www.ilmainensanakirja.fi/) lisäksi venäjän, unkarin, turkin, slovakian, puolan liettuan ja latvian. Ainoa, jossa olisi mahdollisesti ollut eri nimet väli-ilmansuunnille, oli turkki, mutta sanastosta löytyi ainoastaan luode = cezir, joka luultavimmin tarkoittaa laskuvettä.
4. Moisku2.4.2007 klo 18:00
Juu. Eivät tule itsestään mieleen minullakaan. Pitää käyttää apukeinoja. Luode ja Lounas ovat Lännen sukulaisia alkukirjaimen myötä ja siksi sillä puolella. Ja lounas menee syödessä alaspäin, ja niin se on kartallakin "alaviistossa". Ja loput on helppo muistaa siitä kun joku on keksinyt että desibelifani kääntää potikat "kaakkoon". Ja suurin äänenvoimakkuus löytyy usein juuri sellaisesta suunnasta.
5. Jaska2.4.2007 klo 20:20
Tunnetaanhan suomessa myös "väliväli-ilmansuunnat", joita käytetään ainakin tuulen suunnasta: pohjoiskoillinen, itäkoillinen, itäkaakko, eteläkaakko, etelälounas, länsilounas, länsiluode, pohjoisluode. Arvaan jonkun kysyvän: miksei päinvastoin koillispohjoinen, koillisitä, kaakkoisitä jne. En tiedä!
6. Juhani Heino2.4.2007 klo 20:46
Todellista syytä en tiedä, mutta tässä arvailua:
Kun ensin sanotaan pääilmansuunta, saa jo käsityksen asiasta, sitten vain tarkennetaan jommallekummalle puolelle. Täällähän on jo käynyt ilmi että väli-ilmansuuntia on monen vaikeampi hahmottaa.
Englannissa on samoin: ensin pääilmansuunta. Siinä on myös väli-ilmansuunnissa hierarkia - ensin sanotaan pohjoinen tai etelä. Siis näin lyhennettynä, pohjoisesta myötäpäivään:
N, NNE, NE, ENE, E, ESE, SE, SSE, S, SSW, SW, WSW, W, WNW, NW, NNW
7. iso S2.4.2007 klo 20:51
Luultavasti tuo on pääsyy ja tässä arvailu lisäsyystä: pääilmansuunnat ovat "kiveen hakattuja" ja väli-ilmansuunnat jotain epämääräisiä noin-suuntia. Yhdysssanoissa liitetään yleensä pääasiaa kuvaavan sanan eteen tarkentava lisäsana.

Kun sanotaan pohjoiskoillinen, koillista "käännetään" pohjoisen suuntaan. Jos sanottaisiin koillispohjoinen, pohjoista väännettäisiin... mutta hei, eihän se ole mahdollista, sehän on kiveen hakattu!
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *