KESKUSTELUT > RISTIKOT > RISTIKKO SM
3333. Ristikko SM
Antti Kanerva27.3.2007 klo 14:16
Katsellessani tulosluetteloa Ristikko SM:sta juolahti mieleeni, että miksi ei "ammattilaisille" järjestetä eri sarjaa. Minusta sellaiset henkilöt, jotka laativat ristikoita, lähes ammattimaisesti, ovat eri asemassa, kuin tavalliset ratkojat. He ovat päässeet paremmin "sisään" ristikoiden vaikeuksiin itse jippoja keksiessään.Tämänkertaisessa tulosluettelossa sijoilla 2., 5. ja 16. oli "laatijakonkareita". Heidän lisäkseen 60:n parhaan joukossa oli kymmenkunta muuta.
Onneksi mestaruus meni sentään "maallikkoratkojalle."
Joku voi tietysti ajatella, että "kateus" puhuu, mutta myönnän selkeästi, että minulla ei ainakaan ole mahdollisuutta vertailla "laadintakokemuksia" kollegojen kanssa, koska olen vain tavallinen ratkoja.
Ristikkotehtävien laatijat ovat taas ihan eri luokassa kuin muut.
Siispä oma sarja laatijoille ja toinen "tavallisille" ratkojille.
2. iso S27.3.2007 klo 15:14
Antti Kanerva: siinä olet epäilemättä oikeassa että ammatikseen tai lähes ammatikseen laativilla on mahdollisuus altistua ristikoille enemmän kuin rehellistä työtä tekevillä ja tätä kautta kenties tulee jotain etua.Toisaalta, kierojen vihjeiden tekeminen ei välttämättä tee kenestäkään hyvää kierojen vihjeiden ratkaisijaa. Jos laatija käyttää kaikki paukkunsa laatimiseen niin hän ei välttämättä ratko ollenkaan tai juuri ollenkaan ja silloin hän on ratkontakisassa heikommassa asemassa kuin himoratkoja.
Vertailu on jonkin verran ontuvaa mutta puoliksi leikkimielisesti ja leikisti mielipuolisesti voisi vastaavasti julistaa seuraavia "totuuksia":
- ammattivalmentajat ovat parempia urheilijoita kuin urheilijat (Jos Matti Pulli olisi hypännyt itse eikä jättänyt sitä Matti Nykäsen tehtäväksi niin arvokisamitaleita olisi tullut enemmän kuin 20)
- laulunopettajat voittaisivat kaikenmaailman karitamattilat mennen tullen laulukilpailuissa
- vaimoaan jatkuvasti pahoinpitelevä tietää parhaiten miltä pahoinpidellyksi tuleminen tuntuu
Yksi käytännön ongelma olisi rajanveto, milloin henkilö joutuu ammattilaissarjaan. Kuinka monta ristikkoa saa laatia ja kuinka monta julkaista? Miten valvotaan salaa pöytälaatikkoon laativia? Entä salanimellä laativat?
Voittaja on äidinkielen opettaja. Hänellä on myös ammattilaisetua. Sanavarasto on laaja ja sanojen rakenne on selkäytimessä. Kaikki äikänopet omaan sarjaan! Kirjailijat, runoilijat ja toimittajat myös. Ihan oma sarja Heselle joka on kirjoittanut eniten juttuja SM-kisoista.
En kannata jakoa ammattilaisuuden perusteella. Jos jaettaisiin jollakin perusteella niin olkoon nykyinen lähes rajoittamaton (kisatehtävien laatijat eivät tietenkään saa osallistua, heillä sitä etua totisesti olisi!) kilpailu vapaa sarja ja sen voittaja olisi todellinen mestari. Erikseen voisi olla jollakin perusteella rajattu kilpa. Siinä tosin kävisi luultavasti niin että kisan kärki ei arvostaisi itse menestystään "kun tuossa turbosarjassa on kuitenkin niin paljon kovempia".
Minusta on parempi että kaikki voivat mitata taitojaan huippuja vastaan ja hakea tyydytystä omasta menestyksestään omien lähtökohtiensa mukaisesti. Voi vaikka jossitella että "jos ratkoisin kahdeksan tuntia päivässä niin suoritukseni paranisi x minuuttia ja silloin olisin voittanut".
Jänis oppii juoksemaan juoksemalla ja ratkontataito kehittyy parhaiten ratkomalla. Uskon että laadinnan kokeilemisesta on hyötyä mutta sitä voi yrittää kuka vain. Tuloksia ei tarvitse julkaista ratkontahyödyn saamiseksi enkä usko että se hyöty tulee vihjeiden värkkäämisestä vaan siitä että laatimisen myötä paranee tuntuma sanojen mahdolliseen ja todennäköiseen tapaan mennä keskenään ristiin. Silloin vaisto varoittaa jos ratkoessa yrittää laittaa epätodennäköistä sanaa esimerkiksi oikeaan reunaan.
Muuten, tunnen kisan kolmosen henkilökohtaisemmin kuin kukaan muu ja satun tietämään että laadintakokemusta on 777 kuvaristikon verran. Laadintakokemus alkaa ilmeisesti auttaa noin 10 vuoden jälkeen ja vaikutusta on silloin noin 6 sijaa verrattuna vähäiseen tai puuttuvaan kokemukseen :-)
Jos surkutellaan sitä että "ammattilaiset" vievät palkinnot niin ehdotan että tuomaristo voisi jakaa harkinnanvaraisesti kunniapalkinnon parhaiten menestyneelle "puhtaalle" kilpailijalle.
3. RA27.3.2007 klo 18:08
Kannatetaan Antin ehdotusta - varsinkin jos minutkin laskettaisiin laatijaksi! Laskeskelin pikaisesti, että tuollaisella jaottelulla olisi tänä vuonna ollut mahdollisuudet jopa kymmenen parhaan joukkoon! ;-)Muutkin hyvät (vaikkakaan ei huiput) ratkojat voisivat sitten jatkossa taktikoida ja saattaa julkaistavaksi edes yhden laatimuksensa, jolloin paikka laatija-sarjassa aukeaisi ja menestys olisi vähän helpompaa.
No vakavammin (?) puhuen ja toisaalta: Noita huippuratkojia jututtaessa on kyllä aika selkeästi käynyt ilmi, että ratkoessaan hekin ajoittain "laativat". Jos vihje ei heti aukea, he alkavat pohtia sitä juuri noin kuin iso S tuossa yllä kirjoitti; alkavat hakea kielen ja sanojen rakenteesta apua eli pähkäilevät, minkä tyyppinen sana tuohon tai tuohon kohtaan on tultava.
4. Antti Viitamäki27.3.2007 klo 18:57
Juu, en oikein ymmärrä tuota ajatusta, että laatijat olisivat parempia ratkojia sen takia, että he laativat.Tokihan he tietenkin seuraavat alaa melko tiiviisti, mutta yhtä lailla sitä seuraavat tiiviisti kaikki ne, jotka ratkovat yhtä paljon kuin mitä useimmat huippuratkojat vuosittain ratkovat.
Eihän meillä laatijoilla ole mitään erityistä "salaista tietoa", johon joku muu ei pääsisi käsiksi. Yhtä lailla kuka tahansa voi mietiskellä kotonaan, että "hmm, tällaiselle sanalle voisi laittaa tällaisen vihjeen". Kuka sitä estää tekemästä?
Useimmat niistä laatijoista, jotka kisassa ovat pärjänneet, myös ratkovat paljon. Ja eivätkös ratkontakisan voittajat ole yleensä olleet ei-laatijoita?
Minä väittäisin jopa, että kaikkein kovimmaksi ratkojaksi pääsee vain sellainen ihminen, joka tarpeen tullen pystyy irrottautumaan kaikista ennakkoajatuksista kunkin tehtävän suhteen. Hänen pitää olla kykeneväinen ajattelemaan täysin avoimesti. Siinä suhteessa paljon laativat ovat aina hiukan heikommassa asemassa, kuten iso S jo totesikin - heidän työnsä urauttaa heidän ajatuksenkulkunsa.
Todennäköisimmin kisassa siis pärjäävät ne, jotka vain osaavat ajatella jokaista sanaa ja vihjettä mahdollisimman monelta eri kantilta.
Eihän minulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, jos joku sanoisi että esimerkiksi minulla ei ole oikeutta osallistua ratkontakisaan. Kisan järjestäjällä on oikeus itse päättää säännöistä. Mutta en minä moista rajausta välttämättä kovin LOOGISEN ajattelun lopputuloksena pitäisi.
5. RA27.3.2007 klo 18:58
Vielä tällainen tarina aiheeseen liittyen:Keksin kerran (mielestäni) hyvän vihjeen sanalle TOKA: Piirsin helminauhan ja merkitsin sen toisen helmen "merkein" eli suunnilleen näin:
-O-"O"-O-O-O-
Eli monessakin mielessä: helmi = toinen (kuukausi) = "toka" / ilman kuukausi-ideaakin tuo merkattu oli "toka"
SM-kisoissa 3. välierässä oli jälleen piirrosvihje "O" / mustaksi väritetty helmi. Tuon aiemman ideani pohjalta olin pitkään varma, että ratkaisusana on joko TOKA tai SIJA. Ei ollutkaan. Oli PELE.
6. qwer28.3.2007 klo 09:59
Antti Kanervan ajatus SM-kilpailujen jakamisesta kahteen sarjaan on ihan hyvä. Ensimmäinen sarja olisi Sanaseppojen jäsentenvälinen ja toinen sarja muille. Tulosluetteloa kun katselee, niin valtaosa taitaa olla nytkin seuran jäseniä.Alkueräristikkoon on vain ruksi, että on jäsen, tai haluaa liittyä jäseneksi.
7. JTak28.3.2007 klo 10:08
Aika moni nyrkkeilyn SM-kisoihinkin osallistuva kuuluu johonkin nyrkkeilyseuraan.
8. Antti Kanerva28.3.2007 klo 14:55
En ehdottanut laatijoille kieltoa SM-kisaan. Ainoastaan omaa sarjaa heille. Pitää paikkansa, että vaikeaa tuo kontrollointi olisi, eikä rajan vetäminenkin "ammattilaisille" ja "amatööreille" olisi mitenkään helppoa.Nimimerkki RA:lle: Montako olet laatinut ja montako niitä on julkaistu? Nimimerkkisi vihjaa selkeästi erääseen laatijaan, joka esiintyy Sanaseppo-lehdessä. En tiedä, arvaanko oikein.
JTak'ille: Eipäs nyt sekoiteta asioita. Nyrkkeilyn SM-kisat käydään amatöörien kesken, ammattilaiset esiintyvät muilla areenoilla.
Omakohtaisesti, jo siitä asti, kun Hesariin ilmestyi ensimmäinen Kuvaristikko ja jo ennen sitä n.s. "höyryristikoita" ratkoneena, olen joskus ajatellut yrittäväni myös laatia ristikoita. Ajatus menee kyllä nopeasti pois tietäessäni, että en osaa piirtää ja kuvia en pystyisi saamaan aikaiseksi.
Tästä syystä olen pitäytynyt vain ratkontaan. Vauhtini on noin 5-10 ristikkoa viikossa ja kaikki kelpaa. Lähettelen niitä ja joskus noita palkintojakin tippuu. Kuulun lisäksi Sanaseppoihin ja pyrin olemaan paikalliskerhon tapaamisissa mukana.
Ratkonta on minusta hauskaa ja pitää tämän ikäisenkin ihmisen pään aika hyvin kunnossa, ellei nyt "syntymävikoja",
viisasteluja yms. oteta huomioon.
Niinkuin Viitamäki kommentissaan kertoi, niin ennakkoasenteet usein tahtovat ratkonnassa vaikuttaa. Minullekin on tullut eräänlainen "pelko", kun näen laatijan olevan sellaisen henkilön, jonka "sielunelämään" en ole koskaan päässyt sisään. Viitamäki ei kuitenkaan kuulu minulla siihen joukkoon.
Toisaalta taas ne niin sanotusti "vasemmalla kädellä" ratkottavat ristikot eivät anna sitä tyydytystä, minkä oikein kinkkisen tehtävän ratkomisen onnistuminen, saa aikaan.
Hauskaa, että alkuperäinen kommenttini sai liikkeelle. Näin oli tarkoituksenikin.
9. iso S28.3.2007 klo 15:19
JTakin kommentti ei liittynytkään jakoon amatööreihin ja ammattilaisiin, vaan 28.3.2007 klo 09:59 -kommenttiin missä jakokriteeri oli Sanaseppoihin kuuluminen.Sekä kommentoija että Antti Kanerva varmaan tietävät että Sanaseppoihin kuuluminen ei tee kenestäkään ammattilaista eikä siihen kuulumattomuus amatööriä. Se ei myöskään jaa ihmisiä laatijoihin ja ratkojiin. Ammattilaisuuden tuntomerkkihän on se että hommasta saa rahaa mutta Sanaseppoihin kuulumisesta joutuu maksamaan. Ei paljon, mutta kuitenkin - suunta ei ole "ravintorasvaa näkkileivälle" vaan ihan päinvastainen.
Laatimista voi kyllä kokeilla ihan uteliaisuuden vuoksi vaikka ei olisi minkäänlaisia aikomuksia koskaan julkaista mitään. Mielestäni se on ihan hyödyllistä silloin jos harrastaa ratkontaa leikkimielisesti vakavissaan. Ja, kukapa tietää, itsessä voi piileksiä ihmeellinen sanojen ristiinlaittamisaisti joka pienellä harjoituksella puhkeaa kauniiseen kukkaan. Käytännössä näin ei liene vielä koskaan tapahtunut, harjoitusta tarvitsee lahjakaskin enemmän kuin hitusen, mutta koskaan ei voi tietää.
Piirustustaidon puuttuminen ei ole välttämättä este. Ei se eikä vasemmalla kädellä tekeminen ole minuakaan hillinnyt. Kuten olet varmaan huomannut niin monissa ristikoissa on kaksi tekijän nimeä. Joissakin lehdissä jopa roolit mainitaan: toinen on laatija ja toinen piirtäjä, kuvittaja tai toteuttaja.
Pienet paikallislehdet varmaan suosivat sellaista tekijää joka tuottaa ristikkonsa alusta loppuun mutta "paremmat ristikkotalot" ymmärtävät että kaikki kyvyt eivät välttämättä kasaannu samaan yksilöön. Kun hyvän laatijan ja hyvän toteuttajan kyvyt yhdistetään niin kummankaan ei tarvitse hallita työn toista reunaa ja tulos on silti parempi kuin keskinkertaisen laatija-piirtäjän tekemä.
Tätä älköön kuitenkaan tulkittako yllytykseksi enkä ota vastuuta jos kokeilet ja tulos ei miellytä.
KOMMENTOI