KESKUSTELUT > RISTIKOT > MIKSI RISTIKON RATKAISU ON KILPAILU?

3235. Miksi ristikon ratkaisu on kilpailu?

Olavi Kivalo29.1.2007 klo 01:07
Miksi suurin osa ristikoista ovat kilpailutehtäviä? Luultavasti siksi, että näin on aina ollut. Mielestäni on aika vapauttaa ristikko tuon roolin painolastista. Suurin osa ratkojistahan ei edes koskaan lähetä ratkaisujaan.

Hyvä ristikko on kirjallinen tuote, joka antaa siihen perehtyvälle elämyksen, jota voi verrata siihen, jonka saa lukiessaan hyvää haasteellista tekstiä. Eihän tekstin lukijoitakaan kilpailuteta: kuinka ymmärsit?

Niin kauan kun ristikko pysyy kilpailutehtävän matalassa kategoriassa, eivät laatijatkaan tavoittele muita sfäärejä eikä laatijoiksi valoikoidu muita kun sanakikkailijoita, joilla ei ole ratkaisijoille mitään korkeampaa viestiä.
2. iso S29.1.2007 klo 08:54
Minä kuvittelen näkeväni ristikoiden laadussa suuren kirjon eikä hyvyys tai huonous tunnu riippuvan siitä onko kyseessä palkintotehtävä tai ei. Ratkon palkinnollisia ja palkinnottomia yhtä palkitsevastii. Palkinnollisiakaan en lähetä eikä minua häiritse se että joku saa sellaisesta ristikosta muutaman kympin mistä minä saan hyvän mielen.

Millähän mekanismilla sanakikkailijat karsiutuisivat pois jos palkinnot kiellettäisiin? Missä mielessä ja millä kriteereillä ristikot muuttuisivat paremmiksi? Kuvituksen osalta tämä on helpompi ymmärtää (jostain syystä kuvitukset alkaisivat olla Rembrandt-tasoa kun alhainen palkintomotiivi loistaisi poissaolollaan) mutta entäpä varsinainen laadinta? Mikä olisi toisin kuin nyt?

Ilmeisesti on olemassa joky hyvyyden mittari mikä ei ole minulla tiedossa. Nykyisillä laatijoilla ei ole kykyä tai halua väräyttää tämän mittarin viisaria kovin korkealle, kunhan vain kikkailevat kikkailemisen ilosta. Jossain voi piillä jalojen loistolaatijoiden plutoona joka vain odottaa sitä että ihmisarvoa alentavat palkinnot poistetaan. Tähän en kuitenkaan usko.

Yhden mahdollisen selityksen voin kuvitella: raha. Jos palkinnot poistettaisiin, kustantajalla olisi varaa maksaa laatijoille hieman paremmin ja vastaavasti vaatia heiltä enemmän. Nykyiset laatijat voisivat käyttää enemmän aikaa per ristikko ja hioa niitä paremmaksi (edellyttäen että he tietävät mikä on parempaa), tai tasokkaammat laatijat voisivat astua kehiin kun hommalla tienaisi yhtä hyvin kuin rehellisellä työllä ja/tai olisi mahdollista elättää itsensä tehden samalla sanataiteellisesti arvokasta työtä.

Surkea totuus taitaa kuitenkin olla se että palkinnot kiinnostavat suurehkoa osaa ihmisiä. Monet eivät kerta kaikkiaan ratko muita kuin palkintotehtäviä. Näkyyhän tämä jopa valistuneemmissa piireissä: Sanasepon tehtävistä muut kuin palkintotehtävät jäävät hyvin vähille kommenteille, mikä viitannee siihen että niitä myös ratkotaan vähemmän kuin palkintotehtäviä. Jos palkinnot poistetaan, nämä rahan- tai kunnianhimoiset heikkoluonteiset ihmiset eivät enää osta ristikkolehtiä ja palkintojen poistamisesta saatu rahallinen hyöty haihtuu, mahdollisesti enemmän kuin kokonaan. Laatijoille jääkin kenties entistä vähemmän jaettavaa, jolloin rahalla aikaansaatava tasonnosto jää haaveeksi.

Jotain voitaisiin saavuttaa sillä että määriteltäisiin ne korkeammat sfäärit. Jos niistä päästään suhteelliseen laajaan yksimielisyyteen niin uskoakseni ainakin osa laatijoista olisi valmis suuntaamaan ponnistuksensa siihen suuntaan. Ratkojat sitten äänestävät euroillaan ovatko sfääriristikot parempia kuin entinen tavistuotanto

Muuten olen sitä mieltä että ristikot ovat viihdettä eikä niissä tarvitsekaan olla mitään korkeampaa viestiä. Sellainen haiskahtaa helposti joltakin ismiltä, laatija yrittää tuputtaa omia asenteitaan ja elämänkatsomustaan ratkojille. Mielestäni on parempi etteivät hurmossaarnaajat tartu laadintakynään.

Asiasta kolmanteen, nimitys "kilpailutehtävä" häiritsee minua jonkin verran. Huomenna julkaistaan todellinen kilpailutehtävä kun SM-kisa käynnistyy. Siitä voi vääntää kättä onko mielekästä kilpailla ratkomisen nopeudesta, mutta ainakin silloin on kysymys todellisesta kilpailusta. Näissä palkinnollisissa ristikoissa palkinto arvotaan oikein ratkaisseiden kesken ja ratkaisuaikaa on yleensä niin paljon ettei ainakaan se ole ratkaisemisen esteenä. Eikö ratkoja pyri oikeaan ratkaisuun myös silloin kun palkintoja ei ole jaossa? Näin ollen en pidä palkintotehtäviä sen enemmän kilpailuna kuin lottoamista. Lotossa sentään palkitaan kaikki oikein kupongit täyttäneet eikä voittajaa arvota seitsemän oikein rastittaneiden joukosta :-)
3. JTak29.1.2007 klo 09:05
Vain murto-osa kävelyn ja lenkkeilyn harrastajista ottaa osaa kilpailuihin. Silti tuolle murto-osalle järjestetään kilpailuja. Miksei samoin tehtäisi myös ratkonnan puolella?
4. ö29.1.2007 klo 11:14
Tosi mielenkiintoinen näkökulma Kivalolta. Minullakin on vastausten palauttaminen jo jäänyt. Huomasin, ettei se lyö leiville. Postimaksut ovat suuremmat kuin voitot.

Jos kyseessä ei ole kilpailutehtävä, voitaisiin myös ratkaisu julkaista samassa lehdessä? Se siirtäisi keskustelun yksittäisistä ristikoista tällä sivustolla uusiin sfääreihin, kun ei tarvitsisi kaihtaa ratkaisusanojen paljastamista.
5. Eki29.1.2007 klo 11:23
Ottaen kantaa tässä vaiheessa vain tuohon yhteen puoleen ö:n kommentista.

Jos ratkaisu on samassa lehdessä, se vie pohjaa esim. vaikeammilta ristikoilta, kun on koska tahansa mahdollista vilkuilla apua.

Toisaalta, JOS osaa oikealla tavalla vilkuilla, se voi auttaa pääsemään sisään visaisiin vihjeisiin.

Sillä on kuitenkin laaja vastustus. On kannattajiakin. Mutta liikaa vastustajia, että toimisi. Ehkä siinä maailmassa, jossa ei ole palkintoja, vastustus olisi kuitenkin pienempää.
6. Jaska29.1.2007 klo 11:36
Pesonen näkyy rinnastavan verbit rastia ja iso S:n käyttämän rastittaa. Lehdistökin rastittaa, ja kansalaisten enemmistö ruksaa. Sen sijaan Veikkaus Oy:n suosittama termi on rastia, mutta eipä ole vakiintunut. Minä puolestani rastin lottolappuni itse, ja vaimo rastittaa omansa minulla. Vrt. rastittaa, rastituttaa.
7. iso S29.1.2007 klo 12:06
Vaimo siis yksin teoin, vakain tuumin ja harkiten rastittaa ja rasittaa :-)
8. Hedvig29.1.2007 klo 12:59
Minä olen taas niin kilpailuhenkinen etten ala ratkoa yhtäkään ristikkoa ellei siinä ole palkintoja. Aina välillä on tärpännyt rahaa tai joku esinepalkinto. Minulle palkintoristikko on haasteellisempi kuin sellainen josta ei palkintoja makseta. Onhan noita ristikkojulkaisuja pilvin pimein missä ei ole palkintoja. Kirjakaupoissa ja isoissa R-kioskeissa olen ainakin nähnyt jopa kirjan paksuisia ristikkojulkaisuja.
9. Kasperi29.1.2007 klo 18:09
Sama täällä, täytän Punaisen ja Paksun kannesta kanteen ja postitan ne. Aikakauslehtien ristikot eivät jaksa kiinnostaa, enkä niitä lähettele. Iltistä en jaksa ostaa, joskus ostin ja lähettelin. Huomenna tosin tarttee ostaa... Tylsää ratkoa ristikkoa ilman toivoa mahdollisesta palkinnosta, vaikka yleensä jääkin nuolemaan näppejään...
10. Marko29.1.2007 klo 22:10
Mielestäni lehti, missä jokainen ristikko on palkintotehtävä kannustaa täyttämään ja lähettämään lehden pois, tällöin lehtiä ei kerry nurkkiin ja tulee valittua lehtiä joita tahtoo ratkoa.
11. tjn29.1.2007 klo 22:24
Jos tarvitsen mielenvirkistystä, rentoutusta tai keskeytystä johonkin kiivaana pyörivän aivoprosessiin, tartun usein ristikkoon. Jos saan ristikon täyteen, saatan lähettääkin sen. Tällöin koen osallistuvani enemmän johonkin arvontaan kuin kilpailuun. Kukin tuntemuksiensa mukaan.
12. hei8.2.2007 klo 23:02
miten meeeeeee
13. marjaana9.2.2007 klo 08:19
Minä en ole tainnut ikinä lähettää yhtään ristikkoa minnekään; olen pähkäillyt, että palkinnon suuruus verrattuna voittomahdollisuuteen ja lähetyksestä aiheutuvaan vaivaan ja postimaksuihin = ei kannata. Pirkkalehdessä taisi olla aikoinaan kahvipaketteja ja kirjoja palkintona. Ajattelin silloin, että noh, en juo kahvia ja kirja onka voisi saada on varmaan just niin huono, ettei maksa vaivaa.
14. Olavi Kivalo9.2.2007 klo 09:31
Aluksi pikku kategorisointipläjäys. On ihmisiä, joilla tekemistensä pontimena on oman sisäisen tyydytyksen saaminen, ja niitä, jotka tekevät saadakseen päänsilitystä. Näinollen toisille riittää pelkkä ratkontaelämys, toisten tulee saada näyttää, että osasi.

Varsinainen huoli on ristikon imagosta. Ristikko on kirjallinen tuote, mutta kommunikoi myös kuvallisesti. Tässä suhteessa ristikko lähestyy tuotteena sarjakuvaa. Kesti kauan ennenkuin sarjakuva nousi nykyarvostukseen ja se ei johtunut ilmastonmuutoksesta lukijoiden taholla, vaan tietoisesta tason nostosta tekijöiden toimesta, mikä vapautti sarjakuvan aiemmista roolirasitteista.

Lopuksi pikku mainospläjäys. Pelkkänä sanakikkailuna ristikko muistuttaa ns. alivaltiosihteeritason palindromia, joka jää irrallisen vitsin ja rakenteellisen kuriositeetin tasolle. Onneksi silläkin taholla tapahtuu (Olavi Kivalo & Franz Raschbacher: Ylevä kävely, 2006)
15. Lauri Kultti9.2.2007 klo 09:46
Helsingin Yliopiston henkilöstölehdessä oli aikoinaan ristikko, josta KAIKKI oikein ratkaisseet saivat palkinnon. Lähettäminen oli ilmaista sisäisessä postissa. Tuli college-pusero, t-paita ja älytön nippu korppukoteloita.

VR:n Matkaan-lehden ristikon voi myös palauttaa ilmaiseksi isommilla asemilla oleviin palautelaatikoihin. Tottakai näitä VR:n ristikoita palautetaan valtavat määrät, mutta olen ainakin kahdesti huomannut voittajien nimissä ristikkomaailmasta tutut konkarit.
16. EJlo9.2.2007 klo 10:25
Helsingissä asuvien on helppo nakata kaikki HS:n ja Iltiksen ristikkopalautukset Sanoma Oyn alakerroksen vakseille. Itsekin käytän tätä silloin tällöin kun on muita asioita käväistä pääkaupungissa. Eilenkin jäi perjantain Hesarin, Viikkoliitteen ja tiistain ristikkoliitteen 22 ratkaisua yhdellä käynnillä taloon. Varsinkin Hesarin ristikon palautusaika on niin pitkä että niitä voi viedä parikin kerrallaan, eri kuorissa tietenkin. Kannattaa kokeilla mikäli keskustassa ja aseman ympäristössä joutuu liikkumaan.
17. Olavi Kivalo4.5.2007 klo 13:40
"Vaikea runo on sanaristikko".

Tämän teesin lanseerasi YRL eli Ymmärrettävän Runouden Liitto, joka on ottanut sanaristikon keskeiseksi käsitteekseen.

Ollaan tuosta teesistä mitä mieltä tahansa, ristikoiden laatijoiden ja miksei ratkojienkin on tärkeää tietää, että on olemassa ainakin jokin kirjallisuuteen vakavasti suhtautuva taho, jolla on käsitys tai odotus, että sanaristikolla on tai voi olla sisällöllinen viesti. Siis, että ristikot eivät ole vain kilpatehtäviksi kyhättyjä kompia, joissa ratkaisusanat valitaan teknisen yhteensopivuuden ehdoilla ilman, että ne kokonaisuutena viestittäisivät mistään.
18. Jukkis5.5.2007 klo 19:30
Kirjastossa käydessä selailin useita runokirjoja. Monissa oli vaikeitakin runoja. Yksikään niistä ei ollut sanaristikko. Sanaristikossahan pitää vihjeiden avulla täyttää ruutuja niin että muodostuu ristikkäin meneviä sanoja. En havainnut yhtäkään runoa, joka olisi hiukkaakaan muistuttanut sanaristikkoa. Näin ollen näyttäisi vahvasti siltä, että Ymmärrettävän Runouden Liitto on erehtynyt.
19. Olavi Kivalo5.5.2007 klo 22:58
Seppo Räty sanoi, että ooppera on perseestä. Soitin Segerstamille ja kysyin mistä oopperat tulevat, perseestäkö. Se jutteli ummet ja lammet, mutta oli vahvasti sitä mieltä, että ne tulevat jostain toisesta paikasta. Lefa tietää nämä jutut. Näin ollen näyttää vahvasti siltä, että Seppo Räty on erehtynyt.
20. pekka6.5.2007 klo 01:39
Oletettavasti oopperat tulevat perseeseenliittyvästäselkäytimenjatkoksesta, jonka Leif hallitsee. Runot ovat sen alamuotoja, jotka ovat ristisanailmentymiä.
21. Olavi Kivalo6.5.2007 klo 08:55
Näin ollen näyttää vahvasti siltä, että runotkaan eivät ole perseestä. Ja mikäli YRL on oikeassa, jotkut ristikotkaan eivät ole.

Entä aforismit kuten 'Viina on viisasten juoma'? Alkossa käydessäni tarkkailin useita asiakkaita. En havainnut yhtäkään asiakasta, joka olisi hiukkaakaan muistuttanut viisasta. Näin ollen näyttäisi vahvasti siltä, että aforisti oli erehtynyt.
22. Jukkis6.5.2007 klo 14:13
Sananlasku 'Viina on viisasten juoma' ei ole todellisuuden kuvaus vaan ohje, jota ei juurikaan noudateta. Tarkkailemalla O. Kivalon lailla ympäristöään voi todeta, että todellisuutta kuvaava vastaava sananalasku kuuluisi 'Viina on tyhmien juoma'.

Mutta tuosta 'Vaikea runo on sanaristikko' -pläjäyksestä. Se sopisi hyvin sen saman porukan aikaansaannokseksi, joka suoltaa yrityksien, oppilaitosten yms. instanssien startegiaa esitteleviä tekstejä, erityisesti niiden kohtia 'Yrityksemme visio' ja 'Yrityksemme missio'. Eli mitä aidointa bullshittiä.
23. Olavi Kivalo7.5.2007 klo 08:09
Summa summarum (otsikko mielessä pitäen):

Vaikea runo ON sanaristikko ON bullshit (suom. perseestä),
jos
sanaristikko ON (vain) kilpailutehtävä,
koska
runo EI OLE (lain) kilpailutehtävä (jos Runoraatia ei lasketa).
24. Jukkis7.5.2007 klo 08:55
Turhan mutkikas päättely, ja sitäpaitsi loogisesti pätemätön.

"Vaikea runo on sanaristkikko" on bullshittiä, koska mikään runo, ei helppo eikä vaikea, ei ole sanaristikko. Ellei sanaristikolle keksitä joku uusi määritelmä.
25. Olavi Kivalo7.5.2007 klo 09:57
Looginen päättely (lyhin mahdollinen oppimäärä)

Pragmaattinen lähtökohta: Jos osapuoli on päättänyt olla jotain mieltä, unohda looginen päättely. (Näihin osapuoliin törmää erityisesti uskonnon, politiikan ja muun asenteellisuuden alueilla)

On kaksiarvologiikka (asiat ovat tai eivät ole) ja moniarvologiikka (asiat voivat olla tai eivät välttämättä ole).

On looginen päättely (deduktio ja induktio) ja intuitiivinen päättely (abduktio).

Havainnollistus: Sanaristikko kuuluu joukkoon kilpailutehtävä kun taas runo kuulu joukkoon X, joka ei ole kilpailutehtävä. Runo ja ristikko voivat kuulua osittain samaan joukkoon vain, jos joko kilpailutehtävä tai X on toisen osajoukko (kaksiarvologiikka), tai ne leikkaavat toisensa joukkojen ollessa sumeita (moniarvologiikka). Väite, että tämä päättely on loogisesti pätemätön, on joko asenne tai sumeasti perseestä.
26. airisto7.5.2007 klo 10:14
Sanaristikossa sanat ovat perusmuodossa, runossa tuskin. > Sanaristikko ei ole runo. (Ja kääntäen.)
27. Jukkis7.5.2007 klo 10:23
Tuossa nyt jää lopullisesti epäselväksi, että mikä tuon "tämän päättelyn" lopputulos oikein on. Ainakaan se ei ole se, mistä on kyse, eli "Vaikea runo on sanaristikko". Ja kun lähtökohtakin on epämääräinen, eli säikeen otsikko "Miksi ristikon ratkaisu on kilpailu?" ja säikeen ensimmäisen viestin ensimmäinen virke "Miksi suurin osa ristikoista ovat kilpailutehtäviä?" ovat ristiriidassa, niin eipä tässä logiikalla kovin pitkälle pötkitä. Edes sumealla sellaisella, ainakaan jos hienolta kuulostava termi "sumea logiikka" otetaan mukaan vain peittelemään asian bullshit-luonnetta.

Jotta päästäisiin eteenpäin, pitäisi nyt saada esimerkki vaikeasta runosta, joka on sanaristikko. Ja esimerkki ristikosta, joka liikkuu jossain korkeammissa sfääreissä kuin muut ristikot. Kuka niitä laatii? Ettei vaan Olavi Kivalo?
28. jepsjuu7.5.2007 klo 11:27
Edellisistä keskusteluista paljoa ymmärtämättä voi sanoa, että tietyllä tapaa sanaristikko ja runo yhdistyvät samankaltaisiksi. Nimittäin kaiketi etenkin tekotavoiltaan.

Runo vaatii alkuun idean, päähänpiston, josta runollista tuotetta ryhdytään synnyttämään. Varsinkaan vanhatyylisissä runoissa runo ei edennyt suoraan ideasta paperille tekijän mieltymyksen mukaan, vaan kuvaan astuivat ulkoiset määräävät osavaikuttajat. Tuli mm. soinnut ja riiimit. Ne johdattivat useasti runon kulkua, etenemistä yhtä lailla kuin itse alkuperäinen idea.

Noin varmaan käy sanaristikoiden laatijoillekin. On alkuun idea, aihe, mistä ristikko väsätään. Mielessä pääkuva-aihe ja siihen soveltuvat tekstilauseet. Mutta luulenpa vaan, jotta ristikosta saataisiin käyttökelpoinen kauttaaltaan, niin nuo suunniteltut lauseet alistuvat muiden sanojen ristitulitukseen. Tuon seurauksena lauseeseen aiotut sanat voivat ulkoisten voimien eli risteävien sanojen myötä muuttua vaikka miksi.

Eli sama juttu kuin runoissakin. Nykyään on runoissa paljolti rimmauksesta siirrytty pois. Osin se joillakin sepittäjillä aidan ylittämistä riu'un alta, mutta onnistuuhan runous toki ilman riimejäkin, mutta silloinkin muita määrääviä seikkoja syntyy. Sanojen yhteenkuuluvuus, niiden harmonia ja asiasisältö. Nuokin syyt pakottavat ohjaamaan runon sulavaa kulkua.

Näkisin, että onnistunut sanaristikko kokonaisuudessaan vihjeineen ja sanoineen voidaan siis lukea myös kulttuurelliseksi teokseksi siinä missä runokin, vaikka sanaristikolla onkin tehtävällinenkin ominaisuus.
29. Jukkis7.5.2007 klo 11:34
Noin, nyt meillä on esimerkki jotensakin täysjärkisestä tavasta pohdiskella runon ja sanaristikon mahdollisia yhteyksiä, kun tähän asti on ollut vain tuo "Ymmärrettävän Runouden Liiton" bullshit-tapa.
30. jepsjuu7.5.2007 klo 11:35
Niin ja vielä yksi näkemyssuunta, kun luin palautteita seuraavasta aiheosiosta eli sanarisikoiden sanoista.

Siinä missä hyvä runous herättää lukijan ajattelemaan sanojen merkitystä ja monivivahteista sisältöä niin sitä näyttää myös sanaristikoiden vihjeiden ja vastaussanojen yhteenkuuluvuus tekevän.
Nuo molemmat luovat mielikuvia ihmiselle, siitä mitä tuotteen tekijä on halunnut ilmaista ja miten sen vastaanottaja ymmärtänee ja sitä kautta saavan oivaltamisen onnellisen tunteen.
31. Olavi Kivalo7.5.2007 klo 15:17
Kun ihminen viestittää, hän tekee sen aina tiettyjen rajoitteiden ehdoilla, kutsuttakoon niitä muotorajoitteiksi. Mitä tiukemmat muotorajoitteet, sitä vaikeampaa mutta samalla haasteellisempaa on saada sanottavansa perille. Toisaalta muotorajoite antaa sanottavalle myös uutta ulottuvuutta, itse rajoite voi olla osa viestiä.

Riimi ja poljento antavat runolle rytmin itsenäisinä elementteinä samoin sonetin, tankan ja haikun tavurajoitteet. Palindromisuus ja sanaristikko ovat muotorajoitteita ankarimmasta päästä. Jos näiden rajoitteiden ehdoilla pystyy viestittämään jotain, joka on vitsiä tai kompaa korkeampaa, ollaan runouden ylimmällä tasolla.

Olen hyvilläni jepsjuun oivaltavista puheenvuoroista.
32. iso S7.5.2007 klo 15:55
Kun Lattarin Tanen (kiitos, takavuosien UIT) muotorajoitteinen vaimo onnistuu ratkomaan kompaa korkeammalla tasolla liitelevän ristikon ja tajuamaan sen viestin, ollaan runouden ymmärtämisen ylimmällä tasolla.

Haiku voi häneltäkin nousta korvista kun alkaa tankata Kivalon riimien ankaraa poljentoa. Noin ylevästi kävelevä teksti ei noudata Lordin idolin mukaan nimettyä (tai sitten ei) Kiss-ohjetta: Keep It Simple, Stupid!

Tällä en halua arvioida kirjoittajan ilmeisen korkeita hengenlahjoja vaan muistuttaa, että huippuälykäskin voi tehdä tyhmyyksiä. Yksi niistä on sen unohtaminen että kaikki muut eivät ole samalla tasolla. Viestin vaativuus pitäisi mitoittaa niin että kohdejoukon vastaanottorajoitteinen siipikin sen ymmärtäisi.

En edelleenkään näe mitään pätevää perustelua sille että palkintoristikot olisivat jokin ongelma, varsinkaan silloin kun palkinnot ovat voiton todennäköisyyteen suhteutettuna mitättömän pieniä. Silloin ratkomisen ilosta ratkovat eivät menetä mitään vaikka eivät lähetäkään ratkaisuja ja lähettävät saavat kaipaamaansa jännitystä ja muutama onnellinen pääsee jopa tilapäisesti voiton puolelle.

Olisipa mielenkiintoista tehdä kolmivaiheinen koe sellaisella oletetulla laatijalla jonka suoritukseen ratkontapalkinto vaikuttaa.

1. Tilataan palkintoristikko, annetaan aikataulu ja maksetaan X euroa. Katsotaan millainen ristikko syntyi. Oliko runoa vai perushuttua?

2. Tilataan ristikko josta ei jaeta palkintoja. Annetaan sama aikataulu ja sama palkkio. Verrataan, paraniko laatu.

3. Tilataan kolmas ristikko, sama aikataulu ja palkkio. Nyt kieltäydytään kertomasta, tuleeko siitä palkintoristikko vai ei. Odotetaan jännityksellä pystyykö laatija laatimaan vai saako hemoromahduksen kun ei tiedä pitäisikö tehdä hienoa vai huonoa.

Koe täytyy tietysti toistaa useita kertoja jotta hetkellisten vireen vaihteluiden vaikutus eliminoituu riittävästi tai laatija joudutaan pukemaan takkiin jossa laatiminen ei onnistu (hihat selkäpuolella).
33. RA7.5.2007 klo 17:17
Jospa YRL tarkoittaa vertauskuvallaan "Vaikea runo on sanaristikko" (yksinkertaisesti) sitä, että runo avautuu lukijalle vasta tulkinnan jälkeen - samoin kuin sanaristikko?

- Mihin halutaan viitata tuolla VAIKEA-sanalla, en ymmärrä. Kaikki toisten ihmisten tuotoksethan on tulkittava joka tapauksessa; ns. helpotkin runot ja helpot ristikot, muutkin kirjoitukset ja vuorovaikutus ylipäätään. Ei liene paljon muita vaihtoehtoja, ellei mihin tahansa em. kanssakäymiseen ole käytettävissä loputtomasti aikaa niin, että kaiken voisi kysyä suoraan tekijältä, laatijalta, puhujalta, kirjoittajalta ilman omaa tulkintaa.

Myös päällepäin "helpolta" ja suorasanaiselta vaikuttavasta runosta lukijan on tulkittava, mitä runoilija haluaa sanoa tai mitä hän on miettinyt kirjoittaessaan. Myös helpoksi luokiteltu ristikko (vihjeet, kuvat) on tulkittava.

Ristikon ja runon ero lienee siinä, että runon lukijan tulkinnan ei tarvitse olla sama kuin runoilijan mielessä ollut. Ja silti molemmat ovat "oikeassa". Tätä kai monet runoilijat jopa hakevat ja siksi eivät halua selittää tai "pilata" runojaan omilla tulkinnoillaan.

- Ristikoissa ratkojan on sen sijaan - ainakin useimmiten - pystyttävä tavoittamaan sama merkitysmaailma kuin laatijalla on ollut. Muuten ristikko voi jäädä kesken ja sitä kai aika harva ratkoja (sentään) haluaa ratkontakokemukseltaan. Yhtä vähän kuin kirjan tai runon lukija sitä, ettei syystä tai toisesta pääse lukemaan kirjaa tai runoa loppuun.
_ _ _ _ _

Mitä tekemistä tällä kaikella on teeman "Miksi ristikon ratkaisu on kilpailu" kanssa? Veikkaan, että on paljon ratkojia, jotka eivät ole edes huomanneet, että ristikoista voisi voittaa palkintoja, jos niitä lähettelisi. Ja se, että jostakin voi voittaa, ei välttämättä mielly monellekaan minkään sortin kilpailuksi. Ristikko"kilpailuissahan" voittaa (yleensä) se, jolla on paras tuuri.

Tulisiko siis kysyä: "Miksi ristikon ratkaisu on arvonta?"
34. Ylläpito19.8.2008 klo 23:29
Otetaan Olavin valonsäie esiin.
35. lukija19.8.2008 klo 23:45
RA lle sanoisin, että ristikkoarvonnassa voittaa se, jolla
on jokainen kirjain oikein ja tuuri.
36. Joey L20.8.2008 klo 00:39
Vaan miksi Suomen suomalaisimman runon kirjoitus on kilpailu? Ei sanat ristiss' siell'kään oo.
On siellä tosin tosi hyviäkin:
_http://www.kipinatapahtumat.fi/index.php?sivu=96& i=56

Ai niin, säieasiaa: kun ristikosta on palkinto luvassa, saa ristikon julkaisija palautetuista ratkomuksista jonkin käsityksen siitä kuinka moni läystärettä lukee, tai saa ainakin käsityksen lukijamäärän trendistä eli muutoksesta - ehkä.
37. HT20.8.2008 klo 01:31
"... ristikkoarvonnassa voittaa se, jolla on jokainen kirjain oikein ja tuuri." Muistuu mieleen taannoinen tapaus, jossa ratkaisija palkittiin, vaikka hän oli merkinnyt (kuten moni meistä) Paasikiven sanomaksi DAA, kun taas laatijan mielestä Paasikivi sanoi JAA. Eli toivoa on, vaikka ajatukset eivät täysin täsmäisikään laatijan kanssa.
38. Olavi Kivalo20.8.2008 klo 09:39
Otetaan tähän analogia hieman fyysisemmältä puolelta, suunnistuksesta. Suunnistus on hieno laji. Sen suurimpia anteja, itse luonnossa liikkumisen lisäksi, ovat elämys omin avuin selviytymisestä ja riemu rastin löytämisestä. Suunnistuksessa ei ole säädelty kuinka paljon saa auttaa. Laji perustuu täysin harrastajien omaan etiikkaan, että elämystä ei vesitetä. Ja todella, vain harvat kyselevät apua ja niitä, jotka halukkaasti esiintyvät neuvojina osoittaakseen, että ovat sattumoisin perillä missä kulloinkin ollaan, ei juuri ole.

Yllättäen ylläoleva pitää paikkansa myös silloin kun suunnistus on kilpailu. Jos suunnistuksesta puuttuisi henkilökohtainen elämyksellisyys, ehkä se korruptoituisi samalle tasolle kuin sisällyksettömien ristikoiden yhteisratkonta.
39. Jaska20.8.2008 klo 14:23
Ei ristikkojen ratkonta ole varsinaisesti kilpailu, paitsi SM-kisassa. Jos lähettää ristikon palkinnon toivossa, osallistuu arpajaisiin, kovistasoa myöten. Miksi osallistua tällaisiin arpajaisiin, kun lottokin on keksitty? No kun se pienikin voitto voi olla elämys. Lisäarvoa sille antaa nimensä näkeminen lehdessä.

Oli yllätys ja tietenkin hieno asia, että suunnistajat ovat keskimäärin eettisempää porukkaa kuin ristikkoharrastajat. Täytynee muuttaa käsityksensä suunnistuksen yhteislähdön älyttömyydestä. Siinä kun pärjäisi muita parempi juoksija peesaamalla suunnistustaitoisinta. Jos olisin suunnistusseuran omistaja, pestaisin joukkueellisen afrikkalaisia maastojuoksuhuippuja Jukolan viestiin. Jokainen peesaisi omaa miestään, ja ankkuri kipaisisi lopussa vetojuhtansa ohi.
40. iso S20.8.2008 klo 16:53
Joo, ihan yleisönpalvelun nimissä niitä hajontarasteja on? Onhan paljon helpompi pysyä tilanteesta selvillä kun kilpailijat etsivät kuka mitäkin. Eettisyyttään korkeaotsaiset suunnistajat eivät missään nimessä sortuisi peesaamaan.

Ai niin, silloin kauan sitten kun jouduin ilman omaa syytäni osallistumaan tuloslaskentaan: ihan joutenpäiten laskeskeltiin rastiväliaikoja. Tavoitteena ei tietenkään ollut peesauksen tarkkailu koska on turha laskea sellaista mitä ei tapahdu :-)
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *