KESKUSTELUT > RISTIKOT > RISTIKOIDEN ALATI VAIHTUVAT TOTEUTUSTAVAT
3112. Ristikoiden alati vaihtuvat toteutustavat
Eki21.11.2006 klo 11:48
Seuraava teksti on julkaistu kirjassa MMM Sanaristikot (Otava 2004). Kirjassa myös Markku Mäkelä, Auri Saari ja Seppo I. Lahti kertovat työstään.Yli 30-vuotisen urani aikana olen koko ajan hakenut toteutukseen sellaisia keinoja, jotka helpottavat, nopeuttavat ja parantavat työtäni ja sen tulosta.
Kun aloitin 70-luvun alussa, ei minulla ollut mitään tietoa, miten muut ristikkonsa laativat tai toteuttavat. Kun toteuttamien aika tuli, hankin taiteilijatarvikeliikkeestä huopakyniä ja tussitäytekyniä, yritin löytää sopivaa paperia ja aloitin ruudukon teon perinteisin menetelmin. Olin arvannut, että ruudukko piirretään isompaan kokoon. Tein paperin reunoille merkinnät tasavälein. Sitten merkitsin ruudukon keskelle, mihin kohtaan ei saa vetää viivaa. Sitten viivoitinta käyttäen vedin ensin huopakynällä kehyksen ja lopulta rivi riviltä, ensin pysty- tai vaakasuoraan ja sitten poikittain kaikki viivat. Jokaista viivaa aloittaessa katsoin etukäteen, missä suunnilleen pitää jarruttaa. Tällä tavalla tuli aika paljon virheitä ja kaikki ruudut eivät sittenkään olleet tasasuuria tai rivit suoraviivaisia. Tällöin piti tapauskohtaisesti päättää, tekeekö koko ruudukon uudestaan vai ovatko heikkoudet sen verran pieniä, että niiden voi antaa olla tai niitä voi paikkailla tarrapapereilla.
En ollut kovin hyvä piirtäjä, joten hain apua sellaisista piirroksista, joiden käyttö olisi sallittua. Vuosien varrella löysin Suomesta ja maailmalta erilaisia copyright-vapaita piirroksia sisältäviä kirjoja, joita kopioimalla sai ristikoihini näyttävyyttä. persoonallisen näköisiä ne eivät ole, mutta voittavat lapselliset räpellykset.
Yhdessä vaiheessa toteutin ristikon tekstit siirtokirjaimilla. Niiden normaalihinta on korkea ja käyttö työlästä, nehän piti hangata kynällä tai jollain tylpällä esineellä. Tietyt kirjaimet, kuten a, i ja k, loppuivat ensimmäisenä ja puoliksi käytettyjä arkkeja kertyi runsaasti varastoon. Oli hankalaa saada rivit suoriksi ja kirjainten välit tasaisiksi. Siirryin pian käyttämään siirtokirjaimia vain höysteenä.
Suurin ongelma itselläni 70-luvulla olivat kynät. Olin jostain saanut sellaisen kuvan, että ristikkoa ei voi toteuttaa kuin hienoilla täytekynillä. Ostelin tussipulloja ja erilaisia kyniä aina, kun vanhat menivät lopullisesti tukkoon tai alkoivat liikaa takellella monien kuivumisten takia. Yritin kysellä kollegoilta vinkkejä, mutta monta vuotta meni ilman hyvän kirjoitusvälineistön löytämistä.
Kyse ei ole yksin kynistä vaan myös kynän ja paperin yhteispelistä. Huokoiselle paperille kynänjälki helposti leviää. Kiiltävällä pinnalla jälki ei kuivu heti ja saattaa aiheuttaa sotkua pitkänkin ajan päästä. Tekstauksen siisteys ja kauneus saattavat olla täysin riippuvaisia kynän sopivuudesta. Väärän kynän kanssa hyvänkin tekstaajan jälki voi olla surkeaa.
Vihjelauseiden osoittaminen tapahtui yleensä kalliilla rastereilla, joita myytiin arkeittain ja joissa oli tarrapinta takana. Niiden valinta lehtiä varten oli vaikeaa, jotta pinta näyttäisi hyvältä eli lähinnä tasaisen harmaalta myös lehdessä. Joissakin tapauksissa lauseiden viivoitus reunoilta oli helpompaa, halvempaa ja varmempaa onnistumisen kannalta, mutta harmaa pinta parhaimmillaan oli todella hyvän näköinen. (jatkuu)
2. Eki21.11.2006 klo 11:49
(jatkuu)
70-luvun lopulla aloin löytää mieleisiä uusia työtapoja. Huomasin viimein, että huopakynät ovat vähintään yhtä hyvää jälkeä tekeviä mutta helppokäyttöisempiä. Ei enää tuhertamista tussipullojen kanssa! Teetin myös kirjapainossa ensimmäisen erän valmiita ristikkopohjia. Ensimmäinen oli hyvälle eli kiiltävälle paperille A3-koossa 1,4 sentin ruuduin tehty 18x25 ruudukko, jonka olin itse ruuduttanut. Näin se ei ollut aivan millilleen, mutta toimi kohtuullisen hyvin. Ruudukon reunalle oli liitetty valmiiksi kahdenlaisia suunnittelemiani omia nuolia, joita siitä saattoi leikata ja liimata ruudukkoon. Pohjaan piti jokaista ristikkoa varten tehdä runsaasti muutoksia. Ne tein sekä paikkalapuilla että peitevärillä. Suurin ongelma oli, että kynän jälki tarttui eri tavalla alkuperäiseen pohjaan, paikkalappuun ja peiteväriin. Peitevärit ovat muuten näppäriä, mutta monet tekevät paakkuista jälkeä. Peitevärin pitäisi levittyä paperille tasaisesti ja hyvin matalana kerroksena.
Kynän leveys on yksilöllinen asia. Itse olen niin täyte- kuin huopakynissä pitänyt eniten 0,4-0,5 mm:n teristä ja paras jälki eri tilanteisiin syntyy kokemukseni mukaan välillä 0,2-0,8 mm.
Kirjapainossa tehdyt pohjat voittavat kopioidun pohjan siksi, että niissä viivojen suhteet pysyvät varmasti vakioina, kopioissa varsinkin kopion kopioissa ja kopion kopion kopioissa jne. laatu ei (varsinkaan tuolloin mutta ei vielä nykypäivänäkään) tyydyttänyt. Tiedän laatijan, joka on teettänyt pohjia läpinäkyvälle paksulle paperille. Siitä jälki lähtee raaputtamalla ja piirrosmallia on helppo käyttää, kun se näkyy paperin alta.
Huokoiselle paperille sopii usein paremmin vesiliukoinen huopakynä. Kun löysin todella hyvän spriiliukoisen ja nopeasti kuivuvan huopakynän, teetin seuraavat pohjat 80-luvun puolivälissä kiiltävälle paperille. Muuta suurta eroa siinä ei edelliseen ollut. Hyvä peiteväri sopii hyvin tämän kanssa, koska sen pinta muistuttaa kiiltävää paperia. Kiiltävältä paperilta on myös mahdollista raaputtaa viivoja pois ja se olikin hyvin tasavahva keino edellisen kanssa.
Perustettuani yritykseni olin hankkinut myös ensimmäisen liisatun kopiokoneen, jonka avulla oli helppo siirtää paikatut pohjat toisenlaiselle materiaalille ja saada näin siistejä tasapintaisia pohjia. Aluksi käytin piirtämiseen kirjapainosta ostettua paperia, mutta varsin pian huomasin, että tavallinen kopiopaperi sopii hyvän huopakynän kanssa tarkoitukseen yhtä hyvin, mutta sen hankkiminen on helpompaa ja halvempaa. (jatkuu)
3. Eki21.11.2006 klo 11:49
(jatkuu)
80-luvun lopulla tulivat ensimmäiset tietokonesovellukset pohjantekoon. Pohjia voi tehdä tavallisilla taulukko-ohjelmillakin, mutta itse en ole näin koskaan tehnyt saatuani oman räätälöidyn ohjelman. Aluksi sen tärkein ominaisuus oli nopeus ja siisteys, ei siis tarvinnut tehdä käsityötä viivojen poistamiseksi ja rivit olivat täsmällisesti tasaisen paksuja ja ruudut tasasuuria. Koska printterini maksimikoko oli tuolloin A4, pohja piti siitä suurentaa. Alkuaikoina lähetin lehteen alkuperäisen ristikon. Nykyisin lähetän mustavalkoisesta paperiristikosta yleensä pienennöksen ja alkuperäinen jää itselleni. Aikaisemmin yhden ristikon lähettäminen olikin isompi juttu, kun kuori oli valtava ja lisäksi pahvi piti lähetettäviä ristikoita suorina ja vahingoittumattomina. Nykyisin lähetän ristikot A4-kuoressa ilman tukea.
Tietokoneiden mukana siirtokirjainten tilalle tuli uusi mahdollisuus. Tietokoneella saattoi tehdä tekstejä ja printata ne joko tavalliselle tai tarrapaperille, leikata ne ja sijoittaa pohjapiirustukseen. Vihjelauseisiin tulevien rastereiden kanssa asia ei ollut yhtä yksinkertainen. Printatessa ja varsinkin kopioidessa niistä tuli levottoman näköisiä. Tämän takia luovuin pitkäksi aikaa rasteripinnoista ja käytin vain reunaviivoituksia.
Ohjelman kehityksessä siirtyminen Windows-aikaan 90-luvun puolivälissä oli
seuraava ja yksi merkittävimmistä askelista. Irtokirjaimet saattoi nyt saada paikoilleen jo printtiä varten. Ohjelman jatkuva kehittäminen on 2000-luvulla mahdollistanut suoran tallennuksen ilman yhtään printtausta. Tällä ohjelmalla on tehty mm. ensimmäisessä luvussa ratkottavat kolme kuvaristikkoa. Teksti on mahdollista saada myös valkoisena mustalla. Piirrokset ja valokuvat (omat ja kuvapankkien), jotka ovat muotoa jpeg tai bmp, siirtyvät ristikkoon suoraan paikoilleen. Piirroksen voi siirtää ristikkoon hiirtä tai tietokonekynää käyttäen tai skannaamalla sen. Kaikki nuolet ja muut vakiokuviot siirtyvät paikoilleen yhdellä käskyllä.
Myös yhä useammat paperiristikot siirtyvät lehtiin skannattuina sähköisesti.
Uusin kehitys ohjelmassa on ollut ulkoasun toteutus täysin nelivärisenä.
Nämä viimeiset vaiheet kerroin lyhyesti, koska niissä on vain muutamia yleishyödyllisiä seikkoja. Jos ristikkotoiminta on ammattimaista, on mahdollisuus satsata juuri itselleen sopiviin menetelmiin, mutta valmiista ohjelmistakin näppärä tietokoneenkäsittelijä luo pienehköllä vaivalla toimivia kokonaisuuksia.
4. Ritu21.11.2006 klo 12:29
Tuossa kun luin tuota Ekin kirjoittamaa juttua ristikoidensa toteutushistoriasta, niin tuli mieleen, että tuo kaikki oheistyö kuulosti niin suuritöiseltä, että miten siinä on sitten ehtinyt ollenkaan tekemään sitä varsinaista laatimistyötä.Ja kaiken kaikkiaan kun täältä on pikku hiljaa itselle tullut enemmän tietoa laatijan työstä ihan konkreettisesti, niin omat aikaisemmat kuvitelmat on kyllä heittänyt ns. kuperkeikkaa.
Minulla joskus jopa laatijoiden "osakkeet" laski täällä, kun tajusin, etteiväthän ne itse niitä ristikoita piirtelekään. Ja kun vielä tajusi, että vihjeetkin saattoivat olla jonkun muun tekemiä kuin laatijoiden, niin heräsi kysymys, että mikä laatija se sellainen muka on! ;)
No näin ne omat ennakkokäsitykset, kun ei asioihin ole perehtynyt ja niistä ei tiedä, voivat viedä kyllä ihan metsään.
Sanonta: luulo ei ole tiedon väärti, pitää kyllä minun kohdalla hyvin paikkansa tuossa laatimispuolen työssä. ;)
5. kp21.11.2006 klo 14:30
Nyt jää epäselväksi nykyisen ohjelman nimi.Taulukkolaskenta ohjelma tekee myös kaikki nuo toiminnot.
-Viittaan kp:n kioskissa käytyyn keskusteluun.
6. Eki21.11.2006 klo 14:48
Nykyinen ohjelma Ristikkokone versio 7.4
7. Taata21.11.2006 klo 17:47
Kylläpä kuulosti edelleen tutulta tuo Ekin kertoma, mutta olen tainnut sen kyllä lukea tuosta mainitusta kirjastakin.
8. JPQ22.11.2006 klo 00:44
Eki: Ja ohjelmakos oli itse tehty? siis koodattu myös. Hienoa jos kunitsekkin koodailua harrastan.
9. Eki22.11.2006 klo 00:48
Ylläpidon oman Artsin käsialaa on Ristikkokone, siitä juontuu yhteistyömme ja ystävyytemme noin 20 vuoden päähän. Minulta syntyy enemmän oodia kuin koodia.
10. Eki24.11.2006 klo 10:28
Ritu kyseli oheistyöstä. Alkuvuosina oheistyö oli välillä todella tuskaa, jos kynä piiputti, paperi olikin liian huokoista tms.Tietokoneaikaan siirryttyä ulkoasun perustöiden toteutus on muodostunut aina vain pienemmäksi osaksi ja pienenee edelleen.
Mutta muutakin oheistyötä kyllä riittää etenkin tällaisella ristikkotehtaalla, että välillä on vaikea päästä siihen hauskimpaan työhön eli laatimaan. Yksinäisellä sudella on helpompaa!
11. kp24.11.2006 klo 11:08
Esim. kp:llä Jeeeeeeeeeeeeeeeee.
12. kp24.11.2006 klo 11:08
.... Ja huskempaa?
13. kp24.11.2006 klo 11:09
Ei huskempaa. Mitähän sen on?-Vaan hauskempaaa.
14. Eki24.11.2006 klo 11:17
Jos teet mun kioskin seinään graffitin, niin keskity edes siinä oikeinkirjoitukseen.Onko tänne maailmaan muuten tultu vain siksi, että päästäisiin helpommalla?
15. kp24.11.2006 klo 11:30
Onko tänne maailmaan muuten tultu vain siksi, että päästäisiin helpommalla?-Mitä pahaa siinä on, että "pakollisen" työn tekee
helpommaksi ja hauskemmaksi?
-Jos voi. Ei aina voi.
16. kp24.11.2006 klo 11:32
Jos teet mun kioskin seinään graffitin....-Minähän jo korjailin sitä.
17. Eki24.11.2006 klo 11:43
Graffitin korjaaminen on vähän vaikeampaa. Kun menet kauemmas ja huomaat, että tuli huskempaa...En nyt käy pohtimaan, mitä olisi tapahtunut, jos olisin päättänyt ottaa helpommin ja hoitaa vain sen verran ristikoita, mitä pystyn itse laatimaan ja piirtämään. Ei näitä asioita oikein voi verrata, kun suhde nyt on 5000/150.
18. kp24.11.2006 klo 11:53
Et sinä nyt itse 5000:tta ristikkoa laadi...- Tee siitä vaan h(a)uskempaa..
Eikä se kirjoitus (gaffiti) ole kioskin seinässä. Ei tämä säie
ole Ekin kioski.
19. Eki24.11.2006 klo 11:55
Jos...
20. mn.. eiku mm, eiku MM24.11.2006 klo 14:51
http://www.kolumbus.fi/markku.makela/Kuvat/graffit
i5.jpg
21. ässä24.11.2006 klo 16:15
Hieno kuva ja idea Markulta, istuisi aika mukavasti jonkin kioskin seinälle:) Selvästi muita huskempi gaffiti...
22. Rutakainen24.11.2006 klo 16:18
Sä oot kari nykyään niin "lights out" käskemättäkin. Osta uusi akku!
23. Tinke26.11.2006 klo 12:12
Löysin hyllystä vanhan Veijo Wirenin tekemän ristikkokirjan. Siitä en ollut näköjään yhtään ristikkoa vielä tehnyt. Siis se oli sellainen 365 ristikkoa sisältävä kirja. Tekaisin sitten tuossa eilen muutaman.Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että mies laatii ristikkonsa kuulakärkikynällä. Tavoitteenaan saada mahdollisimman monta ristikkoa mahdollisimman lyhyessä ajassa.
24. Eki26.11.2006 klo 12:52
Veijo on täälläkin kertonut, että kone laatii ne hänen puolestaan.
25. Tinke26.11.2006 klo 13:17
Ilmankos hän kirjan esipuheessa puhuu vierasperäisten sanojen puolesta.Omasta mielestä täysin naurettavaa puuhaa laatia ristikoita tietokoneella. Minulta meni maku noihin ristikoihin jo kahden ristikon jälkeen. Kryptotkin näyttää olevan tietokoneella tehtyjä ja siksi ne ovatkin täysin luokattomia.
26. airisto26.11.2006 klo 15:34
"Kryptotkin näyttää olevan tietokoneella tehtyjäja siksi ne ovatkin täysin luokattomia. "Hyvä Tinke, Tinke tietää, Tinke huomaa, Tinke eduskuntaan!
Kerro vielä, millä ohjelmalla ne on tehty, niin voit kilpailla Taatan kioskin kanssa. ;)
27. iso S26.11.2006 klo 15:58
airisto huomioi, airisto tuomioi, airisto eduskunnan puhemiehistöön! Eikö ohjelmaversioasiantuntija ole kp? :-)
28. Taata26.11.2006 klo 16:02
Samaa mieltä iso S:n kanssa. KP:n kioskilla käsiteltiin näitä ohjelmien haistamisasioita. Minä sain aiheetonta kurssinousua tai miten tuon nyt sitten ottaa?
29. airisto26.11.2006 klo 16:27
Taata, olen todella pahoillani, että sekoitin Sinut siihen (tod.näk. jo konkurssin tehneeseen) valuuttadiileriin. :-(
KOMMENTOI