KESKUSTELUT > RISTIKOT > RISTIKKOJEN LAATU

302. Ristikkojen laatu

Esko15.9.2003 klo 18:25
Haastan näillä palstoilla kirjoittelevat työhön ristikkojen laatutason nostamiseksi. Helsingin Sanomien syyskuun kuukausiliitteen ristikossa oli tusina tietokirjasanaa eikä yhtään oivallus-ahaata. Lisää ärtymystä aiheutti, että lehti ei edes kehdannut julkaista laatijan nimeä, ehkäpä surkean laadun takia. Ei ollut myöskään minkään valtakunnan varoitusta tietokirjasanapitoisuudesta. Ilman ko varoitusta hyväuskoinen ratkoja voi oivalluskipunoinnin odoruksen vallassa alkaa ratkontatyöhön muuallakin kuin yliopiston kirjastossa. Epäilenkin, että joukko kesätoimittajia on joutoajallaan värkännyt sen kyhäelmän kasaan ilman lisäpalkkiota. Lehdelle ehkä lyhyellä aikavälillä edullista mutta laatulehdeltä odottaisi kyllä edes jonkin tason riman ylitystä. Lähetin sinne kipunoivan palautteen. Haastan muutkin ilmaisemaan mielipiteensä suoraan lehtien vastuunalaiselle toimituksille. - niin ja tälle palstalle kopioita tai lyhennelmiä / raportteja lähetetyistä palautteista.
2. Jouni15.9.2003 klo 18:44
Kyllä. Hyvän ristikon ensimmäinen kriteeri on, että sen voi täyttää ilman hakuteoksia. Jämpti on näin!
3. Esko15.9.2003 klo 23:35
Hyvä kun puhuit kriteereistä, tähän saakkahan laatijat ovat päästäneet yhteisellä sopimuksellaan kaikki Nykysuomen sanakirjasta (Lex-Nykänen) löytyvät jopa vuosisatoja vanhat muinaissanat. Järki sanoo, että laillisia ristikkosanoja pitää olla mahdollista kuulla esim. 50%:ssa suomalaisten kaupunkien toreista. Harva siellä taitaa kertoa kaverilleen, että on niin uhkuinen jää, että pitää pari ulkua virittää laiturionsilolta kaariin, eetä lemmikkiunauni pääsee amia-aterialle. Vinkuintian sivujoet eivät välttämättä kuulu Muohijärven peräkammarin pojan tiedon nälän ytimeen.
Miten olis seuraavat krirteerit:
Erinomainen (9-10): ilman tietokirjoja ratkoja sädehtii omien oivallustensa ilotulituksessa, Tyydyttävä (7-8): ai, olishan tuokin pitänyt oivaltaa, ihan hyviä jippoja, Välttävä (5-6): sinänsä laillinen, suomenkielinen "virkamiessanasto" ilman säkenöintiä ja virheitä - rutiinikamaa. Heikko (0-4): Useita "Ulkuja" ja Vinku-Intian sivujokien entisiä nimiä sisältävä räpellys, jonka kritiikitön lehden toimittaja on osaamattomuuttaan päästänyt läpi.
4. jupejus16.9.2003 klo 09:24
Sanojen pistäminen eri karsinoihin on yhtä kummeksuttavaa kuin ihmistenkin luokittelu eri arvoisiksi. Antakaa kaikkien kukkien kukkia on muutettavissa; antakaa kaikkien sanojen elää.
Sanaristikot ovat oiva keino pitää hengissä meidän sanarikkauttamme. Jokaisella sanalla on historiansa. Surkuttelemmehan me, jos jokin harvinainen päiväperhonen tai äyriäinen kuolla kupsahtaa sukupuuttoon, sama se minusta sanojenkin kohdalla.
Toisekseen ei kaikkia sanoja voi mitata slangi-tuntumalla, helsinkikeskeisyydellä. On paljon suomen kielessä joka päiväisessä käytössä olevia sanoja, kuten nyt ulku, joita ei ehkä Hesassa kuule, mutta maakunnissa kyllä.
Slangisanat näyttävän kelpaavan ristikoihin kauttaaltaan, mutta sanat, jotka eivät ole varsinaisesti murresanoja, mutta ovat kansankeskuudessa laajassa Suomenmaassa kuitenkin jokseenkin yleisiä, muttei niin päivittäisessä uutisoinnin kielessä, mielellään ristikoista pistettäisiin karanteeniin. Miksiköhän?
5. tjn16.9.2003 klo 10:16
Ytimekästä asiaa.

Slangista tuli mieleen, ettei ole pitkä siitä, kun jopa "mä oksalla ylimmällä.." esitettiin tv:ssä stadin slangilla. Eikö se ole ristikoissa samoin kuin tv:ssä, että kun kipupiste ylitetään vaihdetaan kanavaa/sivua? Normaali evoluutio pitää huolen (toivottavasti) siitä, että vain elinvoimaisimmat ristikot säilyvät.

En näe myöskään mitään estettä, etteikö asiasta kuin asiasta voisi tehdä hyvää ristikkoa. Kyllä pelkkä sana-akrobatiakin
panee joskus hakemaan vaihtelua.

Onko täällä ns. teemaristikot pantu joskus omalle paikalleen?
6. Matti16.9.2003 klo 10:43
Esko puhuu aiheen avauksessa tietysti täyttä asiaa. Mutta taas törmätään siihen että kriteerien laatiminen ja asettaminen ei toimi. Mikä on yhdelle hyvä ei toiselle kelpaa.

Toistan jo aiemmin sanomani: Hyvän ristikon tunnistaa siitä että se on hyvä.

Itse olen lopettanut HeSa:n ristikoiden ratkomisen, kun sain kyllikseni oudoista etunimistä (Liinu joskus) ja niistä vinkuintialaisista paikannimistä. Lisäksi laatijan aiempina vuosina tarjoamat mainiotkin ahaa-elämykset harvenivat ja lähes poistuivat, ja rutiini ja tusinatavara astui tilalle.

Mutta se oli vain oma ratkaisuni. Edistäköön se osaltaan luonnonvalinnan toteutumista.
7. Emma16.9.2003 klo 10:55

Eivätkös vanhat suomalaiset sanat, vaikkapa Kalevalasta tutut, kuulu yleisSIVISTYKSEEN - (ennemmin kuin stadin slangi)?
8. Pena16.9.2003 klo 11:51
No höh. d:/

Minäkin ratkoin syyskuun kuukausiliitteen ristikon eikä siinä mielestäni mitään "sen erikoisempaa" ollut. Oonks mä hei liian "lepsu" hei?

Heihei!

d:)
9. iso S16.9.2003 klo 12:20
Ehdotan yksinkertaista ratkaisua: Esko laatii kympin ristikon ja näyttämällä osoittaa, mikä on hyvää ja kaunista. Laatijoiden salaliitto luhistuu ja ne rutjakkeet ryhtyvät tekemään kunnollista jälkeä, sikäli kuin pystyvät kykenemään.

Jotkut taitavat jopa tykätä siitä, että saavat pähkiä ja penkoa kirjoja. Etsitty asia saattaa olla merkityksetön, mutta sen vieressä voi olla jotain mielenkiintoista, mitä ei muuten sattuisi näkemään (itse kyllä ratkon mieluummin muistinvaraisesti).

Sanan huonous on katsojan silmissä. Joidenkin suhteen vallitsee laajempi yksimielisyys kuin toisten. Niitä enemmistön mielestä huonoja kannattaa karttaa, mutta ei niitä voi täysin välttää. Pitäisi minimoida huonojen määrää ja mahdollisuuksien mukaan ainakin huolehtia siitä, että samassa ristikossa ei ole monta samantyyppistä huonoa, eikä missään nimessä toistensa "vaikutusetäisyydellä".
10. J Takala16.9.2003 klo 12:23
Tässä on saatukin kokonaan uusi merkitys salaliittoteorialle.
11. Pena16.9.2003 klo 12:27
Kyllä, iso S. Minä ainakin tykkään selailla kirjoja. Mulla onkin mooonta ristisanakirjaa, myös tietosanakirjoja.
12. J Takala16.9.2003 klo 12:28
Joskus on tietenkin olosuhteiden pakosta helpompi ratkoa ilman tietokirjoja.
13. Maiju16.9.2003 klo 12:53
Piti oikein käydä täyttämässä Helsingin Sanomien syyskuun kuukausiliitteen ristikko, että tietäisin, mistä Esko puhuu. Kaikella kunnioituksella hänen mielipidettään kohtaan minun on kyllä todettava, etten käyttänyt mitään hakuteoksia ja aikaa ei mennyt kuin vartti. Puhummekohan samasta ristikosta?
14. Esko16.9.2003 klo 18:31
iso S kirjoitti:
Ehdotan yksinkertaista ratkaisua: Esko laatii kympin ristikon ja näyttämällä osoittaa, mikä on hyvää ja kaunista.

Voi kun pystyisin, heti tekisin ja ylpeänä esittelisin. Mutta toivo elää, että joku siihen pystyvä, esim. E Vuokija, P Joutsi, A Skyttä, J Hyvönen tai A. Viitamäki sen tekisi. Siis puhtaan tietokirjasanattoman ristikon Iltiksen kovikseen. Se olisi siis minimi, mutta jos siinä vielä oivallusosasto saisi säihkyä, se olisi tosi mestarillista.
Maijulla on hyvät yleistiedot, hyvä niin. Onnistuikohan myös Mouhijärven peräkammarin Ensyklopediaton poika - toivottavasti?
15. ile16.9.2003 klo 19:03
Katsoinpa minäkin hieman kuukausiliitteen syyskuun ristikon sanastoa, ja - oikeassa olet, Esko - onhan siellä mukana muutama suurelle yleisölle tuntematon suuruus ja syrjäkylä. Nämä sanat vaan ovat iskostuneet ristikkoharrastajien tajuntaan niin syvälle, että ratkontatilanteessa ne putoilevat paperille kuin apteekin hyllyltä. Itse ratkoin ristikon jopa Maijua nopeammin, ja kynän lisäksi savua nousi korvistani, sen verran syvältä muutama ratkaisusana oli.

Pahiten korpeaa kuitenkin Lehdon viime aikojen villitys eli tämä paristakin hänen laadinnastaan tutuksi tullut viännetty Eetu eli 'IETU' !!!

Voihan vietu!!!
16. jupejus16.9.2003 klo 22:09
En malta olla palaamatta noihin ristikoissa käyttäviin sanoihin.
Kaikki sanat, jotka ovat kirjattuina joihinkin kirjakielisiin sanakirjoihin (mm. nykänen, norm.sanastoinen sivistysanakirja, yleiskartasto jne., joista kansalainen voi suurempia vaivoja sanan tarkistaa) ovat lähtökohdiltaan käytettävissä. Mutta jos sanoja halutaan välttämättä tarkoituksella luokitella sanaristikkosanoiksi, niin voihan niitä tietysti jonkinlaiseen paremmuuskäyttöjärjestykseenkin lokeroida.

Jokaisella on omat mielialueensa; toisilla urheilu, toisilla maantieto, eräillä filmitähdet ja kuuluisuudet - mutta eiköhän parhaat sanat ovat tavallisessa puhekäytössä olevat suomalaiset sanat. Tosin liiankin tutuiksi tulevat sanat; taas, tosi, tutti, tatti.. eivät liiemmin mieltä lämmitä.

Sivistyssanat ovat itseasiassa hyviä. Ne ovat usein synonyymeja vihjeille. Niitä on hyvä oppia ja ne ovat kirjainrikkaita sanoja, myös vieraperäisten kirjainten käytössä.

Vanhat suomalaiset sanat (ei murresanat), vaikkeivät ne niin käytössä olekaan, ovat tietyssä mielessä hyviä. Ne säilyttävät elämänlankansa edes sanaristikoissa englantilaisten muotisanojen vyöryessä rakkaaseen kieleemme. Nuo sanat kuvaavat monestikin vanhoja työmuotoja ja elintapoja. Lisäksi niissä on sanoja, jotka kuulostavat jo korvaan hauskoilta ja kuvaavilta. Noiden sanojen käyttö ei saisi olla itsetarkoitus, mutta sellaisina "täyttösanoina" ne mielestäni olisivat paremmat kuin ulkomaalaiset henkilöiden nimet tai kartoissa esiintyvät paikannimet, etenkin jos ne ovat tavallisen kaduntallaajan sivistystason ulkopuolella.

Puhtaat murresanat ovat sanaristikoihin sopimattomia, jos ei sitten ole kysymys nimenomaan murreristikoista.
Hesan slangi on kai luokiteltu murteeksi, mutta tv:n ja muiden myötävaikuksella eräät sanat ovat levinneet ymmärrettäviksi koko valtakuntaan. Siksi niitä voi käyttää. Jäbät ja gimmat ovat vain mukavia sanoja, joilla ristikoista tulee kevyempiä.

On sanoja, joita Suomenmaassa käytetään kautta koko kansan ja silti niitä ei löydy kirjoista. Niitäkin ristikoissa käytetään ja miksikäs ei voisi, vaikka kyseenalaisuus voi nousta pinnalle.

Vierasperäiset kasvit ja eläimet ovat sinänsä hyviä, jos ne jotakuinkin ovat yleisellä tietotasolla. Samoilla perusteilla myös maantieteelliset sanat.

Ikävystyttävimpiä sanoja ovat henkilöiden nimet, jos ja kun nimet eivät edes sano mitään.

Nähtävä on, että sanaristikoihin tulee laatijastakin tahtomattomia sanoja. Miten paljon laatijan omasta mielestä, se lienee varmin kriteeri ristikon laadusta. Onneksi niin niin monilla on netti, josta moni jo nykyään tarkistaa ratkaisemattomia sanoja. Eivät jää yöunet nukkumatta.
17. J Takala17.9.2003 klo 10:03
Tietokirjattoman ristikon laadinnassa tulee ongelmia, kun ei tiedä kenen ratkojan sanavaraston mukaan ristikko tulisi laatia. Reiska Peräseinäjoelta ei välttämättä ole tuttu samojen sanojen kanssa, joita Tauno Kouvolasta käyttää päivittäin. Laadinnassa täytyisi näin ollen käyttää vain varmuudella kaikille tuttuja sanoja eli saha, talo, lato, auto, latu, katu, rata, sata, pata, pato, sato jne. Ja kun ristikko laaditaan näin varman päälle, niin sanastosta saattaa tulla aika yskitoikkoinen.

Entä sitten vihjeytys? Voiko pata-sanalle piirtää vihjeeksi pata-maata olevan pelikortin? Eihän se käy, koska Jorma Nivalasta ei ole koskaan kortteja pelannut eikä pelaa. Kortinpeluuhan on syntiä! Eikä tuo padan kuvasta tunnistaminen muutenkaan aiheuttaisi suuria ahaa-elämyksiä ratkojalle.

Johtopäätöksenä sanoisin, että tällainen tietokirjaton ristikko on mahdollista laatia ajatellen suurinta osaa ratkojista, mutta kaikkia tyydyttävää lopputulosta ei voi kukaan saada aikaan.

Tässä olisi Sanaseppoon taas laadintakisan paikka.
18. Aulis17.9.2003 klo 22:43
Ratkoin minäkin tänään kaimani laatiman hesarin syyskuun kuukausiliitteen ristikon. Minusta ristikossa ei ollut mitään
ihmeellistä. Aikaa meni vajaa tunti.

Riittää, kun omistaa Ristisanakirjan ja esim. vuoden -94 MMM vuosikirjan.Siinä on esitelty Suomen kuntien vaakunat.
Erittäin harvoin olen joutunut turvautumaan karttakirjaan.
Aikaa minulta meni ratkomiseen vajaa tunti.

Sitä en ymmärrä, että täällä jotkut väittävät ratkovansa tabloid-kokoisia ristikoita vartissa tai alle. Kirjoitusjäljen täytyy olla sitä luokkaa, että siitä ei saa selvää Erkkikään.

Yritin tosissani läpikirjoittaa viikonvaihteen Iltiksen helppoa.
Aikaa meni kolme varttia. Sen jälkeen olin ihan puhki.
19. J Takala17.9.2003 klo 22:46
SM-ratkonnan alkuerässähän ristikot olivat tabloid-kokoisia ja 1. alkuerään meni nopeimmilta muistaakseni 10 tai 12 minuuttia. Eihän siinä tosiaan paljon miettimisaikaa jää. :)
20. Urpo18.9.2003 klo 08:26
Samaa olen ihmetellyt kuin Auliskin. Vaikka vain vahvistan valmiita lyijykynäjälkiä, en pysty tekemään sitä 10 minuutissa?
Taidan olla hidas kirjoittamaan???
21. Hui hai18.9.2003 klo 09:06
Kyllä mestarit ovat mestareita ristikoiden täytössä (ja laadinnassa). Amatöörit, kuten allekirjoittanut, voivat vain ottaa hatun päästään, kumartaa ja onnitella.
22. Pena18.9.2003 klo 09:42
Aivan oikein, Hui hai. Itse tykkäänkin joskus kirjoittaa hitaasti (siististi). Jos ristikon saa valmiiksi, on se täytenä siistin näköinen. Siistii, cool!

d:)
23. iso S18.9.2003 klo 10:33
Tässäkin pätee se, että meitä on moneksi. Joillakin on siisti käsiala ja joillakin ei. Jotkut ovat hitaita kirjoittamaan ja jotkut nopeita, eikä tällä ole välttämättä mitään tekemistä käsialan luettavuuden kanssa. Tietenkin jos yrittää kirjoittaa omaa luontaista vauhtiaan nopeammin (mitä voi harjoitella), niin se se ei mene jälkeä jättämättä.

Mikä on tavoite? Ratkaista ristikko sellaisella käsialalla, että sen voi lähettää arvontaan toisten ymmärtämässä muodossa? Ratkaista se niin siististi, että sen voi kehystää ja ripustaa seinälle? Ratkaista se mahdollisimman nopeasti (elvistellen hitaammille tai SM-kisaa varten harjoitellen)? Ratkaista se omaksi ilokseen ja heittää pois, jolloin käsialalla ei ole niin väliä?

Tein eläinkokeen ja ratkaisin eilisen Iltis-ristikon. Se oli kahden pallukan tasoa, joten jouduin vähän ajattelemaankin, kun en ole parhaiden päivieni vedossa. Silloinkaan en pärjännyt huipuille, jotka ovat tavallisen ihmisjärjen tavoittamattomissa. Aikaa hupeni 5:41.

Arkiristikko lienee kooltaan kohtuullisen tarkkaan puoli viikonlopun ristikkoa, joten tasaisen tappavan vauhdin mukaan tabloidi olisi mennyt alle 12 minuutin. Vähän ratkoneen mielestä tuo aika saattaa tuntua hyvältä. Mutta onko se mitenkään mahdottomaan nopeaa kirjoittamista? Ristikossa oli 237 kirjainruutua, joihin tärväsin 341 sekuntia, siis lähes 1,44 sekuntia per kirjain. Kyllä kai kirjain kuin kirjain pitäisi pystyä sutaisemaan sekunnissa, I:t selvästi alle! Tuossahan on selvästi velttoiltu, tai sitten ajatus on tahmonut.

Jos nopeuden kehittäminen on tavoitteena, niin se kyllä onnistuu. Tarvitaan vain kolme asiaa, harjoitusta, harjoitusta ja lisää harjoitusta. Silloin jotkut asiat alkavat tulla selkäytimestä ja aikaa jää oikeasti vaikeiden pohtimiseen. Sanavaisto kehittyy, kun tarpeeksi monta kerta huomaa, että SAITA on todennäköisemmin reunaa vasten nojaava nuuka kuin ITARA. Lisäksi täytyy tietoisesti patistaa itseään, että ratkaistua sanaa ei jäädä ihailemaan. Käsi kirjoittaa sanan ja sillä aikaa ainakin toinen silmä hamuaa jo seuraavaa vihjettä. Ihailun aika on sitten, kun ristikko on täynnä.

Noin 2-6 kertaa vuodessa käytän lyijykynää, koska yleensä en palauta ristikoita. Omaksi iloksi ratkoessa kuulakärkikynä on mukavampi ja selkeämpi. Lisäksi se on merkki itseluottamuksesta. Virheitäkin tulee, mutta kerran ne voi korjata omalle silmälle riittävän selkeästi.

Äärimmäistä nopeutta hakeva voi jo lähteä trimmaamaan suoritusta miettimällä, miten kunkin kirjaimen kirjoittaa nopeimmin. Esimerkiksi M-kirjaimen teen normaalisti kahdella vedolla: vasemmalta ylhäältä alas, paluu yläkulmaan ja loppu yhdellä vedolla. Nopeammin se menisi alkamalla vasemmalta alhaalta, jolloin selviäisi yhdellä vedolla. Ei kynän nostoa, ei turhia siirtoja. R-kirjaimessa vastaava juttu. Isossa ristikoissa näistäkin kertyy pari sekuntia ja kisassa se voi ratkaista voiton...
24. Matti18.9.2003 klo 13:27
Kun ristikot ovat ajanvietettä, en oikein ymmärrä miksi niitä pitäisi ratkoa mahdollisimman nopeasti.

Windowsissa on pasianssi josta saa pisteitä sitä enemmän mitä nopeammin sen pelaa! Vähän absurdia, vapaa-aika pitää käyttää mahdollisimman kiireesti.

No, lukihan muuan MEPpikin Dostojevskit aika nopeasti ...

Ristikkojen SM-kisat ovat vähän eri juttu, ja niiden idean olen kyllä ymmärtävinäni.
25. iso S18.9.2003 klo 13:42
Siinäpä se, monilla ihmisillä ja joillakin ratkojillakin on vaivoinaan kilpailuvietti ja voittamisen hinku. Näistä seuraa halu harjoitella.

Väittävät muuten, että pikalukeminen on parasta ja antoisinta lukemista, silloin ei ehdi ajatus harhailla. Lisäksi ehtii naatiskella useamman kirjan per aikayksikkö.

Vastaavasti ristikoiden ratkominen voi olla nautinto sinänsä, jolloin sitä haluaa pitkittää. Monien mielestä suurin tyydytys syntyy kuitenkin siitä, kun ristikon saa valmiiksi. Nopeasti ratkaiseva kokee tämän onnen hetken useammin kuin hidas. Kukin tulkoon autuaaksi uskollaan. Tai uskomattomuudellaan, kunhan ei uskottomuudellaan (vaimo on kieltänyt sen huvin).
26. Sopuli18.9.2003 klo 14:02
Itse olen Matin linjoilla. En edes pyri nopeuteen, sillä parasta on miettiminen.Ennen nukahtamista ristikointi rentouttaa ja työntää huolet ja murheet unholaan.

Helpot sanat löytyvät nopeasti, mutta vaikeampia ajattelen ilta illan jälkeen. Alitajunta toimii ja pullauttaa vähä vähältä oivalluksia.

Minulla on Vuokilan ristikkokirja ja yksi vanha tietokirja ja koulun kartasto, mutta niistä etsiminen tuntuu pakkopullalta.
Joskus saan täyteen, useimmiten en, koska tartun vain vaikeisiin. Piilosanoista tykkään erityisesti, koska miettimisen maasto on siinä vielä laajempi.

Lähetetyksi en ole vielä koskaan saanut, vaikka pari kertaa on tullut täyteen Punaisen Pelikaanin 200 euron aukeama, Viitamäenkin laatima kerran (josta olen kaikkein ylpein). Sängyn vieressä on aina muutama vajaaksi jäänyt hesari tai kovis tai Pelikaanin kolmitähtinen; ristikotonta hetkeä ei saa tulla.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *