KESKUSTELUT > RISTIKOT > PIDÄMME ERILAISISTA RISTIKOISTA!

2519. Pidämme erilaisista ristikoista!

Eki10.4.2006 klo 15:41
Siteeraan alkuun pitkän pätkän Liberoa toisesta säikeestä:

"Ammattikunnissa ja ammattikunnissa on eroa. Kaikkien ammattisanasto ei tule koskaan julkisesti arvioitavaksi. On tervehenkistä meininkiä se, että laatijat ja ratkojat arvottavat ristikkosanoja. Pidän sitä elämän merkkinä.

Ristikoissa ja ristikoissa on eroa. Tätä tuskin kukaan on tällä palstalla ja missään muuallakaan ennen sanonut. :)

Kun alan ratkoa erään suosikkilaatijani ristikkoa, tiedän jo valmiiksi varustautua kaikkine kolmine ristisanakirjoineni, kiitos niistä tekijöille! Tämä laatija saa järjestään kaikki fakkisanat anteeksi, koska riippuvuussuhteeni häneen on äärimmäisen tiukka. Ikinä en antaisi hänelle kielteistä palautetta mistään sanasta. Näin ailahtelevainen voi ratkojan mieli olla.

Kun alan ratkoa eräiden muiden laatijoitten ristikoita, ne ovat erilaisia jo lähtökohdiltaan. Sanaston taso huimaa päätä. Useimmat sanat ovat vähintään järkeenkäypiä ja useimmat vielä sitäkin parempia. Nämä laatijat harjoittavat käsittääkseni melkoisen ankaraa itsekritiikkiä ja pitävät rimaa korkealla sekä ratkojien mielihyvän vuoksi että - rohkenisinko näin arvella - oman ammattiylpeytensä vuoksi. Kun asenne on tällainen, niin kritiikkini kärki pehmenee tai häipyy vallan."


Tässä tuli mainittua asia, josta yllättävän harvoin puhutaan, mutta joka lienee useallekin ihan arkipäivää.

Pidämme hyvinkin erilaisista ristikoista! Ei eteensä aina tarvitse saada jalostettua muotovaliota. Vähäisemminkin eväin pakerrettu tuotos voi tuntua ihan yhtä hyvältä. Tai uuden tekijän lupaava ristikko.

Kyllä minäkin ratkoessani asettaudun aloittamani ristikon maailmaan. Jos tunnen laatijan, odotan jotain. En odota samaa Pekka Joutsilta ja joltain aloittelijalta. Joutsilta odotan tiettyä korkeaa tasoa ja jos hän sen alittaa (mitä tapahtuu harvoin jos koskaan), olen vähän pettynyt. Aloittelija taas saa kaikki sympatiani alussa ja toivottavasti aiheuttaa minussa edes tyydyttävää tyytyväisyyttä. Jos hän on tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja koluaa kaikki ristikoiden maneerit läpi, hän saa siinä vaiheessa vain säälipisteet. Ehkä hänestä voi silti tulla jotain.

Hyvän laatijan huono on varmasti parempi ristikko kuin huonon laatijan hyvä ristikko, mutta silti se ratkojasta voi tuntua olevan toisin päin.

Sitähän me emme koskaan voi varmasti tietää, onko ristikon valmistukseen käytetty aikaa tunti vai viikko. Eikä se ole edes olennaista. Lopputulos ratkaisee. Tai se tunne, jonka kukin ratkoja saa. Yksi ristikko aiheuttaa aina monenlaisia tunteita. Oikeutettuja ja oikeuttamattomia. Laatijan olisi hyvä kuulla kaikki mielipiteet. Kuulla ja kuunnella, ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää. Jos ratkoja pitää monenlaisista ristikoista, hänen tulisi myös osata antaa senmukaista kohdistettua kritiikkiä.
2. KP10.4.2006 klo 17:14
Otanpa tässä jälleen vertauksen.
Jos joku haluaa Ladan, niin hän menee Lada-kauppiaan luo.
Jos joku haluaa mersun, niin hän menee mersu-kauppiaan luo.

Ei mersu-kauppias myy Ladoja, eikä Lada-kauppias myy mersuja.

Samoin ratkojakin "hakeutuu" sen laatijan luo, joka laatii
hänelle sopivia ristikoita.

(Vertauksessa mäinitsemani autot ovat aivan samanarvoisia
ja käyttökelpoisia...) Hän, joka tarvitsee mersun ostaa mersun ja joka tarvitsee Ladan ostaa Ladan...

-Ei laatijan tarvitse olla monitaituri?
3. Eki10.4.2006 klo 17:39
Kp, en tiedä, miten tuo liittyi tähän aiheeseen, jonka yritin eriyttää muista, välillä outojen otsikoiden alla käydyistä keskusteluista.

En heitä vastavertausta vaan totean vain, että monen ratkojat pitävät sekä sinun että minun ristikoistani ja osa heistä ei edes huomaa mitään eroa, ristikko kuin ristikko.

Tässä en mielestäni vielä kajonnut ristikoittemme sisältöön, josta sovimme, ettemme täällä keskustele.
4. raukoo10.4.2006 klo 17:45
Tuo alustus kertoin hyvin problematiikan,mikä toisessa säikeessä vallitsee ."Kumpikin " puoli on jähmettynyt tiukasti omiin asemiin.Jos Eki ja Kp ovat myyneet ristikoita kumpainenkin n 30 vuotta, niin eiväthän ne voi olla väärässä. Ei Eki vaihtaisi laadintatapaansa kp:n tapaiseksi tai kp Ekin tapaiseksi,vaikka miten pyydettäisi.
5. Eki10.4.2006 klo 17:48
En tee vain yhdenlaisia ristikoita.
6. raukoo10.4.2006 klo 18:07
Eki

Minkälaiset ohjeet annat esim: kryptonlaatijoille ?Onko vierekkäiset mustat ruudut sallittuja?Entä tavanristikoissa kiellettyjä sanoja?Huomasin jossain keskustelussa ettet onea-sanaa hyväksyisy Toni Pitkäseltä.
7. tonimikael10.4.2006 klo 18:08
Pistänpä pikku provon liittyen raukoon kirjoitukseen:

Eki kyllä OSAISI vaihtaa laadintatapansa kp:n tapaiseksi, mutta kp ei Ekin.
8. RA10.4.2006 klo 19:09
Enpä tunne yhtään ratkojaa, joka olisi tykästynyt vain yhden tai kahden laatijan ristikoihin. Siis niin, että pitäisi muita kelvottomina. - Tuskin ne Ladan ja Mersun kuskitkaan (jos järjissään ovat) väittävät, että toisen merkki on täysin ajokelvoton pelkästään siksi, ettei itse sillä aja.

Laatijat ovat erilaisia ja heillä on erilaisia laadintaperiaatteita (tämähän näissä keskusteluissamme on käynyt hyvinhyvin selväksi!). Tästä seurauksena syntyy hyvin erityyppisiä ristikoita. Tästä seuraa, että myös ratkontakokemukset ovat erityyppisiä; Erilaisia ristikoita ratkotaan eri tavalla. Yksiä kirjojen kanssa, toisia omien ajatusten ja oivallusten voimalla ja kolmansia sekä-että.

Koska, yllätysyllätys, myös ratkojat ovat ihmisiä ja tässä inhimillisyydessään erilaisia, ei liene yllätysyllätys, että yksi hakee ENITEN yhtä, toinen toista ja kolmas sekä-että.

Ei se, ettei pidä jostakin tyylistä, tarkoita sitä, etteikö sillä olisi MITÄÄN arvoa. Eikä sekään, että kritisoi jotakin. Kyllä ratkojapalaute pitää pystyä ottamaan vastaan ymmärtäen, että se tulee erilaisilta ratkojilta ja - kuten Libero hyvin kuvasi - mieltymysten mukaan joskus hyvinkin ristiriitaisen tuntuisena. Laatijana kai siinä voi sitten "vain" miettiä, mitä haluaa palautteesta oppia ja muistaa jatkossa. Vai haluaako mitään. Se on ihan laatijan omassa vallassa! :-)
9. Eki10.4.2006 klo 19:17
Alkuperäinen otsikkoni oli "Pidän erilaisista ristikoista!" Nyt tuo otsikko saattaa nopealla lukemisella vaikuttaa aika lattealta eli "makunsa kullakin"-tyyppiseltä jutulta.
10. RA10.4.2006 klo 19:55
Itse en tarkoittanut tuota, vaan nimenomaan sitä, että harva rajoittaa ratkomisensa tiukasti yhteen ristikkotyyppiin, puhumattakaan vain yhden laatijan tuotoksiin. Moni toki pystyy sanomaan, millaisia tekee MIELUITEN tai tekee ENITEN.

Vaikka ei "makunsa kullakin"kaan minusta mikään lattea toteamus ole! Juhlavasti sanoen: Siinä piilee hyvin syvällinen ymmärrys ihmisten yksilöllisyydestä ja tasa-arvosta!! [:-)]
11. Ritu10.4.2006 klo 20:16
Se, että löytää juuri oman tasonsa mukaisen ristikon, tuottaa ainakin minulle sen suurimman ilon minkä ristikoista voi saada.
Kyllä sitä joskus ratkoo niitä läpikirjoitettaviakin, ainakin hammaslääkärin odotusaulassa, kun kädet tärisee eikä ajatus pysy koossa. Välillä ne huippuvaikeat maistuvat puulta, kun ei saa kuin ne pari monikon t-kirjainta paikalleen eikä niistäkään ole varma.
Sitten kun kohdalle osuu just se oikea ristikko, omiin aivoituksiin sopivat vihjeet ratkaisusanoineen ja jota pakertaa viikonkin ilman että kertaakaan miettii luovuttamista, niin se on siinä!
Ja waude sitä tunnetta, kun se viimeinenkin kirjain on paikallaan. Se on vähän kuin se kismet mainos, niin hyvää ettei sanotuksi saa ;)
12. kp10.4.2006 klo 20:27
Laatija on vähän samanlainen, kuin maalari. Sekin tunnetaan
tekemisestään. Ja kansa ostaa sitä mikä kiinnostaa. Ja sitä
paitsi, jos laatija laatii kaikenlaista - eikä yhdenlaista ristikkoa ei hänen tuotoksiaan opita erottamaan, kuin nimestä, joka (ehkä) ristikon vieressä on.
- Ja sitä paitsi, jos markkinoi ristikoita jollekin hän pyytää
työnäytteen. -Ja laatii kaikenlaista, eikä sitä millä työn on
saanut. Niin eiko se ole lievästi sanottuna huijaamista?...
13. RA10.4.2006 klo 20:44
Kyllä monenlaistakin laativa on helppo tunnistaa. Sanaston laadustaan ja vihjeitystyylistään.

YKSI työnäytekö se (teillä) laatijoilla on vain sallittu? Eikä yhtään saa sanallisesti selittää tai neuvotella halutusta linjasta? Kovaa on.
14. kp10.4.2006 klo 20:47
Asiakkaan puristuksessa olemme.
15. Taata10.4.2006 klo 21:03
Eki ja RA alkavat päästä näköjään asiaan eli villakoiran yti-
meen. Toinen säie levisi pullamössöksi.
16. RA10.4.2006 klo 21:31
Taata,
et satu tietämään sen villakoiran nimeä?!

(Laittaisin sen kovin mielelläni tuonne Rakkikoirat ketjuun
-ketjuun :-)
17. Eki10.4.2006 klo 21:55
Lienen kertonut nämä(kin) asiat ennenkin, mutta yleensähän tilaaja ei ole ristikkoihminen ja hän etsii tekijää osaksi onnella ja osaksi saamillaan tiedonmuruilla. "Teillä on kuulemma parhaat tehtävät" on yleinen kommentti puhelun (nykyisin toinen yleinen yhteydenoton aloituskeino puhelun ohella sähköposti) alkupuolella.

Yleensä minä kuuntelen, mitä asiakas toivoo ja vastailen niihin kysymyksiin, mitä hänellä yleensä herää runsaastikin. Valveutunut asiakas, jolla on hyviä ideoita, voi saada aivan omanlaisensa ristikon. Moni asiakas on erittäin mielissään, kun saa sen näköisen ja sisältöisen ristikon, jota ei ole kenelläkään muulla. Ero muihin voi olla suuri tai pieni. olennaista on, että ristikko ei sisällä tavalliselle ihmiselle vieraannuttavaa sanastoa, sillä useissa paikoissa suurikin osa potentiaalisista ratkojista on ei-harrastajia.

Tapauskohtaisesti hyvin erilaisia ristikoita tehden olen saanut joukkoineni paljon kiitosta. Myös tekijäpuolelle työ, johon on kenties joutunut satsaamaan tavallista enemmän, on näin ollut erittäin mielekästä.

Joskus harvoin käy niin, että en pysty etukäteisneuvottelussa häivyttämään tilaajan utopistisiin ajatuksiin perustuvia toiveita ja ristikosta tulee pettymys. Yleensä silloin tilaaja luulee, että koko ristikko voi olla vaikka putkialan sanastoa. Kuvaristikossa se on sekä mahdotonta että tyhmää.
18. kp10.4.2006 klo 22:01
Minulle pyynnöt on aloitettu näin: Olisiko?
On tai sitten ei. Yleensä on...
19. Eki10.4.2006 klo 22:06
Muuten tuo ylempänä oleva otsikon ja aiheen selvennys ei ollut RA:lle, jonka juttu oli silkkaa asiaa, vaan raukoolle, jonka kanssa chatissa huomasin, että hänen kommenttinsa perustui liian pikaiseen vilkaisuun siitä, mitä yritin sanoa.
20. Libero11.4.2006 klo 06:19
Kun kp (10.4.2006 klo 20.27) rinnasti laatijan maalariin, niin ilmeisesti kyse oli taidemaalarista. Useilla taiteilijoilla on erilaisia kausia: he kokeilevat erilaisia värejä ja materiaaleja sekä toisenlaista muotokieltä, joten heidänkin tuotantonsa vaihtelee ja parhaimmillaan kypsyy ja syvenee.

On vaikeaa ajatella, että lukisin vain yhdenlaisia kirjoja, katsoisin vain yhdenlaisia elokuvia ja kuuntelisin vain yhdenlaista musiikkia. On tavattoman mielekästä perehtyä monenlaiseen, oppia monenlaista ja arvostaa monenlaista. Tämä koskee myös ristikoita, joita en jakaisi suppeasti vain ladoihin ja mersuihin.

Säikeen alussa mainitsin, etteivät edes fakkisanat pysty minua erottamaan eräästä laatijasta ja hänen ristikoistaan. Näiden ristikoiden arvo on siinä, että ne samanlaisuudestaan huolimatta ovat joka kerta uusi seikkailu. Jos niissä tällaista lisäarvoa ei olisi, niin tuskin ratkoisin niitä. Mielestäni kyseinen laatija tekee myös huolellista työtä. Tämä ristikko on kerran kuussa mielipuuhaani silloin, kun haluan viipyä valveilla iltamyöhään. Ei tunnekuohua, ei ärtymystä. Kun ristikon loppu alkaa häämöttää, lähetän mielessäni terveiset laatijalle: "Kiva, kun teit tämän jälleen!"

Vaikka laatija olisi tyylilleen uskollinen koko ikänsä, hän voi laatia sekä keskenään samanlaisia että keskenään erilaisia ristikoita. Pidän itse mielekkäimpinä saman laatijan keskenään erilaisia ristikoita. Olen huomannut, että minulla on älyllisten tarpeiden lisäksi myös tietoviisauden ja tunne-elämän tarpeita, joihin ristikot vastaavat oikeastaan melko hurjalla voimalla. En tiedä, mistä pohjimmiltaan johtuu (ehkä ammatti-identiteetistä), että ratkon mielelläni tietoviisautta edellyttäviä ristikoita. Tykkään niistä yli äyräitten.

Joskus kun uusia ristikkolehtiä ja -liitteitä on tullut rutkasti, on mukavaa ratkoa kerralla vaikka tusina helpohkoa ristikkoa. En koe tällaistakaan ratkontaa läpikirjoitussessiona, kun sitä vain on runsain mitoin. Hyvät pääkuvat, ratkaisulauseet ja lukuisat yksittäiset sanat saavat huokaisemaan tai pyörittämään päätä: voiko jotakin näin hienoa olla!

Kun on hyvä päivä ja mieli virkeä, nämä elementit kutsuvat näyttämölle huumorin ja naurun eli Markku Mäkelän kuvittamat ristikot. Kun mieli kaipaa huumoria ja yllättäviä käänteitä, siunailua ja ärtymystä, ehkä lievää anarkiaakin, niin tervetuloa, tonimikael ristikkoineen! :) Myös Kari Kämäräisen huumorille on oma sopukkansa.

Erikseen ovat ne päivät ja yöt, jotka kuluvat joko kryptopainotteisissa rentoutumisharjoituksissa tai ällin terävöittämispuuhissa. Koska en ole erityisen kilpailuhenkinen, nautin koviksissa ja visaisissa hitaista ja monta kertaa täysin odottamattomista riemukuluista. Alf Simbergin ristikon pari oikein ratkottua alanurkkaa sähköttävät, ettei toivoa saa koskaan heittää. On huomattava vain nuo onnistuneet alanurkat ja jätettävä nollahuomiolle kaikki muu.

Viime lokakuussa palasin suruissani hautajaisreissulta ja mietin, mahtaisiko ristikkokokelmissani olla mitään tilanteeseen sopivaa. Epäilin, ettei olisi. Plarasin kuitenkin joitakin lehtiä ja löysin koko aukeaman ristikon, jonka pääkuvassa oli utuinen järvimaisema. Ryhdyin ratkomaan ristikkoa, joka onneksi oli helppo. Siitä ei kuitenkaan tullut läpikirjoitettavaa. Minuun ihan koski, kun ratkaisulauseet valmistuivat: 1) RANTAKAISLAT, 2) JÄRVEN PINNALLA KEVYESTI USVAA JA 3) LOKKI LEPÄÄ REIMARIN NOKASSA.

Sama laatija laatii monenlaisia ristikoita, mutta tästä ristikosta tuli minulle erityinen. Ehkä se olikin tilaustyö: "Lokki lepää reimarin nokassa..."
21. Eki11.4.2006 klo 09:52
Liberon anutlaatuinen ristikkokirjoittelu sai minutkin mietteliääksi - ja lopussa mieleni lähti liikkumaan ihan muualle mitä kuvittelin alun perusteella.

Huomasin liiteleväni Viitasaarelle, josta ristikon pääkuva on otettu eräänä "hieman usvaisena" kesäpäivänä elokuussa 2005. Olin kuvannut tuota appiukkoni lapsuudenkodin Keiteleen rantaa sata kertaa ennenkin, mutta tuossa tilanteessa oli kieltämättä jotain taianomaista. Onneksi osa kuvista onnistui mukavasti ja etäällä lepäilevä lokkikin erottui, kun pani pääkuvan kyllin suureksi.

Tuosta Viitasaaren nykyisin kesämökiksi käytetystä paikasta minulla alkaa tulvia muistoja nykyisin erityisesti kahdessa tilanteessa. Toinen on, kun näen Risto Kaskilahden koikkelehtimassa töllössä. Monet ristikoistani ovat syntyneet Viitasaaren yläkerrassa samoissa tiloissa, joissa Kaskilahden perhe asui n. 40 vuotta sitten.

Toinen on kuullessani CMX:n kappaleen Ruoste sanat: "Savu nuolee raunioita, tiedäthän miltä tuntuu, lämmittää käsiään palaneiden kotien tuhkassa." Appiukon isän omistama huonekalutehdas paloi eräänä talviyönä n. 70 vuotta sitten.

(Onkohan Libero saanut mitään palautetta kirjoittelustaan Sanaseppoon? Ei kai yleisin palaute ole "no kun se pakina ei ollu palkintotehtävä niin en lukenu sitä"?)
22. marjaana12.4.2006 klo 01:54
Luin vain otsikon ja totean tässä omana (näsäviisaana) mielipiteenäni että kukas nyt samanlaisista ristikoista pitää?!
23. Hui_hai12.4.2006 klo 11:18
On niitä kuulemma sellaisia ihmisiä jotka pitävät aina (lähes) samanlaisista ristikoista. Kuulemma paljonkin. Samaten on niitä jotka pitävät erilaisista, ainutlaatuista ja innovatiivisista ristikoita. Toivottavasti laatijat jakasavat laatia kaikille yleisöille omanlaisiaan. Laadintaintoa kaikille laatijoille tasapuolisesti.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *