KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > PERINNÖNJAKO
2046. Perinnönjako
ö17.10.2005 klo 15:10
Perinnönjako on veikeää puuhaa, varsinkin irtaimiston osalta. Yleensä käy niin, että yksi perillisistä ottaa itselleen maljakon tai taulun, koska "se on hänelle luvattu". Sitten muut pelästyvät, että jäävät vallan ilman ja alkavat rohmuta tavaraa aivan kuin se olisi vapaasti vietävissä. Riidat alkavat ja suhteellisuudentaju katoaa tykkänään.Onko kellään kokemusta, että voisi minua asiassa opastaa?
2. hv17.10.2005 klo 15:44
Edesmennyt tätini oli vakavasti sairas pitkään, mutta hyvissä ajoin hän oli kaikkien vähänkin arvokkaiden tavaroiden taakse/pohjaan/alle kirjoittanut sen henkilön nimen, jonka hän oli valinnut tavaran saajaksi. Siihen ei ollut kellään mitään sanomista, eikä haluakaan.
3. Tsööts17.10.2005 klo 16:04
Olen ollut mukana useassa perinnönjaossa ja luojan kiitos tällöin ei ole ollut kyse mistään isommista rikkauksista! Sisareni on pari kertaa onnistunut saamaan em. tilaisuuksissa ilmapiirin jäätäväksi - eiköhän vähintään yksi häirikkö ole jonkinlainen vakio näissä tapauksissa. Joten, sori ö, en edes kokemukselleni psyty auttamaan. Voin vain toivoa jaksamista sulle.
4. marjaana17.10.2005 klo 18:17
Äitini ja hänen 4 siskoaan "jakoivat" perintönsä tyyliin: "Tämän ostin minä, otan sen" ja jokainen kävi suurinpiirtein salaa hakemassa haluamiaan tavaroita pois. Äitini oli se henkilö, joka piti huolta vanhemmistaan, koska asui lähellä; muut hädin tuskin kerran vuodessa käväisivät. Silti olivat haukkana paikalla kun oli perinnöstä kysymys.
Nyt kun olen käynyt sukulaisissa, huomaan tuttuja tavaroita hyllyillä. Esim. minä ostin pienenä tyttönä mummilleni kynttilänjalan joululahjaksi ja serkun hyllyssähän sekin muisto nykyään on.
Silloin kun mummi eli, sain häneltä hienon 100 vuotta vanhan tuolin lahjaksi. Se on oikeastaan ainoa muisto, mitä minulla hänestä on (siis konkreettinen). Annas olla kun eräs tädeistäni kävi meillä kylässä ja näki tuolin... "Onko tuo äidin vanha tuoli? Täälläkös se on? Minä haluan sen, jos et tarvi sitä." Sanoin, että en ajatellut luopua siitä... (arghh)
Aina tuntuu sisarussarjassa olevan joku, jonka takia koko perinnönjako taitaa mennä riidaksi ja kyräilyksi. Tuo nimen kirjoittaminen tavaran pohjaan kuulostaa aika järkevältä. (taidan aloittaa heti...)
5. Kaitsu17.10.2005 klo 19:46
Vanhempani saavuttaessa kansaneläkeiän, he istuttivat minut ja sisareni kanssaan pöydän ääreen ja ilmoittivat aloittavansa perinnönjaon. Tuolloin noihin meille perinnönjättäjiin kuuluivat vanhempiemme lisäksi myös perheetön setämme ja isoäitimme, joilla kaikilla oli jotain elämänvarrella karttunutta. Yhdessä siinä sitten pohdimme mitä kuka kellekin tahtoi jättää tai keneltäkin saada. Kun olimme päässeet asioista yksimielisyyteen, luovuttivat vanhempamme perintönsä meille lahjakirjalla, jossa he vaativat itselleen elinaikaisen käyttöoikeuden omaisuuteen ja kaikkien elämä jatkui kuten ennenkin. Sittemmin on muut lahjoittajat, äitiäni lukuun ottamatta kuolleet, ja jokaisen hautajaisjärjestelyjen yhteydessä olemme sisareni kanssa kiitelleet vanhempiemme kaukonäköisyyttä. Perunkirjoitukset ovat olleet lähinnä läpihuutojuttuja, eikä minkäänlaista riitaa ole ilmennyt näiden lähes kolmen vuosikymmenen aikana, joka tuosta perinnönjaosta on kulunut.
6. ö19.10.2005 klo 15:42
Heh! Otin minäkin suuresta riitelykokouksesta mukaani vaatimattoman näköisen vanhan hiilipiirustuksen, joka esittää nuorta naista.Tänään kävi ystävä kylässä ja löysi piirustuksesta nimikirjaimet HS.
Lykästäisikö nyt kerrankin ö-miestä? Tuskin sentään.
7. marjaana19.10.2005 klo 15:44
HS?
8. hv19.10.2005 klo 15:49
Nyt ei muuta kuin Hagelstamille!
9. marjaana19.10.2005 klo 16:36
Ai niin, H. Schsczhshfrpeck jotain.
10. ö19.10.2005 klo 16:36
En uskalla viedä Hagelstamille ainakaan vielä. Pelkään että särkevät illuusioni. Kuitenkin tyyli ja signeeraus sopivat HS:lle.Koko juttu tuntuu kuin sadulta: ei tällaista oikeasti tapahdu!
Piirustus on kooltaan 26*24 cm. Se on kärsinyt vähän vesivauriota, ruskea rantu kulkee reunassa. Lisäksi ylhäällä keskellä on pieni reikä. Piirustus on ilmeisesti ollut painonastalla kiinnitettynä seinään.
11. marjaana19.10.2005 klo 16:47
Kiva löytö, toivottavasti onnistaa.Minä ostin joskus huutokaupasta "yllätyslaatikon" ja erään laatikossa oleen kirjan välissä oli nippu vanhoja exlibriksiä. Minusta se oli mukava löytö ja vietin kivan illan kun bongailin googlesta exlibriksien henkilöitä. Sittemmin opin, että exlibriksiä ei osteta/myydä vaan vaihdellaan.
12. Jukkis19.10.2005 klo 17:35
HS? Heikki Silvennoinen? Siis Matti Näsän varhaistuotantoa varmaankin?
13. mor19.10.2005 klo 17:39
Hannu Salaman kädentöitä ennen kirjailijanuraa?
14. marjaana19.10.2005 klo 18:12
Mie ensin mietin Henry Saaren tuotoksia.
15. ö19.10.2005 klo 19:29
Kiitos kannustavasta asenteesta. Muutenhan tässä jo pyrkisi epäusko pöksyyn!
KOMMENTOI