KESKUSTELUT > RISTIKOT > (S)PITA(A)LI

156. (S)pita(a)li

terok16.6.2003 klo 16:26
Puoliso tuossa tuskaili lepraongelmansa (onneksi vain ristisanatehtävässä) kanssa, mistä tuli mieleen, että olen nähnyt samasta taudista ainakin kolmea kirjoitusmuotoa lepran lisäksi: spitaali, pitaali ja pitali. Onko kyseessä taudin tarttuminen myös itse sanaan, jolloin spitaalista on tippunut kirjain sieltä, toinen täältä, vai mistä on kyse? Mikä mahtaa olla oikea muoto?
2. ++juh16.6.2003 klo 16:39
Pitali ja pitaali ovat spitaalin vanhentuneita kirjoitusasuja.
3. terok16.6.2003 klo 19:33
Pitaalilla ei siis saisi olla sijaa modernissa ristisanatieteessä. Heristäisin laatijalle sormeani, jos sen jostain löytäisin!
4. Index sormi17.6.2003 klo 03:17
Pienehkö sivistyssanakirja
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/index.html

lepra pitaali, eräs vaikea bakteerin aiheuttama tauti
5. ++juh17.6.2003 klo 11:29
Suomen kielen perussanakirja

pitaali, vanh. spitaali.
pitali, vanh. spitaali.
spitaali, 1. lääk. = lepra.
6. Midfinger17.6.2003 klo 17:53
Uusi suomi-englanti suursanakirja (WSOY, Juva 1997)
Spitaali (vanh); = lepra.
Pitaali (lääk) leprosy
7. Pena2.10.2005 klo 11:28
> Olipa työläs vedenheittämys!

Taudinnimet: Ennen lääkinnän tieteellistymistä Suomessa sairastettiin kuoleskelemusta, mulkkutautia, kynsillisen tautia tai kusen tyydytöstä.

(Kristiina Viitanen)

Kun nykyään sairastetaan influenssaa, maanis-depressiivisyyttä tai Alzheimerin tautia, sairastettiin ennen paljon yksinkertaisemmin. Silloin podettiin kuoleskelemusta, nenäntukkoa, puskua, työlästä vedenheittämystä ja himotautiakin.
Taudeille alettiin antaa tieteellisiä nimiä vasta lääketieteen kehityttyä 1800-luvulta lähtien. Ennen vanhaan sairauksia ja tauteja kuvattiin lähinnä siten, miltä ne näyttävät tai tuntuvat - tai kuka niitä kantaa.
Suomen kielessä ei ole yhtään taudinnimeä, joka olisi peräisin suomalais-ugrilaisesta kantakielestä eli noin viidentuhannen vuoden takaa. Siltä ajalta on suomen kieleen jäänyt vain keskeisintä ja konkreettista perussanastoa, kuten käsi, pää, elää ja kuolla.
- Taudeilla ei ilmeisesti ollut pyyntikulttuurin aikaan niin tärkeää merkitystä kuin mitä niillä on ollut myöhemmin. Primitiivissä oloissa taudit ymmärrettiin ennen kaikkea henkivoimien aiheuttamiksi häiriötiloiksi. Lääkärin tehtävä oli toimittaa sielu takaisin ruumiiseen, kun terveyden järkkyminen oli saanut itsen karkaamaan omille teilleen, kertoo professori Kaisa Häkkinen, joka on tutkinut vanhoja suomalaisia taudinnimiä.

Keskiajalla taudit
alkoivat saada nimiä

Kun kansainvälinen kauppa ja kristinusko tulivat Suomeen, alkoi suomalainen tautinimistökin laajentua. Asumiskeskusten syntyminen antoi pohjan epidemioille, joista rutto oli ensimmäisiä. Ruttotauti tarkoittaa nopeasti leviävää tautia.
- Rutto ei alun perin tarkoittanut tautia, vaan muuttui sellaiseksi asiayhteydessään tarkoittamaan tiettyä kulkutautia. Myös yskä on merkinnyt alun perin rintaa tai syliä, joihin yskiessä koskee, Häkkinen tietää.
Suomalaisia taudinnimiä sisältäviä lääkärikirjoja julkaistiin ensimmäisen kerran 1700-luvulla, mutta jo sitä ennen lääkintään liittyvää termistöä julkaistiin sanakirjojen osina. Häkkisen mukaan eri tekijöiden sanakirjoissa on paljon eroja mutta myös yhteisiä piirteitä.
- Yhteneviä taudinnimiä ovat muun muassa veripahka, märkäpää ja syylä. Myös syöpä on kaikille sanakirjantekijöille yhteinen nimi. Syöpä-sanaan liittyy ikivanha uskomus, jonka mukaan tauti voi jonkinlaisena matona tunkeutua ihmiseen ja syödä hänet sisältäpäin.
8. Pena2.10.2005 klo 11:29
Taudin ulkonäkö ja
oireet nimien perusteina

Pääsääntöisesti taudit saivat nimensä sen mukaan, miltä ne näyttävät tai tuntuvat tai missä kipu on. Tällaisia nimiä ovat muun muassa korvatauti, rintatauti, maksatauti tai rakkotauti. Tauti voitiin nimetä myös sen mukaan, miten sitä poteva oireet kokee.
- Sairaan omia tuntemuksia kuvaa esimerkiksi sana kynsillinen tauti, joka viittaa sydänalan tai vatsan vaivoihin. Oireet tuntuvat kuin terävien kynsien aiheuttamalta sisäiseltä kivulta.
Syfilis eli kuppa poikkeaa nimeämisperusteeltaan. Siitä käytettiin ennen nimeä huovintauti. Huovi tarkoitta sotamiestä, ratsumiestä tai kuninkaan henkivartijaa.
- Nimitys huovintauti paljastaa, että tauti on tyypillisesti tarttunut niillä suurilla sotaretkillä, joilla Ruotsi-Suomi hetkeksi kohosi Euroopan suurvaltojen joukkoon. Kupasta käytettiin myös nimeä sotilaantauti ja myöhemmin nimeä fransoosi, joka viittasi ranskalaiseen, Häkkinen valaisee.

Himotauti vaivasi
raskaana olevia naisia

1600-luvun taudinnimet muistuttavat asiat yksinkertaisesti hahmottavan lapsen johdoksia. Halvauksesta käytettiin nimeä kuoleskelemus. Samaa nimeä käytettiin myös kaatumataudista, jota myös kaatuvaisen taudiksi kuvattiin. Keuhkopussitulehdus oli selkeästi pisto tai pistetauti, kun nuhaa kuvattiin sanalla nenäntukko tai sierainten tukkeemus.
- Mielenvikaisuudesta käytettiin nimitystä pään heikkous. Päänsärky oli vastaavasti pääntauti, joka viittasi fyysiseen kipuun. Himotauti sen sijaan oli tyypillistä raskaana oleville naisille, joilla on kummallisia mielitekoja, Häkkinen selvittää.
Reumatismin oireet täyttävä sairaus oli ennen vanhaan jalkaintauti, kun turvotusta kuvattiin nimellä vesitauti.

Kulli oli pullistuma
kehon heikossa kohdassa

Nykyään rumaksi kieleksi ja kirosanoiksikin katsotut ilmaisut olivat ennen käypää termistöä kuvaamaan sairauksia.
- Tyrästä käytettiin nimityksiä suolikulli tai mulkkutauti. Kulli tai mulkku eivät ole alun perin tarkoittaneet juuri sitä, mitä ne nykyään arkisessa puhekielessä tarkoittavat. Ne ovat voineet tarkoittaa ruumiinontelon heikkoon kohtaan syntynyttä pullistumaa. Mulkku voi myös olla johdos muljahtaa-sanasta. Mikään nuori slangisana se ei siis suinkaan ole, Häkkinen perustelee.
Huvittavilta kalskahtavat nimitykset kusen tyydytös ja työläs vedenheittämys kuvasivat virtsaamiseen liittyviä vaivoja. Häkkisen mukaan kusi ja paska eivät ennen olleet karskia kielenkäyttöä.
- Kusi ja paska ovat ikivanhaa suomalais-ugrilaista perussanastoa. Ne olivat täysin käypää kieltä 1800-luvulle asti, jonka jälkeen niitä alettiin korvata sievistelevillä kiertoilmauksilla

Äkilliset taudit
olivat noidan syytä

Ennen taudit jaettiin selkeästi parannettaviin ja parantumattomiin. Vanhan käsityksen mukaan osa taudeista oli korkeampien voimien lähettämiä. Häkkisen mukaan ne oli tarkoitettu joko rangaistukseksi tai koettelemukseksi, jolloin niitä oli ihmisen turha edes yrittää parantaa.
- Vastaavasti pahansuopien ihmisten lähettämiä tai saastaisista paikoista tarttuneita tauteja saattoi yrittää lääkitä joko rohdoilla tai sanan voimalla. Erityisesti äkkiä ilmaantunut kipu tai halvaus tulkittiin jonkun pahansuovan olennon lähettämän ammuksen tai nuolen osumaksi. Siitä lienee saanut nimensä myös nykyäänkin tunnettu ilmaus noidannuoli, Kaisa Häkkinen näkee.
9. kp2.10.2005 klo 11:53
Lähettäjä: terok 16.6.2003 klo 19:33

Pitaalilla ei siis saisi olla sijaa modernissa ristisanatieteessä. Heristäisin laatijalle sormeani, jos sen jostain löytäisin!

Älä heristä sormea kovin kovasti. Nimittäin jos sinulla olisi
Spitaalin, Pitaalin, Lepran vakavin muoto, voisi tuo sormi
pudota pois....
10. kp2.10.2005 klo 12:00
Tuossa aikaisemmin mainitussa sanakirjassa on sana:
Palsamoida, voi olla myös Balsamoida...

Ette ole sisäistäneet sitä ajatusta, että kaikki sanamuodot
ovat käyttökelpoisia näissä monivaihtoehdoissa...

Joku näistä muodoista on sanakirjoissa nostettava ykköseksi.
Se ei tarkoita, että sitä muotoa voi vain käyttää...
- Mikä tässä on niin vaikea tajuta?
11. kp2.10.2005 klo 12:05
.... Ja ykkönen sanamuodoista on se, joka puhekielessä on
sillähetkellä yleinen... Mutta kaikki muut muodotkin tunnetaan.
12. JTak2.10.2005 klo 14:14
>kaikki muut muodotkin tunnetaan

Sinä ehkä tunnet, mutta ristikoita laaditaan pääasiassa ratkojia varten. Ei heillä ole mitään etymologisia sanakirjoja hyllyissään.
13. kp2.10.2005 klo 14:48
Otetaan yksi esim.
Vanhempi kansa tietää pitaalin.
Jos sinä panet ristikkoon lepran. Joku voisi kysyä: Mikä lepra?
- Siis, mistä sinä tiedät, mikä noista muodoista on se "oikea"
ratkojalle?
14. JTak2.10.2005 klo 16:20
Ei voi ristikkoa laatia sen perusteella, että "vanha kansa tietää", sillä niin harva ratkoja kuuluu siihen ikäluokkaan. Ja tietääkö koko vanhempi kansakaan tuon aiemman kirjoitusmuodon "pitaali"?

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/lepra.html
15. KP2.10.2005 klo 16:26
Ikäluokka 40-60vuotta....?
16. kp2.10.2005 klo 16:29
Just sopiva ryhmä ratkomaan/tietämään ristikossa olevaa
aineistoa...
17. Eki2.10.2005 klo 16:46
kp: "Ette ole sisäistäneet sitä ajatusta, että kaikki sanamuodot ovat käyttökelpoisia näissä monivaihtoehdoissa..."

Täällä on kirjoittamassa ja tarkkailemassa iso joukko itsenäisesti ajattelevia laatijoita. Jokainen miettii tahollaan, mikä sana sopii mihinkin paikkaan.
18. JTak2.10.2005 klo 17:00
>Just sopiva ryhmä ratkomaan/tietämään ristikossa olevaa
aineistoa...

Ei sillekään ikäryhmälle Austraalioita tai muita vanhentuneita sanoja tarvitse väkisin tuputtaa.
19. Teppo2.10.2005 klo 18:04
Jos joku kirjoitusasu on vanhentunut, ei kai se tarkoita, että 40-60-vuotiaat tietävät juuri sen (ja vain sen eivätkä mitään muuta)?
20. KP2.10.2005 klo 18:26
On todennäköisempää, että tietävät sen vanhemman
muodon, kuin uuden....
21. Matti2.10.2005 klo 19:02
Tässä 40 - 60 -vuotiaan vastalause edelliseen. Me luetaan lehtiä!
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *