KESKUSTELUT > RISTIKOT > MAHDOTON RATKAISTAVA?

1071. Mahdoton ratkaistava?

Jussi13.9.2004 klo 14:14
Uskomatonta, mutta kuitenkin täysin totta

Internetissä tunnetusti harrastetaan kaikenlaisia
merkillisiä asioita. Eräs kummallisimmista on sivu,
jossa vertaillaan kahden Yhdysvaltojen presidentin,
Abraham Lincolnin ja John F. Kennedyn elämänkaaria.

"Abraham Lincoln valittiin kongressiin vuonna 1846,
John F. Kennedy sata vuotta myöhemmin 1946. Lincoln
valittiin presidentiksi 1860, Kennedy sata vuotta
myöhemmin 1960.

Kummankin presidentin nimessä on seitsemän kirjainta,
ja kumpaakin ammuttiin päähän. Molemmat murhattiin
perjantaina. Lincolnin sihteerin sukunimi oli
Kennedy, Kennedyn sihteerin sukunimi oli Lincoln.

Kummankin presidentin seuraajan etunimessä oli kuusi
kirjainta, ja kummankin sukunimi oli Johnson.

Lincolnin seuraaja Andrew Johnson syntyi vuonna 1808,
Kennedyn seuraaja Lyndon Johnson syntyi vuonna 1908.

Lincolnin murhannut John Wilkes Booth syntyi vuonna
1839, Kennedyn murhaaja Lee Harvey Oswald syntyi
vuonna 1939. Kummankin murhaajan nimi on
kolmiosainen, ja kummassakin nimessä on 15 kirjainta.

Abraham Lincoln kuoli teatterissa, jonka nimi oli
Kennedy. Kennedy kuoi autoosa jonka merkki oli
Lincoln. John Wilkes Booth pakeni teatterista ja
saatiin kiinni varastosta. Lee Harvey Oswald pakeni
varastosta ja saatiin kiinni teatterista. Sekä Booth
että Oswald murhattiin ennen oikeudenkäyntiä.

Ja kaiken huipuksi: Viikkoa ennen murhaansa Lincoln
oli Monroessa, Marylandissa. Kennedy puolestaan oli
viikko ennen murhaansa Marilyn Monroen kanssa."

Lincoln-Kennedy-sivu loppuu toteamukseen:
-Voidaanko ajatella, että tätä maailmaa hallitsevat
sellaiset voimat, joita todellisuudessa emme tunne?

Tähän haluan itse todeta, että onko tämä "ristikko" mahdoton ratkaistava? :)
2. Antti Viitamäki13.9.2004 klo 15:21
Tällaisia juttuja löytyy aina, kun hakemalla hakee ja hiukan muuntelee tosiasioita. Tässä kiihkoton argumentointi kyseisestä "ristikosta", englanniksi tosin:

http://www.snopes.com/history/american/linckenn.ht m
3. Jukkis13.9.2004 klo 18:57
Joo, ehkä kuvaavin kohta tästä humpuukista on tuo "Ja kaiken huipuksi: Viikkoa ennen murhaansa Lincoln oli Monroessa, Marylandissa. Kennedy puolestaan oli viikko ennen murhaansa Marilyn Monroen kanssa."

Marilyn Monroe kuoli elokuussa 1962, Kennedy murhattiin marraskuussa 1963. Missähän Kennedy siis mahtoi Marilynin kanssa olla? Ja mitä he tekivät, tai siis mitä Kennedy teki?
4. Antti Viitamäki14.9.2004 klo 01:26
Hirvittää ajatellakin. :-)
5. Henry Haapalainen14.9.2004 klo 01:39
On siinä ihan hauskojakin oivalluksia. Tuota voisi verrata pyramideista tehtyihin matemaattisiin laskelmiin. Ovatko tuttuja?
6. Juhani Heino14.9.2004 klo 14:35
Tuossahan on tietysti se ero että monet pyramidien suhteet ja suunnat on tehty ihan tarkoituksella. Sama juttu Stonehengessä.
7. Henry Haapalainen14.9.2004 klo 15:03
Pyramideista on löydetty sellaisiakin matemaattisia yhteensattumia, mistä sen ajan ihmisillä ei voinut olla tietoa. Luinkohan niistä jostain lehdestä, en muista. Löytyisikö netistä.
8. Juhani Heino14.9.2004 klo 15:25
Olisiko tällainen huuhaasivu sellainen?
http://www.halexandria.org/dward106.htm
9. IiKoo14.9.2004 klo 16:18
Luvuilla kun tarpeeksi leikkii, saa todistettua vaikka mitä. Toisaalta nykyaikainen matematiikka monilta osiltaan on lähtöisin jotakuinkin noilta seuduilta (ainakin lähimaastosta.

Ja luvuilla leikkimistä lähempää: jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien välillä on voimakas korrelaatio. Näin ollen jäätelönsyönti lisää selvästi hukkumiskuolemia.
10. Juhani Heino14.9.2004 klo 16:31
Jep, samaten oluen juonnin lisääntyminen nostaa lämpötilaa. Juokaa olutta!
11. Tiedoton14.9.2004 klo 20:21
Suomenhevosten lukumäärän ja uusien (ihmisen) tuberkuloositapausten määrän (Suomessa) välillä vallitsee niin ikään voimakas korrelaatio. Tästä voidaan tietysti päätellä, että joko suomenhevoset levittävät tuberkuloosia tai sitten tuberkelibasillit muuttuvat vanhetessaan suomenhevosiksi.
12. Tiedoton14.9.2004 klo 20:32
Tarkennus: "---voimakas POSITIVIINEN korrelaatio."
13. RA14.9.2004 klo 21:09
Myös terassien määrällä ja lämpimällä ilmastolla on vahva korrelaatio. Suomessa kannattaisi rakentaa yli tuplamäärä terasseja , että saataisiin nuo kesäilmat sopivimmiksi.

Myös vahinkojen määrä ja palokunnan ja poliisin paikallaolo korreloi vahvasti. Siispä: Tulipalon sattuessa älä missään tapauksessa soita palokuntaa.
14. Matti15.9.2004 klo 00:34
Entä mitäpä mieltä olette seuraavasta:

Johanneksen ilmestys, luku 8.

10. Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin.

11. Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.

12. Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myöskin yö.

Koiruoho on venäjäksi *tshernobyl.

!2. jae tuo mieleen ydintalven. Ydinsota nostaa ilmakehään sellaisen tomupilven, että kaikki auringon valo ei saavuta maan pintaa, vaan heijastuu avaruuteen.
15. Jukkis15.9.2004 klo 09:12
Tarkemmin sanoen ukrainan kielen sana tshernobyl, tai sana joka aika paljon muistuttaa tuota sanaa, tarkoittaa jotain kasvia, joko koiruohoa tai sitten jotain sen lähisukulaista. Ja oleellisempaa tietysti on se, onko ilmestyskirjan alkutekstissä esiintyvän kasvi täsmälleen se sama kasvi, jonka nimi ukrainaksi on tuo tshernobyl. Tässä nyt sitten tarvitaan aika monen alan asiantuntijoita yhdessä miettimään asiaa, jotta asiasta tulisi selvyys.

Ai niin, mutta mitäs tässä asiantuntijoilla tehdään, asiahan on sanottu internetissä, ja vieläpä varmaan vähintään kymmenellätuhannella sivulla. Siispä sen on pakko olla totta.

Paitsi että mitäs sitten? Onko Ukrainassa pudonnut joku Tshernobyl-niminen avaruusalus jokeen ja muuttanut kolmasosan sen vedestä koiruohoksi ja sitten vielä aiheuttanut ydintalven? Onko tämä ollut uutisissa joskus, kun en oikein muista? Vois kuvitella että noin erikoinen tapaus ylittäis uutiskynnyksen tai olis ainakin kympin uutisten loppukevennyksenä.
16. Jussi15.9.2004 klo 09:35
Uskoo kukin mihin uskoo. Toiset uskovat että on olemassa selittämättömiä sattumia, toiset taas uskovat pilkuntarkkaan asioiden selittämiseen rationaalisesti. Jälkimmäisten tajuntaa (jos näin voi ilmaista, mikä olisi parempi sana?) pidän itse ainakin jokseenkin tylsänä.

Itse kun laajennan mainiota tajuntaani ja ajattelen avoimesti, saatan jopa ymmärtää ihmisiä keille mikään asia ei yksinkertaisesti sovi ilman pienintäkään kiistanalaistamista ja kritiikkiä.
17. Jukkis15.9.2004 klo 10:06
No jos sinulle Jussi sopii asiat ilman pienintäkään kiistanalaistamista ja kritiikkiä (mm. se väite että Kennedy vieraili Marilynin haudassa viikkoa enen kuolemaansa), niin kivat sulle vaan. Minä kiihotan mielikuvitustani lukemalla kaunokirjallisuutta, jota myös fiktioksi kutsutaan, sinä ilmeisesti etsimällä netistä kuvauksia "selittämättömistä" asioista, joiden selitykseksi pienellä kiistanalaistamisella ja kritiikillä yleensä on aika helppo todeta valehteleminen.
18. Jussi15.9.2004 klo 11:24
Keskustelunavaukseni jälkeen Antti Viitamäki lähetti linkin kyseisen "huuhaan" englanninkielisille sivuille. Kiihkotonta argumentointia, kuten Antti asian hyvin ilmaisi. Sieltähän jokainen voi nähdä ja lukea, että tekstini kommentti Kennedyn treffeistä Marilynin haudassa (tai missä lie) on täyttä tarua. Taru on esimerkiksi ristikonratkojille niin läpinäkyvä, että se pistää epäilemään ovatko muutkin argumentit tarua. Jos asiasta kiinnostuu ja sitä tarkemmin tutkii, huomaa ettei niin ole. Silloin vasta todella huomaa että ihmeellisiä sattumia oikeasti tapahtuu.

Monesti aivan hulluilta kuulostavien (yhteen)sattumien jälkeen riittää että huomaa yhden sattuman menevän metsään. Tämä riittää syyksi siihen että on valmis samalla toteamaan kaikki humpuukiksi, niitä edes tutkimatta.

"Yksi hullu taru pystyy kumoamaan kymmenen hullua totuutta."

Antoisia lukuhetkiä sinulle Jukkis kaunokirjallisuuden parissa. Itsekin luen paljon fiktiota, muualtakin kuin netistä. Siitä huolimatta en suostu vetämään mitään rajaa siihen että selittämättömiä asioita tapahtuu vain ennakkoon fiktiivisiksi tiedetyissä tuotoksissa.
19. J Takala15.9.2004 klo 11:41
Suurin osa argumenteista on tarua.

John Wilkes Booth syntyi 1838, ei 1839. http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/USACWbooth.ht m

Booth pakeni latoon, ei varastoon.

Lincolnilla ei ollut Kennedy nimistä sihteeriä, ellei joku jostain lähteestä tuollaista tietoa löydä.

Mielenkiintoista on lisäksi huomata, miten nimien kirjainmääriä lasketaan sopivalla tavalla. Noin melkein mistä tahansa kahdesta nimestä löytyy yhteneväisyyksiä. Joskus mukaan lasketaan toinen nimi, joskus ei, joskus lasketaan vain etu- tai sukunimi. :)
20. Ahtigustaf15.9.2004 klo 13:17
Hyväuskoisia höynäytetään!
Kaikenlaisesta huuhaasta ynnä muusta hömpästä lisää:
http://www.skepsis.fi/
21. Antti Viitamäki15.9.2004 klo 14:48
Muistelisin, että tämä Lincoln-Kennedy-stoori on ollut joskus jopa Helsingin Sanomissakin. Että eivätpä sielläkään sitten jaksaneet sen kummempaa tutkimustyötä tehdä. En muista, millaisen otsakkeen alla juttua luettavaksi tarjottiin, mutta ei siinä ainakaan mitään tuollaista kriittistä vasta-argumenttia ollut seurana.

Onhan näitä legendoja maailma väärällään. Sitä voidaan ehkä selittää iso osa viljapeltoihin syntyneistä kuvioista, mutta sitten on muutamia tapauksia, ettei tunnu mitenkään mahdolliselta että joku olisi saanut ne ihmisen tuntemin keinoin aikaan - tyyliin monta sataa metriä pitkä kuvio kolmen tunnin aikana ilman valoa ja ääntä ja ilman ainuttakaan paljastavaa todistetta. Onko kyseessä kymmeniä ihmisiä käsittävä (myös vääriä todistajanlausuntoja poliisille antanut) huijariporukka vai jotain muuta?

Scifi-huuhaan suurimpiin nimiin lukeutuva Erich von Däniken kuvailee eräässä kirjassaan antaumuksellisesti Meksikon Piirtokirjoitusten temppelistä löytynyttä Lhuillierin laattaa selväksi avaruusaluksen rakennuspiirustukseksi, ja kieltämättä, kun valokuvia katselee sillä silmällä, tulee mieleen että eihän se mitään muutakaan voi esittää - ja entäs sitten Hesekielin ensimmäisessä ja kymmenennessä luvussa kuvatut näyt? Voiko niissä kerta kaikkiaan olla muuta kuin ulkoavaruuden olentoja ja aluksia? Ja mihin Jeesus itse asiassa meni, kun opetuslapset näkivät hänen astuvan taivaisiin...?

:-)

No niin, siinäpä taas vähän mietittävää. Ihmismieli on vähän sellainen - jokin myyttisyys tai myyttisyydenkaipuu meissä asuu. Kuka tietää, miksi, mutta ihan varmasti sille on jokin syy - kaiketi?
22. Juhani Heino15.9.2004 klo 16:11
Eihän tämäkään voi olla sattumaa: Bodominjärveltä löytyi Gustafsson, mutta ei Nils...
Poliisin mukaan ei ollut edes sukua, mutta jos kaivaisin taustoja, varmasti löytäisin tämän tason yhtäläisyyksiä kun sopivasti unohtaisin muut asiat.
23. Henry Haapalainen15.9.2004 klo 17:21
Tarve ja taipumus uskoa saattaa olla meillä geeneissä, perintönä jostain kaukaisuudesta. Parikymppisenä uskoin ufoihin, Dänikeniin ja ties mihin.
Uskontoja kauppaavilla ei ole ollut pulaa helposti höynäytettävistä. Pelkästä huuhaasta niissäkin on kysymys, joka ainoan uskonnon kohdalla.
24. Juhani Heino15.9.2004 klo 18:14
Sekin kuulosti uskottavalta teorialta että nykyään elämme äärimmäisen teknisessä maailmassa, siis tieteeseen pohjautuvassa. Siksi tietyntyyppiset ihmiset haluavat vastapainoa ja tulee new age sekä muita hörhötyksiä.
25. yhden kirjan mies15.9.2004 klo 19:43

Josta päästäänkin siihen miten paljon media muokkaa todellisuutta eikä toisinpäin, niinkuin pitäisi.
Samaa draamaahan tuolla medioissa toistetaan kuin raamatussakin.
Tieteestä on myös tullut oma uskontokuntansa. Silläkään ei ole enää mitään tekemistä totuudenetsinnän kanssa. Totuus on kuulijan korvassa, vai mitä Tatu Vanhanen?
26. Henry Haapalainen15.9.2004 klo 20:09
Ehkä paremmin näin: Tieteisiin on syntynyt "uskontokuntia", joiden jäsenet ovat teoriauskovaisia. Kaikki uudet ajatukset torjutaan oman valmiin maailmankuvan pönkittämiseksi.
27. yhden kirjan mies15.9.2004 klo 21:39
Minusta nimenomaan teoriauskovaisuudesta ollaan siirtymässä pois; jokaikinen tieteentekijänä itseään pitävä haluaa luoda oman teoriansa, jossa on jotain uutta ja jännittävää. Siitä seuraa sellainen sekametelisoppa että kukaan ei enää oikeasti tiedä missä mennään.

Minä rinnastan uskonnon moraalikehitykseen; tänä päivänä "oikea" ja "väärä" ovat harkinnanvaraisia asioita, ja niinhän ei pitäisi olla. Siinä mielessä uskonnot (siis perinteiset) puolustavat paikkaansa, ihminen tarvitsee jotain pysyvää ja kestävää tunteakseen olonsa hyväksi.

Miksi ihmeessä valtaosa ihmisistä muuten olisivat yksiavioisia jos ei tämä pitäisi paikkaansa?

Ja vielä:
Uudet asiathan on torjuttu aina, kunnes niistä kestävimmät löytävät paikkansa ja vakiintuvat. Nykypäivän teoriaviidakosta niitä oikeasti hyviä on vain paljon vaikeampi löytää.
Ei tarvitse kuin kahlata jonkin uudemman tieteenhaaran teorioita niin huomaa että yksimielisyyttä ei ole edes siitä, mitä kyseinen tiede tutkii. Esimerkkinä tästä sosiologian ja psykologian väliseksi "siltatieteeksi" muodostunut sosiaalipsykologia. Korrelaatioista tehdään sellaisia päätelmiä joita niistä halutaan tehdä välittämättä siitä että ei tiedetä kumpi tekijä lopulta vaikuttaa kumpaan.
28. jupejus15.9.2004 klo 23:05
Joskus joku viisas ajattelija on sanonut, että ateistin usko vahvin, koska hän kieltää Jumalan - ja mitään sellaista, mitä ei ole, ei voi kieltää.

Ihmiseen on sisäänrakennettu uskominen ja tiedon ja totuuden etsimnen. Siksi on uskottu ihmistä suurempiin voimiin, Luojaan, kuin myös kiviin, aurinkoon, puujumaliin, nyt myös rahanvoimaan ja jopa tieteisiin.

On sanottu, että uskontojen varjolla on tehty paljon pahaa. Niin vain on, mutta pitää muistaa, että 'pahat työt' ovat ihmisten itsensä. Vaikka ihmiset ratsastavat uskonnoilla ja vannovat olevansa niiden asialla, silti ihminen itse jättää jälkensä, oli se sitten hyvää tahi pahaa.

Yleensä voi sanoa, että hengelliset uskonnot tähtäävät hyvään. Niiden yleinen periaate on, että me ihmiset eläisimme mahdollisimman kelvollisesti maailmassa, että saavuttaisimme Paratiisin (tai Nirvanan, tai mikä rauhan tyyssija vain - uskonnoista riippuen).

Uskontojen opit ovat vaihtuneetkin aikojen kuluessa. Vast'ikään kysyttiin Moolokista. Se oli jumala, jolle uhrattiin lapsia. Mooseksen myötä tuoman lain mukaan, Moolekille ei enää pitänyt uhrata lapsia. Nykykäsityksemme mukaan uskonnon tuoma laki oli hyvä, sillä muuten me voisimme uhrata lapsia vieläkin.

Voisi sanoa, että uskonnot ovat opiltaan tarkoittaneet muokata ajattelutapojamme useimiten parempaan suuntaan, tarkoituksellisempaan ja toisia huomioivaan suuntaan.

Ihminen on tiedekuntien avulla pohtinut maailman sivu (aikoina jolloin sillä oli enemmänkin ajatteluaikaa kuin nyt tänä taalakautena), mistä maailma on syntynyt, kuka sen on luonut ja kuka sitä hallitsee. Vedenpitävää vastausta yksikään tieteenlohko ei ole voinut varmuudella sanoa.

Siksi, kun tieteen epävarmuus on todellista, mutta maailma on varmasti todellista (olemme sen todistuskappaleita), niin olisi ehkä syytä suhtautua varauksella kaikkeen yliluonnolliseenkin, kuin uskonnollisiin, ja hengellisiin kysymyksiin. Vähiten ainakin ottaa uskontoja pilkkakirveiksi.

Uskonnot ovat hyvin monille vakaumuksellisia. Kunnioittaa hyödyttää myös toisten ihmisten vakaumuksia, koska se on kanssakäymisen kannalta rakentavampaa kuin uhitella toisten ihmisten sielujen sopukoita.

Vaikka ihminen luulee olevansa kuinka viisas ja suuri tahansa, kaikentietävä, niin siitä huolimatta ihmisen rajallisuus on kovin pieni ja huomata voi, että kun tuuli käy hänen ylitseen, häntä ei enää ole.

Mutta ihmiselle on annettu taitoa pohtia syntyjä syviä, ja se oikeus onneksi meillä tällä hetkelläkin on - niin sitäpä vapaasti käyttäkäämme.
29. HooTee15.9.2004 klo 23:25
Jupejukselta mahottoman viisasta tekstiä....ja sama teksti sopii myös poliitiikkaan..kenenkään tunteita eikä aatteita tulisi "mölliä"..
30. Ahtigustaf15.9.2004 klo 23:40
Ihmisen tulisi elää ihmisiksi. Tehdä ihmisen tekoja ihmisille, itselle. Tehdä pieniä tekoja, sanoa pieniä sanoja. Ei sitä aina muista. On helppoa huutaa, olla oikeassa. On vaikeata myöntää heikkous. Ja sitten kun hetken huomaa olleensa melkein ihminen, on jo myöhäistä. Sanat loppuvat.

Uskontoja on monenlaisia. Ja ihminen etsii. Kuolemattomuutta hakee tässä maailmassa. Löytää itsensä monelta pysäkiltä. Junat ovat menneet. Hiljaiset asemat takana.

Anteeksi öiset sanat.
31. Henry Haapalainen16.9.2004 klo 01:05
Minun ja jupejusin käsitykset uskonnosta näyttävät olevan melko pitkälle vastakkaiset. Mielipiteet on esitetty perustellen ja kiivastumatta. Sellainen on hyvää keskustelua, ja se johtaa usein siihen että käsitykset alkavat lähentyä toisiaan. Lainaan alla paria kohtaa.

"Siksi, kun tieteen epävarmuus on todellista, mutta maailma on varmasti todellista (olemme sen todistuskappaleita), niin olisi ehkä syytä suhtautua varauksella kaikkeen yliluonnolliseenkin, kuin uskonnollisiin, ja hengellisiin kysymyksiin."

Tuossa on pähkinänkuoressa oikeastaan koko asia, mutta vastauksemme ovat erilaiset. Vaikka totuuden löytäminen tuntuisi kuinka tahansa vaikealta, ei pidä luovuttaa hyväksymällä tilalle selityksiä yliluonnollisen puolelta.

"Uskonnot ovat hyvin monille vakaumuksellisia."

Vakaumus voi joissakin oloissa ja tilanteissa olla hyvin vaarallista, kun erilaiset vakaumukset kohtaavat.
32. Vieras16.9.2004 klo 09:02
JJ:
"Siksi, kun tieteen epävarmuus on todellista, mutta maailma on varmasti todellista (olemme sen todistuskappaleita), niin olisi ehkä syytä suhtautua varauksella kaikkeen yliluonnolliseenkin, kuin uskonnollisiin, ja hengellisiin kysymyksiin."

Olen lukenut pätkän moneen kertaan, mutta en silti pääse jyvälle että miten HH:n vastaus olisi niin erilainen.

HH:
"Vaikka totuuden löytäminen tuntuisi kuinka tahansa vaikealta, ei pidä luovuttaa hyväksymällä tilalle selityksiä yliluonnollisen puolelta."

jupejushan juuri sanoo että tulisi suhtautua VARAUKSELLA yliluonnolliseen...
33. Vieras16.9.2004 klo 09:06
...ja ehkä jupejus muutenkin voisi hieman selittää tavallisille ihmisille, mitä kommentillaan oikein tarkoittaa, kun minuun se ei ainakaan täysin uponnut? Kiitos!
34. jupejus16.9.2004 klo 11:22
Vaikea sanoa, kuinka tämä palsta on hyvä käydä uskonnollispohjaista keskustelua - ei taida käydä oikein yksiin tuon sanaristikkotermistön kanssa.

En myöskään noita lauseitani miksikään teeseiksi tarkoittanut, vaan yleisesti ottaen, millaisia vakaumuksia ihmisillä onkaan, niin niitä kuuluisi kunnioittaa.

Voihan vakaumukset tietysti mennä kiihkoisuuteen ja fanattisuuteen ja niidenkin pohjalta voidaan käydä toisaan kraiveleista kiiinni, mutta en nyt tarkoittnut mitään kärjistystä.

Onhan maailman historiassa kokeiltu myös aatteita ja oppisuuntia, joissa ei ole ollut uskonnollisia näkemyksiä mukana, mutta eivät ole nekään aina tuottaneet ns. parempaa maailmaa.

Varauksella pitänee suhtautua kaikkeen, mitä ei varmuudella, todistettavasti tiedetä - noin ajattelisin - puolesta tai vastaan.

Me elämme täällä pääsääntöisesti kristillisten ohjearvojen mukaisessa elämäntyylissä ja siihenkin voi joku vedota, että siksikö aikamme on joidenkin mielestä niin paha ja kova, mutta elämmekö me sitten niin kuin kristillisyys velvoittaa - sitäkin voidaan kysyä.

Esim. Raamattu on viisas kirja. Se kirjoitettu viisaasti ja sen vuoksi se kai on elänytkin niin kauan. Tiedemiehet voivat helposti kirjan sisältämän 'älykkyyden' kumota monin kohdin, mutta kirjan sisältämää viisautta hekään eivät voi heittää romukoppaan noin vain.
Kun lukee mm. Uuden Testamentin vertauksia ja ajattelee niiden sisältöä kiihkottomasti, ilman mitään kantaa ottaen, niin ne ovat vertaansa vailla olevía ohjeita meille ihmispoloille.

Epäilisin, että maailma voisi olla parempi niiden antamien sanomien kautta, ja jos ihmiset ne ymmärtäisivät ja sisällään osaisivat punnita - mutta ihmisiä ohjaavat usein enemmän muut arvot.

Ei tässäkään (tuohonhan UT paljon tähtää) ajassa ole lähimmäinen meille niin tärkeä kuin meidän oma minämme. Se on nähty monilla tahoilla, vaikkakin pakko on sanoa, että ei tämä aika nyt huono ole sen suhteen - paljon surkeampiakin aikoja menneisyys tuntee. Länsimainen ja etenkin pohjoismaalainen hyvinvointi ja huolehtivaisuus on ollut maailmanhistorian mittapuussa sangen korkea.

Tosin sen mennettämisestäkin on viitteitä ja maailma on taas muuttumassa kriittisemmäksi, sotaisemmaksi, yhä materiallisemmaksi ja kylmemmäksikin. Sekin on jokin maailman perisääntö, mutta toivottavasti maailma pysyisi jotakuinkinkaan liitoksissaan.
35. Henry Haapalainen16.9.2004 klo 16:16
Asioilla on puolensa, mutta mitään suurta ristiriitaa esitetyissä mielipiteissä ei ole.
36. Matti16.9.2004 klo 18:20
Oma maailmankuvani ei vaadi nk. "rajatiedon" kategorista kieltämistä. Se ei silti tarkoita, että uskoisin ilman muuta kaiken huuhaan. Mutta esim. Skepsis ry on mielestäni turhan jyrkkä suhtautumisissaa. Eihän sitä koskaan tiedä. Sitä paitsi voihan olla odottavallakin kannalla, eikä heti sanoa "uskon" tai "en".

Pilkattiinhan akupunktiotakin. (Tosin se ei koskaan ole puhtaasti henkimaailman juttuja ollutkaan.)
37. Juhani Heino16.9.2004 klo 19:41
Rajatietokin on subjektiivinen määritelmä. Muualla jo mainitsin että astrologiasta kehittyi astronomia ja alkemiasta kemia. Ja Galileita sanottiin kerettiläiseksi eli eikös hänen työnsä ollut kirkon kannalta rajatietoa? Kyse on siis enemmän vallasta kuin totuudesta.

En ole tutustunut Skepsiksen toimintaan, mutta on se avoin sillä tavalla että on luvannut palkinnon jos joku saa yliluonnollisen ilmiön toimimaan valvotuissa olosuhteissa. Toistaiseksi rahat ovat pysyneet tilillä.
38. yhden kirjan mies16.9.2004 klo 20:50
Jupejus, viisaita sanoja.

Nimimerkistäni huolimatta minä en usko jumalaan, mutta jumala-käsitteen olemassaoloon ja tärkeyteen kyllä.


En myöskään usko rakkauteen, siitä huolimatta sanon puolisolleni joka päivä että "rakastan häntä". Jos olisin ihan rehellinen niin sen sijaan minun pitäisi sanoa että "tarvitsen häntä". Yhteenkuuluvuudentunteen lujittaminen on kuitenkin minusta äärimmäisen tärkeää, koska tarvitsemme toinen toisiamme ja tiettyjen pelisääntöjen noudattaminen tekee siittä helpompaa.

Olen myös sitä mieltä että raamattu on viisas kirja, kuten Jupejus tuossa mainitsi. Totuusarvo on mielestäni merkityksetön asia -mitä me hyödymme siitä tiedosta?
Ja mitä hyötyä on sellaisista teorioista joita ei käytännössä voi hyödyntää ihmisten hyvinvoinnin puolesta?

Evoluutioteorian kehittäminen on kieltämättä ollut suuri askel tieteessä, sitä ei käy kieltäminen. Mutta miksi raamatun opit ja evoluutioteoria eivät voisi elää sulassa sovussa rinnakkain? Sen, että joku on jossakin asiassa oikeassa ei pitäisi tarkoittaa sitä että toisen on oltava väärässa. Minusta sellainen ajattelu on varsin epäkypsää.

Jos ajatellaan että raamattu sisältää eräänlaisen ihmisyyden kehittymisen teorian, niin Darwin vastasi siihen fyysisen olemassaolomme puolesta. Mielenkiintoista kyllä, Darwinhan oli saanut pappiskoulutuksen, ja sai tämän kyseisen teorian ansiosta kirkon niskaansa, eli molemminpuolista suvaitsemattomuutta on tietenkin esiintynyt kautta aikain.

Nämä samat periaatteet täytyisi tietenkin pitää mielessä myös keskusteltaessa rajatiedosta ja tieteistä. Itse en henkilökohtaisesti näe rajatieteiden tuoneen ihmisten elämään kovinkaan paljon hyvää, mutta hyvä jos niin on.

ja vielä lopuksi:
miksei ristikkofoorumilla voisi käydä "uskonnollista" keskustelua, onko olemassa joku sellainen inhimillisen elämän osa-alue jota ei voisi jotenkin liittää ristikoihin?

Sehän tästä foorumista juuri tekeekin niin mielenkiintoisen.
39. jupejus16.9.2004 klo 22:30
Eihän Luojaan uskominen ole oikeastaan uskon varassa, koska sehän on todistettu sillä, että me olemme ja elämme täällä. Jos ei olisi luotua maailmaa, avaruutta, koko maailmankaikkeutta, niin silloinhan täällä olisi tyhjyys - eli ei mitään.

Se miten Raamattu on kirjoitettu, on nimen omaan kirjoitettu niin, että se tulee luetuksi. Se on historiaa käsittelevä kirja ja oppikirja - molempia, sekä hyvin ajatuksia herättävä kirja.

Jos Raamattu olisi aloitettu alunpitäen jollain alkuräjähdysteorialla ja kerrottu pala palalta, miten maailma on syntynyt - niin voisi hyvinkin olla, että sellaista kirjaa ei olisi lukenut kukaan, sitä ei olisi jaksanut lukea kukaan. Mutta Raamatulla on oivallinen alku, joka tempaisee lukijan mukaan, ja Raamattu antaa ja jättää tulkinnoillekin varaa.

Joka etsii taas syvällistä viisautta, sitä kertoo Salomon, joka sai viisauden lahjan. Uusi Testamentti on kokonaisuudessaan lempeämpi ja opettavaisempi - todellakin hieno ja upea kirja - suosittelen lukemaan.
40. Juhani Heino17.9.2004 klo 00:26
Olen samaa mieltä että Raamattu on viisas kirja. Onhan siihen koottu elämänkokemusta ilmeisesti ainakin tuhannen vuoden ajalta.

Oma pragmaattinen kantani luomiseen kuitenkin on tällainen. En osaa selittää kuinka maailma on syntynyt. Mutta Luojan mukaantuominen on negatiivinen selitysmalli. Nimittäin kun on äärimmäisen epätodennäköistä että kaikki on syntynyt sattumalta, mistä se Luoja sitten on tullut? Senhän luulisi olevan vielä paljon monimutkaisempi jos se kerran pystyy vielä suunnittelemaankin tämän. Eli emme ole päässeet asiassa eteenpäin vaan törmänneet vielä suurempiin ongelmiin.
41. Pastori Silli17.9.2004 klo 00:30
Ja mistä vitusta se Juhani Heino sitten on tullut.
42. Juhani Heino17.9.2004 klo 01:29
Mainitaanpa intiimi asia että synnyin keisarileikkauksella. Eli tulin kohdusta mutta en pastori Sillin mainitseman paikan kautta 8-)
43. JiT17.9.2004 klo 09:51
-------------------------------------------------- ----------------------------
Ihastutti/vihastutti aamua tuo pastorin ja Juhanin välinen pieni sanaleikki! (tosin keisarinleikkauksessa ei sinänsä ole mitään huvittavaa, itsekin olen kyseisellä tavalla maailmaan putkahtanut)
Mietin tuossa samalla että mahtaakohan tämä kyseinen pastori olla mies vai nainen? Jos hän silli-sanalla viittaa muuhun kuin uusien perunoiden kanssa syötävään kalatuotteeseen (kuten epäilen), hän voisi hyvinkin olla nainen joka kyseisen tuoksun omistaa. Toisaalta hänen kommenttinsa sorahtaa näin miespuolisenkin korvassa melko karskilta, joten vaaka kääntyy siltä osin miehen puoleen. Oikeastaan toivoisin pastorin olevan nainen, koska se olisi vain merkki "itseironiasta" ja osoittaisi edes jonkinlaista huumorintajua. Jos kirjoittaja taas on mies, en kyllä voisi olla ylpeä tuollaisesta kommentista tuollaisen nimimerkin alla. Mutta kukin tallaa polkujaan omalla tyylillään.
-------------------------------------------------- ----------------------------

Juhani Heino kirjoitti:
"Oma pragmaattinen kantani luomiseen kuitenkin on tällainen. En osaa selittää kuinka maailma on syntynyt"

Kaikkiahan meitä varmasti kiinnostaa tietää miten maailma on syntynyt. Sitä tullaan spekuloimaan ikuisesti. Olisiko se hyvä, että saisimme selvitettyä jälkipolville maailmankaikkeuden synnyn? Mitä se muuttaisi? Vähentyisivätkö vaikkapa sodat sen vuoksi, että esim. varmasti todistettaisiin ettei ole olemassa mitään korkeampia voimia selittämässä maailman ihmeellisyyksiä? Ehkä vähenisivät, mutta maailman rikkaushan on erilaiset ihmiset, tavat, uskonnot ja uskomukset. Mielestäni tulevien konfliktien välttämiseksi meidän tulisi pyrkiä jättämään jälkipuolille ennenkaikkea suvaitsevampi maailma, koska siihen meillä kaikilla on voimavaroja. Tärkeää on se että itse uskoo (vaikka mihin tahansa), ei se että saa muut uskomaan samoin.

Raamatussa jumaluus tulee usein esille silloin kun ihmisten uskoa oikein kunnolla koetellaan. Eikö nyt väkivallan ja järjettömien terroritekojen vuoksi olisi aika jumaluudelle jos siihen uskoo? Sitä saadaan odottaa. Yritetään siis olla suvaitsevaisempia ja sillä tavalla vaikuttaa tulevaisuudessa parempaan maailmaan. Mitä merkitystä meille on miljardeilla vuosilla taaksepäin?
44. Usko17.9.2004 klo 11:29
Tämän päivän Hesarin ristikossa on moniselitteinen pääkuva.
Tekisi mieli aloittaa uusi säie "Ristikot ja uskonnollisuus."
Mutta olkoon
45. Sensuroitu17.9.2004 klo 14:32
Sensuroitu
46. Sensuroitu17.9.2004 klo 14:32
Sensuroitu
47. Sensuroitu17.9.2004 klo 14:32
Sensuroitu
48. Pena17.9.2004 klo 14:33
>Ei ei ei, kiire kiire kiire, kaikki tänne tänään tai viimeistään joulupaketissa!

Tuosta Antin mainiosta kirjoituksesta tuli mieleen eräs biisi, joka tänne kevennystä (ei siis raskautta!) tuokoon:


"1) Useasti tulee aamuja
kun pitää varoen kävellä
puhua hiljaisella äänellä
silloin saattaa huomata

On ihmiset käyneet vieraammiksi
lapset talonmiestä pelkää
taksit lujaa kaahaavat
ystävät tulleet mielipuoliksi

*) Ja monella sydämessä
ääni joka haluaa
heti mulle kaikki tänne nyt
heti mulle kaikki tänne nyt
heti mulle kaikki tänne nyt
minä ekaksi minä heti
mulle heti kaikki tänne nyt

2) Pankit ihmistä ryöstävät
vakuutusyhtiöt arvioivat
meklarit lujaa huutavat
ihmisten huutokaupassa

Jalkapalloa ei enää pelata
peli on puolustusvoittoista
hyökkäyspäässä jahkaillaan
enää ei tehdä maaleja

*) Ja monella sydämessä
ääni joka haluaa
heti mulle kaikki tänne nyt
heti mulle kaikki tänne nyt
heti mulle kaikki tänne nyt
minä ekaksi minä heti
mulle heti kaikki tänne nyt

3) Silti täällä on hyvä asua
ei ole myrkyllisiä eläimiä
paitsi kyykäärme
vain lapsille vaarallinen
Ja minä olen jo aikuinen

*) Ja monella sydämessä
ääni joka haluaa
heti mulle kaikki tänne nyt
heti mulle kaikki tänne nyt
heti mulle kaikki tänne nyt
minä ekaksi minä heti
mulle heti kaikki tänne nyt"

säv. P. Hedkrok
san. H. Salomaa
49. Antti Viitamäki17.9.2004 klo 14:35
Pyysin poistamaan nuo kirjoitukset, kun menivät ihan sekavaan järjestykseen. Tässä nyt uudestaan kunnolla.
50. jupejus17.9.2004 klo 14:36
Hieno 'vuodatus' AV. Paljon näkökulmia, ja suunnanottoja.

Ovathan tuo asiat varmaan jokaisen omissa aivosoluissa määriteltyinä ja jokainen tulkitsee niitä itsetykönään, mutta yhteisellä pohtimisellakin voidaan saavuttaa aina jotain mielenkiintoista.

Ihmisessä on myös pieni ripaus laumahenkisyyttä. Uskonnot voivat herätää tuon osan ihmisissä. Ne sitovat samalla lailla ajattelevia ja siinä voi olla rakentaviakin osia, suuntaa-antavia tahoja.

Uskonliikkeillä on saatu aikaan hyvää, että pahaa. Mutta totta, että itseen pitää mennä, jos totuutta itsestä etsii - (eri asia on - löytääkö aina vastausta sieltäkään).
51. Antti Viitamäki17.9.2004 klo 14:36
Niin. Emmehän me voi koskaan saada lopullisesti tietoomme, miten maailma(nkaikkeus) on syntynyt. Senhän nyt sanoo jo järkikin. Ei tynnyrin sisältä voi nähdä, millainen tynnyri on.

Vaikka kuinka tuntisimme jonkin tieteenteorian oikeaksi osoittautumisen tai suuren uskoon tulon jälkeen, että totuus on meille valjennut, me emme voi tietää onko tuon totuuden ulkopuolella jotain toista totuutta.

Eikä sillä ole mitään merkitystäkään. Tärkeämpää on se, että elämme oman sisäisen maailmamme mukaan. Ja se onkin paljon vaikeampaa kuin konsanaan ympäristömme asettamien sääntöjen mukaan eläminen.

Kysymykset, jotka liittyvät maailmankaikkeuden syntyyn ja lakeihin, ovat aina pohjimmiltaan yrityksiä ymmärtää tätä kaikkea ja eritoten meidän paikkaamme tässä kaikessa. Me siis haluaisimme tietää, miksi olemme täällä, jotta osaisimme toimia oikein. Me tarvitsemme jonkun sanomaan meille, miksi lähimmäistä pitää auttaa, miksi ei saa varastaa tai valehdella, miksi luontoa pitää suojella, miksi pitäisi tietää jotain jostakin, tehdä sitä sun tätä, jättää sitä sun tätä tekemättä. On kuin mitään ei voisi tehdä sen mukaan mitä tunnemme, vaan pitäisi olla joku selvä syy, MIKSI.

Siitä lähtien kun Homo sapiens -eläimelle kehittyi kyky abstrahoida aika (eilen - tänään - huomenna) ja toiminta (syy - seuraus), se on ollut kasvavassa määrin huolissaan siitä miten tulisi olla ja elää. Me etäännytämme itseämme luonnosta ja luontaisista vaistoistamme, aidoista tunteista ja tuntemuksista. Uskonnot ovat (useimmiten) lähteneet liikkeelle aidoista tuntemuksista ja uskosta, mutta että niistä olisi ollut riittävästi turvaa orpoutuvalle ihmiselle, niitä on pitänyt dogmatisoida, järjestelmällistää, yhdenmukaistaa. Koko kylän/heimon/kansan/maailman pitää uskoa samalla tavalla. Myöhemmin uskonnoilla ja muilla käsitysjärjestelmillä on houkuteltu ihmisiä omalle puolelle, taivuteltu tekemään asioita, kiihotettu massoja. Uskonnoista on tullut siis osa politiikkaa, yksi vallankäytön keino.

Ei ole kahta ihmistä, joilla olisi täsmälleen samanlainen maailmankuva ja samanlaiset tuntemukset tunnetusta ja tuntemattomasta. Raamattu tai Koraani tai vaikka Rigveda ei koskaan puhuttele kahta eri ihmistä täsmälleen samalla tavalla. Silti me usein valitsemme tarjolla olevista järjestelmistä sen, joka tuntuu parhaiten sopivan meille - tai sitten me synnymme sellaiseen yhteiskuntaan/perheeseen ja sellaisiin oloihin, ettei meillä ole edes vaihtoehtoa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että me olemme yksilöitä joilla on miljoonista yksittäisistä palasista muodostuva kokonaiskäsitys maailmasta, niin sisäisestä kuin ulkoisesta.

Kenenkään on ainakaan minulle ihan turha tulla sanomaan että koska tuon jutun on tiede todistanut näin, niin meidän pitää elää moraalisessa mielessä näin, tai että koska Raamattu on säilynyt luettavanamme näihin päiviin saakka, meidän pitäisi sen takia tuomita homoseksuaalisuus. Raamattu on vain yksi kirja - sinällään varsin osuva kooste 2000 vuoden takaista historiaa ja pitkän perinteen myötä hyviin sanankäänteisiin puettuja, aivan normaaleja, jopa itsestäänselviä perustotuuksia. Esimerkiksi Kultainen sääntöhän on pelkkää turvallisuudentunteeseen liittyvää peruspsykologiaa, hyvin lähellä ihan biologisesti havaittuja lainalaisuuksia. Eihän kristinuskon suurin sanoma, armo ja anteeksianto ole mitään erityistä ja käsittämättömän ainutlaatuista - jos keskenään tappelevat tiikerinpennut kostaisivat jokaisen leikissä syntyneen naarmun, kierre päättyisi vasta niiden kuolemaan ja lajin sukupuuttoon.
52. Antti Viitamäki17.9.2004 klo 14:37
(jatkuu)

Palatakseni maailman syntyyn: tällä hetkellä tiede pohtii muun muassa eräänlaisen kvanttityhjiön mahdollisuutta - jossa silloin tällöin pulpahtaisi ikään kuin tyhjästä uusi kupla, sisällään uusi, ihmeellinen maailmankaikkeus, omine lakeineen ja fysiikkoineen.

Sitä me emme voi kuitenkaan koskaan saada mistään varmuudella tietoomme.

Ja mikä sitten on jumala? Miksei tuollainen kvanttityhjiö voisi olla jumala? Mitä on, kosmisessa mittakaavassa, tajunta, tajuinen olento? Mitä me ikinä voimme siitä käsittää?

Minun vakaa uskoni on se, että maailman väre on meissä kaikissa ihan sisäänrakennettuna - jos sille haluaa antautua, niin sen voi tehdä. Se ei ehkä käy ihan noin vain, mutta se on tehtävissä. Onko tuo väre sitten meidän omatuntomme, onko se kollektiivinen alitajunta, jonka avulla olemme yhteydessä kaikkiin ja kaikkeen, vai onko se jokin erillinen entiteetti, jumala tai henki - sillä ei ole väliä. Minä uskon, että jos tuolla entiteetillä on aikomus se meille kertoa, niin se kertoo sen haluamallaan tavalla ja saa meidät ymmärtämään sen haluamallaan tavalla. Jos se ei sitä halua, niin sitten se ei sitä halua. Voi olla että se kertoo sitä koko ajan, mutta antaa meidän ymmärtää sen niin kuin haluamme. Jokin kutittaa meidän sisällämme, ja sitä voi yrittää rauhoittaa ylemmän tiedon yskänlääkkeillä, mutta röhä jatkunee niin kauan kuin emme yksinkertaisesti asetu aloillemme ja kuuntele.

Ihmisellä on ihmeellinen tarve kuvitella, että maailmassa on jotain käsittämättömän suurenmoista, jota me emme ihan vielä tajua, mutta ehkä huomenna tai ensi viikolla - joka tapauksessa vielä meidän elinaikanamme. Jos ei, niin onpa hirveän sääli - ja onkohan sen tavoitteleminen sitten edes sen arvoista! Me tartumme asioihin joiden uskomme antavan vastauksen hyvin pian - aivan samoin kuin me ryhdymme laihdutuskuurille, jonka luvataan tuottavan tuloksia jo muutamassa päivässä. Kas kun ei muutamassa tunnissa! Jos jokin asia vaikuttaa ihmisiän mittaiselta tai pitemmältä, kiinnostus alkaa hiipua. Ei ei ei, kiire kiire kiire, kaikki tänne tänään tai viimeistään joulupaketissa!

Me ajattelemme, ja meidän myös annetaan ymmärtää, että on olemassa jotain ällistyttävää ja uskomatonta "tuolla jossain", "kuoleman tuolla puolen", siellä minne pääsemme jahka selvitämme elämän salat - ihan niin kuin tämä mitä me nyt koemme ei olisi minkään arvoista! Ihan niin kuin tässä maailmassa ei olisi tarpeeksi ihmeteltävää ja tehtävää.

Ihan niin kuin haluaisimme lopullisesti tukahduttaa ne tunteet joita meillä on luonnostaan.

Kannattaako tällaisista asioista niin vaikeita tehdä? Tutkikaa itseänne - siinä ohje, joka löytyy joka ainoasta opista ja uskonnosta, ja jota äärimmäisen harva tuntuu noudattavan.

Päätän tämän vuodatuksen tähän. :-)
53. Reino18.9.2004 klo 19:26
Kyllä uskonnot hallitsevat ihmisten ajatuksia ympäri maailman.
Eikä se voi aivan huuhaata olla ,koska se pysyy vuosituhannesta toiseen hengissä.

Mahtaako missään olla tilastoja ,kuinka paljon ihmisiä kuuluu eri uskontokuntiin.?

Taitaapa olla enemmistönä koko pallon väestä
54. Antti Viitamäki19.9.2004 klo 02:05
Taitaapa olla melko murskaavanakin enemmistönä, riippuen vähän siitä mitä pidetään "uskontokuntana".

Itse en kuulu virallisesti mihinkään uskontokuntaan, mutta todennäköisesti löytyisi useampiakin uskontoja, joiden edustajat tuumaisivat ajatuksistani: "Hei, sähän kuulut meihin!"
55. Henry Haapalainen19.9.2004 klo 04:32
Kun tapanani on ollut kertoa, jos käytän nimimerkkiä, niin pastori Silli ei ollut oikea pastori. Se "provokaatio" tehtiin sovinnollisessa yhteistyössä, kun vietin Juhanin kanssa saunailtaa kotonamme.
56. tero19.9.2004 klo 10:12
Mietin iskisinkö lusikkani tähn soppaan, mutta ei minulla mitään lisättävää näihin oikeasti ole. Uskokoon jokainen mitä tai miten tahtoo kunhan ei tuu mun ovikelloo soitteleen. Tai saa sitä yrittäää soittaa, ei se oo toiminu seittemään vuoteen. :)
57. Reino19.9.2004 klo 21:12
Harvinaisen paljon on Ristikkoihmisissä ateisteja,tai ainakin uskontoon nuivasti suhtautuvia.No Usko se on sekin
58. Henry Haapalainen19.9.2004 klo 23:42
Ateismi on kyllä uskovaisuutta. En ole huomannut, että joku täällä olisi sen suuntaistakaan esittänyt.
59. Reino20.9.2004 klo 00:09
mm. eräs H.H tuossa tuolla vähän ylempänä ,kirjoittaa,että joka uskonto olisi huuhaata!
60. Kravattimies20.9.2004 klo 01:47
>Mahtaako missään olla tilastoja, kuinka paljon ihmisiä kuuluu eri uskontokuntiin?

CIA:n sivuilla on tilasto
http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/print /xx.html

kristityt 32.71%, joista
- roomalaiskatoliset 17.28%
- protestantit 5.61%
- ortodoksit 3.49%
- anglikaanit 1.31%
muslimit 19.67%
hindut 13.28%
buddhistit 5.84%
sikhit 0.38%
juutalaiset 0.23%
muut uskonnot 13.05%
ei-uskontoa 12.43%
ateisteja 2.41%


Siis, maapallon väestöstä joka kolmas on kristitty, joka viides muslimi, joka seitsemäs hindu, joka 17:s buddhisti, joka 41:s ateisti, joka 263:s sikhi ja joka 434:s juutalainen.
61. Henry Haapalainen20.9.2004 klo 02:49
Ateismi on vanha filosofian aatesuunta, ja sen kannattajat olivat ateisteja. Filosofiaa en erityisesti tunne, mutta ajat ovat muuttuneet, ja tuskin tuo aatesuunta on enää elossa. Nykyisin taitaa olla liian paljon niitä, jotka eivät usko Aatamiin ja Eevaan.

Ateistit olivat oman aikansa toisinajattelijoita, rohkeita persoonia koska uskalsivat nousta kirkkoa vastaan. Ruumiitakin tuli, mm. Galileo Galilei mestattiin pappien määräyksestä.
62. Henry Haapalainen20.9.2004 klo 03:12
Katsoin vasta nyt tuota kravattimiehen listaa, eli CIA:n mukaan ateisteja on olemassa. Kaiken sortin hourupäitä riittää, mutta että noin paljon! Jos jonkun aate tänä päivänä on ateismi, hän on varmasti aatteessaan uskovainen.
63. Kravattimies20.9.2004 klo 04:54
> Uskokoon jokainen mitä tai miten tahtoo kunhan ei tuu mun ovikelloo soitteleen. Tai saa sitä yrittäää soittaa, ei se oo toiminu seittemään vuoteen. :)

Tero, meillä on etuoven kellon liikuteltavassa summerissa patteri vain, kun odotamme ihmisiä sovittuun aikaan. Tämä tapa on saattanut olla käytössä jo pitempäänkin kuin seitsemän vuotta. Se alkoi siitä, kun radioaalloilla toimiva summeri soi silloinkin, kun pantiin määrätty valo tai laite talossa päälle tai pois päältä! Tutut tulevat takaovesta, missä on aina toimiva kello. Kyllä on hyvä systeemi!
64. Juhani Heino20.9.2004 klo 15:24
Galileita ei mestattu, hänet pakotettiin ensin kidutuksen uhalla julkiseen väitteittensä kiistämiseen ja sitten tuomittiin loppuiäkseen kotiarestiin. Hän eli pidempään kuin vanhin tyttärensä.

Jotkut ovat määritelleet että ateisteja on dogmaattisia (jotka kiistävät jumalan olemassaolon) ja kriittisiä (jotka pitävät sitä erittäin epätodennäköisenä mutta mahdollisena). Mutta Krakan CIA-listan mukaan kuuluisin ryhmään "ei uskontoa".
65. Usko20.9.2004 klo 15:40
Liikkenä ja filosofisena aatesuuntana ateismi näyttää edelleenkin voivan hyvin.
Onkos HH:lla muitakin kerettiäisiä väitteitä?

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/
66. tonimikael20.9.2004 klo 15:51
Paulo Coelho kirjassaan (joka on muuten erittäin hieno kirja) Veronika päättää kuolla kertoi jonkun hullun (mielisairaan) suulla jotenkin niin, että ainoa ongelma tässä elämässä on, että yrittää ymmärtää elämää. Ah viisauksien viisaus!

Sama asiahan tulee esille Raamatussa, kun opetuslapset kiistelivät siitä kuka heistä on suurin Taivaan valtakunnassa. Miettikääpä millainen ihminen lapsi oli niihin aikoihin... Lapsella ei todellakaan ollut sellaista arvoa mikä lapsella on nykypäivän maailmassa, eikä lapsia kuunneltu ja heidän sanomisillaan ei ollut paljoakaan merkitystä. Niin Jeesus kuunnellessaan noiden ystäviensä kinastelua ottaakin pienen lapsen kadulta syliinsä ja sanoo, että kuulkaas pojat: Tässä on se, joka on suurin Taivaan valtakunnassa. Ellette te käänny (ellette te lopeta tuollaista tyhjänpäivästä itsekästä kinastelua) ja tule niinkuin tämä lapsi, ei teidän suinkaan pidä tulla sisälle Taivaan valtakuntaan.

Lapsi. Niin elävä. Niin esimerkillinen. Niin aito. Niin onnellinen. Niin tyytyväinen. Niin rakastava. Niin rakastettava. Niin lempeä. Niin nöyrä.

Lapsi. Lapsi ei yritä ymmärtää elämää. Lapsi elää elämää. Siksi hän hymyilee. :-)
67. jupejus20.9.2004 klo 17:02
Totta tonimikael. Hyvin hyvä vertaus tilanteeseen.

Se että ateisti olisi uskossaan vahva.. voi vain olla, mutta voi olla, ettei olekaan.

On lukemattomia tapauksia, kun ihminen, joka luottaa itseensä, omiin voimiinsa ja näkemyksiinsä, omaan vahvaan minäänsä, jopa kieltäen kaiken muun ulkopuolisen voiman olemassaolon - huomaakin, kun kalmankoura kopauttaa tampuurin uksea - että mitä, mistä apu, mistä tuki, mistä suojelus?

Luulenps, että monikin ikänsä kielteistä näkymystä omaava kääntyy viimeisellä hädänhetkellä etsimään itseään suurempaa voimaa, turvaa ja auttajaansa.

Epäilys on myös vahva siihen suuntaan, että enemmän ihmisiä kääntyy ateistisista näkemyksistään uskoon päin - kuin heitä, joilla on usko suurempiin voimiin, hylkäisivät ne.
68. tjn20.9.2004 klo 17:06
HH:lle tiedoksi, että ateismi on yhtä kaukana filosofiasta kuin marxismi luterilaisuudesta.
69. Jouni20.9.2004 klo 18:32
Henry kirjoittaa aivan omaa historiaansa vai onko tämä nyt sitä provosointia.

Oli niin tai näin, Galileo Galileita ei mestattu. Hän kuoli kotonaan 8.1.1642. Mm. hänen poikansa Vincenzio oli tällöin läsnä. Kuolinsyy oli 'kuume ja munuaisvaivat'.
70. Henry Haapalainen20.9.2004 klo 19:22
En minä vaan tietosanakirja väittää ateismin olevan filosofinen aatesuunta. Taidan tietää yhtä vähän molemmista. Katsoin aikanaan TV-sarjan Galileo Galilein elämästä, ja silti muistin väärin.
71. Jouni20.9.2004 klo 20:26
Mikä tietosanakirja väittää ateismin olevan filosofinen aatesuunta Henry? Minulla on Uusi Tietosanakirja ja Filosofian Sanakirja, jotka molemmat määrittelevät asian samaan tapaan: 'käsitys, joka kieltää jumalan ja jumalallisen maailmanjärjestyksen olemassaolon'. Monien filosofien kyllä ilmoitetaan olleen ateismin kannattajia ja puhutaan filosofisesta ateismista, mutta filosofia-nimitystä ateismista ei käytetä.
72. Henry Haapalainen20.9.2004 klo 20:47
Kuten jo sanoin, en ole asian harrastaja enkä tuntija. Filosofia lienee alun pitäen tarkoittanut mietiskelyä yleensä, mutta en ole koskaan aihetta opiskellut eikä se kuulosta kiinnostavalta.
73. Henry Haapalainen21.9.2004 klo 02:10
Tuolta voi itse kukin tarkistaa, minkä sortin teisteihin tai ateisteihin kuuluu.

http://www.dlc.fi/~etkirja/Ateistit.htm
74. vieras21.9.2004 klo 10:55
Ja mitä tuo sivu nyt sitten kertoo? Ei minulle ainakaan yhtään mitään uutta eo. kommentteihin liittyvää tietoa..?!
75. ykm21.9.2004 klo 13:14
"Lapsi. Niin elävä. Niin esimerkillinen. Niin aito. Niin onnellinen. Niin tyytyväinen. Niin rakastava. Niin rakastettava. Niin lempeä. Niin nöyrä."

tonimikael, kauniisti sanottu. Yksi asia pitäisi kuitenkin muistaa. Lapsi on tätä kaikkea vain kasvaessaan turvallisten aikuisten huolenpidossa.

tuohon lapsivertaukseen sopii hyvin psykoanalyyttinen käsitys uskon merkityksestä ihmiselämälle.

Pelkistettynä; se näkee jumalkaipuun aikuistuneena versiona isänkaipuusta.

Mikä sitten erottaa lapsenuskon aikuisuuden turvattomuudesta? Se että lapsi ei vielä kykene ymmärtämään elämän rajallisuutta, sekä se että lapsella on (yleensä) ympärillään turvallisia aikuisia, joita hän mielessään pitää kaikkivoipana.

Luulen että juuri tätä huolenpidon ja turvallisuuden tunnetta mekin aikuisiässä tavoittelemme useimmin etsiessämme jumaluutta itsemme ulkopuolelta.
76. Joyco21.9.2004 klo 17:54
Niin, "ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen."
77. Henry Haapalainen21.9.2004 klo 19:43
Juuri noin, ei päinvastoin.
78. Henry Haapalainen21.9.2004 klo 21:07
Tämä on ollut melko hyvä keskustelu, jossa uskontojen olemusta ja merkitystä on tarkasteltu monelta kantilta. "Vääräuskoisten" kimppuun ei ole hyökätty, eikä ketään ole ajatustensa vuoksi halveksittu.

Pitääkö toisen vakaumusta kunnioittaa, kaikissa olosuhteissa. Minusta ei.
79. Juhani Heino21.9.2004 klo 21:44
Itse noudatan periaatetta "sitä saa mitä tilaa". Eli jos ihmiset harrastavat uskontoa keskenään, kaikki kunnia heille. Mutta jos ryhdytään häiritsemään toisten kotirauhaa tai siitä kaikki vivahteet täyteen uskonsotaan saakka, sellaisia "ihmisiä" saa loukata vastaavalla tavalla.
80. ykm21.9.2004 klo 21:45
Aika mielenkiintoista muuten että tämä uskontokeskustelu virisi itsekseen otsikon "mahdoton ratkaistava" -alle.
Onhan se sellainen...

Henry, ei minustakaan KAIKISSA OLOSUHTEISSA pidä kunnioittaa toisen vakaumusta, mutta yleensä kyllä.
81. Henry Haapalainen21.9.2004 klo 22:38
Esimerkki rajummasta päästä. Sairas lapsi tarvitsisi välttämättä verensiirron, mutta vanhemmat sattuvat kuulumaan uskonlahkoon joka sellaisen kieltää. Lapsi kuolee koska ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Näin on oikeasti tapahtunut, en tiedä kuinka usein.

Henkiinjääneet osapuolet levittelevät käsiään: kaikki mahdollinen tehtiin mikä lakien puitteissa oli tehtävissä. Vanhemmat uskovat lapsensa päässeen paratiisiin, siksi että he olivat vakaumuksessaan horjumattomia. Lahkon piirissä heistä tehdään esimerkillisiä sankareita.
82. ykm21.9.2004 klo 22:50
Tämä on yksi esimerkki niistä olosuhteista, jolloin vaatii ainakin paljon yrittää hyväksyä toisen vakaumus, mutta ei mielestäni kyllä läheskään rajuimmasta päästä.

Joka tapauksessa, käsittääkseni onkin pääosin keskusteltu HENKILÖKOHTAISISTA vakaumuksista, jotka lähtevät ihmisten sisältä ja myös tietyissä rajoissa pysyvät siellä
83. jupejus21.9.2004 klo 23:09
Tuo verensiirto-ongelmahan esimerkkinä on suunnattu laajemmissakin yhteyksissä erääseen uskonliikkeeseen erityisesti - ja heilläkin on kai liikkeen sisällä siihen jonkinmoinen 'perusteltu' selitys.

Mutta tuo samainen ongelma on kyllä uskontojen ulkopuolellakin. Kuinka moni odottaa elinsiirtoja, silti harvalta on lupa. Mutta vastaavasti "riistetään" 'kolmansien maiden' köyhiltä asukkailta sisuskaluja (munuaisia, jne.) rahan voimalla.
84. Henry Haapalainen22.9.2004 klo 00:47
Älä nyt jupejus ryhdy laskemaan keskustelun tasoa. Totta kai vääryyksiä tapahtuu uskonnoista riippumattakin, mutta minusta se ei tähän yhteyteen vastaväitteeksi sovi.

Hallitus ei voi säätää lakia, että välttämättömissä hoidoissa ei tarvitse vakaumuksia kunnioittaa. Eli lapsi voidaan tappaa, eikä kukaan saa syytettä kuolemantuottamuksesta. Ja vain siksi että lapsen vanhemmat sattuvat olemaan hourahtaneita. Tämän tietävät lääkärit ja lainlaatijat, mutta mitään ei voida tehdä.
85. jupejus22.9.2004 klo 11:36
Ainahan käyty keskustelu on nousua ja laskua kuin HEX-käyrä, mutta koska en tiedä tarkalleen tuota verensiirto-probleemaa, niin vaikea on perimmäistä syytä ajatella, mutta kysymyshän on siinä luultavasti "verensyömisestä", jota Mooseksen laki kieltää ja sitä luullakseni etenkin jehovalaiset noudattaa.

Tuotahan on koetettu kiertää, sillä onko verensiirto samaa kuin verensyöminen, mutta tuota selittäköön sellainen, joka tuon asiankulman tuntee.

Näkemyksenä, mielenrauhastahan kaiketi siinäkin on kysymys; jos luovuttaa verta ja pelastaa sillä elämän, mutta kadottaa samanaikaisesti iankaikkisen elämän, niin kumpi on mittapuussa arvokkaampi - tuohan se lienee perusajatus.

Mutta on onhan 'uskonnollisissakin' kysymyksissä 'järjenkäyttö' ja 'toimintavapaus' tietyissä rajoissa sallittua - mm. voisi ottaa esimerkiksi Matt.12.11.

Sapattihan oli ehdoton pyhä aikana jolloin nämä vuorosanat lausuttiin;

Niin Hän sanoi heille; "Jos jollakin teistä on vain yksi lammas, ja se putoaa sapattina kuoppaan, eikö hän tartu siihen ja nosta sitä ylös?
Kuinka paljon suuriarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sen tähden on luvallista tehdä sapattina hyvää."

Hyvä esimerkki siitä että uskonnolliset käsitykset antavat liikkumatilaa. Mutta tuokaan ei tarkoita, etteikö pyhäpäivää olisi hyvä pyhittää. Eli ei ole hyvä tulkita niin, että yksi hyvä pyhäpäivänteko oikeuttaisi ottamaan koko pyhäpäivää tienastipäiväksi.
86. iso S22.9.2004 klo 12:34
Johan nyt on sanoi Rannanjärvi kun kuuli että jonkun ihmisen vakaumus estää hallitusta säätämästä lakeja. Sehän sattui somasti, kun hänellä oli vakaumus 'niskasta kiinni ja puukolla selkään'. Sattui varmaan puukotettuunkin, mutta hänellä oli siihen vakaumukseen perustuva oikeus.

Kyllä minun käsittääkseni Suomessa on uskonnonvapaus, mikä tarkoittaa oikeutta harjoittaa haluamaansa uskontoa muiden lakien sallimissa puitteissa. Jos uskonnollinen vakaumus kiteytyy lyhennettyihin käskyihin muodossa varasta, tapa ja tee huorin, niin lain karvainen koura käy kyllä käsiksi. Eikä noita lakeja muuteta siksi että ne loukkaavat jonkun vakaumusta.

Ihmisen oikeus kieltäytyä hoidosta (itsensä tai holhouksenalaisensa) perustuu kai pikemminkin yleisiin ihmisoikeutta koskeviin periaatteisiin kuin uskonnollisiin vakaumuksiin. Halu kieltäytyä voi sitten johtua vaikkapa uskonnosta.

Joitakin 'välttämättömiä hoitoja' annetaan uskonnosta riippumatta. Yleisvaaralliset tartuntataudit hoidetaan, vaikka vakaumus sanoisi sitä tai tätä. Samoin mielenterveydellisistä syistä voidaan määrätä pakkohoitoon eikä siinäkään kysytä mitä itse kunkin pyhä kirja käskee tai kieltää.

Tuoreena esimerkkinä on Ranskan huivilaki. Jo vain pystyttiin kieltämään muslimeilta naaman peittäminen kouluissa, mutta siinä piti olla tasapuolinen: kiellettiin kaikkien näkyvien uskonnollisten tunnusten käyttö, kuten esimerkiksi suurikokoiset ristit.
87. tonimikael22.9.2004 klo 13:22
Jeesushan sanoi Fariseuksille (jotka olivat sen ajan lainoppineita ja pyrkivät prikulleen laintäyttämiseen) ja muillekin, että minä anna teille uuden käskyn (ja unohtakaa vanhat): Rakastakaa toinen toisianne. Hyvin yksinkertainen käsky. Raamatun ajatushan kautta linjan on juuri se, että luottakaa siihen, että teistä pidetään huolta (Jumala antaa teille "jokapäiväisen leivän"), ja koska näin varmasti käy kun siihen lapsen uskolla tarttuu, voi rauhassa keskittyä lähimmäisen auttamiseen. Ja juuri tässä suhteessa lähimmäiseen toteutuu elämä itsessään. Kukaan ihminen tai muu elollinen yksin ei elä, siis ei tunne elävänsä eli ei voi kokea onnea. Aina onnen (eli elämän) kokemiseen tarvitaan muuta elävää.

Niinkuin jo aiemmin "ykm" totesi, että lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia (eläviä) aikuisia, että voi hymyillä ja kokea onnea.

Menen teknisten asioiden pariin. Onnellista eloa teille! :-))
88. Kaitsu22.9.2004 klo 14:55
”Hallitus ei voi säätää lakia, että välttämättömissä hoidoissa ei tarvitse vakaumuksia kunnioittaa. Eli lapsi voidaan tappaa, eikä kukaan saa syytettä kuolemantuottamuksesta. Ja vain siksi että lapsen vanhemmat sattuvat olemaan hourahtaneita. Tämän tietävät lääkärit ja lainlaatijat, mutta mitään ei voida tehdä.”

Pari seikkaa tuossa Henryn tekstissä särähti korvaani. Kyllä hallitus VOI säätää mieleisiään lakeja, mutta sen on syytä harkita tarkasti ennen päätöksen tekoa, jos tahtoo yhteiskuntarauhan säilyvän. ”Tappaa” on aktiivinen toimenpide, josta ei ole kysymys jos EI anneta tarpeelliseksi katsottavaa hoitoa. Kyllä joissain tapauksissa voidaan syyttää kuolemantuottamuksesta, useimmiten kuitenkin heitteille jätöstä, jos kieltäydytään auttamasta avun tarpeessa olevaa.

Entäpä kenellä on valta ja ennen kaikkea kyky määritellä jonkun vakaumus ”hourahtaneeksi”?

Ihmisellä vaikuttaa olevan sisäinen tarve ymmärtää ilmiöitä ympärillään. Silloin kun ilmiö kyetään rationaalisesti selittämään, ihminen kuvittelee tietävänsä totuuden tuosta ilmiöstä. Valitettavasti vain tuo selitys usein sisältää jo aikaisemmin tehtyjä virheellisiä päätelmiä, joita kuitenkin pidetään tosina. Sellaisista ilmiöistä, joista ihmismieli ei kykene muodostamaan tuollaista rationaalista selitystä, muodostuu uskomuksia.

Saadakseen uskomuksensa koetelluksi ihminen kertoo oman käsityksensä lähipiirilleen ja saa vastaavasti kuulla toisten uskomuksia. Tuokio keskustelua ja pohdintaa ja niin on syntynyt useimpia tyydyttävä ilmiön selitysmalli eli uskonnon alkio. Toisinajattelijoita voidaan ryhtyä kutsumaan vaikka pakanoiksi.

Koska ilmiöillä on taipumus näyttäytyä eri tilanteissa hiukan eri valossa, jouduttaisiin tuota yhteistä selitysmallia korjailemaan tuon tuostakin, joten on ”järkevää” muodostaa noista uskomuksista kootut selitykset ja kirjoittaa ne muistiin. Näin on muodostettu erään ihmisryhmän ensimmäinen ”pyhä kirja”.

Koska tuon pyhän kirjan selitykset eivät voi kattaa koko elämänkirjoa ja kaikkia ihmismieleen juolahtavia ajatuksia, tarvitaan ammattikunta vastaamaan avoimiin kysymyksiin. Tarvitaan siis pappeja.

Papistolla on suunnaton työtaakka karkottaa, käännyttää tai roviolla polttaa, noita yhteisön uskomuksia horjuttavia pakanoita. Siksipä onkin kohtuullista, että heille ryhdytään maksamaan korvausta tuon työn suorittamisesta. Voihan se olla vilpitön hyvä tahto tai ahneus, mutta papiston tulot kasvavat jos yhteisön koko kasvaa, on siis suotavaa ryhtyä käännytystyöhön myös muiden uskontokuntien jäsenten parissa.

Seuraava vaihe onkin sitten jokaisen nähtävissä ympärillään. Tapahtuiko tuo kehitys kuvaamallani tavalla? Oliko se jumalan johdatusta? Onko sen oppi totuus? Ja ennen kaikkea kenellä on se yli-inhimillinen tiedon, taidon ja kokemuksen määrä, sekä kyky päättää mikä on totuus ja mikä vain jonkun hourahtaneen kuvitelmaa?
89. Henry Haapalainen22.9.2004 klo 15:47
Asiat voi sanoa kauniisti tai vähemmän kauniisti. Paratiisin kiilto silmissä myös islaminuskoiset terroristit toimivat. Ihmisten hyväuskoisuutta käytetään karmein tavoin hyväksi, ja asioiden taustalta löytyvät rahan ja vallan linnakkeet.

Hyväuskoisia höynäytetään. Uskonnonvapaus perustuslaissa kuulostaa ylevältä ja positiiviselta. Jos yksi uskonto hyväksytään, pitää hyväksyä kaikki. Ja kaikkia erilaisia vakaumuksia on kunnioitettava, vaikka ne sotisivat lääkärin etiikkaa vastaan. Kahdesta vakaumuksesta joudutaan silloin valitsemaan se uskoon perustuva.
90. jupejus22.9.2004 klo 17:21
Onkohan se kaikki juuri noin yksinkertaista? Epäilys hiipii tuohonkin suuntaan.
Lääkärin etiikka ja järjen käyttö, sekä siinä seassa uskonnolliset ja lain säätämät pykälät voivat tulla esiin myös eutanasiassa.

Potilas voi olla siinä tilassa, että toipumisesta ei ole toivoa. Järki lääkär(e)illä voisi sanoa, että kuolemanjouduttaminen helpottaisi sairastavan tilannetta. Laki sanoo, että henkeä ei saa riistää, niin myös uskonnolliset näkemykset.
Etiikka (tai ainakin näkemykset) joutuvat sellaisella lääkärillä lujille, varsinkin, jos laki muutetaan siihen suuntaan, että eutanasia hyväksytään.

Missä kulkee raja? Se mikä on tänään toivotonta, voi huomenna olla mahdollista. Jos lääketiede on kehittynyt (myös ajattellen niin, että se meille ihmisille Ylempää suotu), että elämä säilyy yhä pitempään ja henki pihisee meissä yhä sitkaammin, niin missä vaiheessa lääkäreiden etiikka saa sen jumalaisen sijan, että hoito voidaan keskeyttää.

Verensiirroton potilas voi kuolla tai ei, mutta se voi kuolla, vaikka veri siirretäänkin. Ei se aivan ole tappoonkaan verrattavissa. Mutta kaikki keinot, mitkä ovat käytettävissä hengen pelastamiseksi, olisi tietysti suotavaa kokeilla.

Jos uskonnon antama mielentila on niin vahva, että se estää verensiirron käyttämisen apukeinona, niin ei voi tällainen sivullinen kuin todeta, että usko ja sen tuomat näkemykset ovat vahvoja ja ne tunteet sillä hetkellä, että sen seuraamusten jälkeen, ovat joko uskoa vahvistaava voimaa, tai sitten ne ovat myöhemmin puntarissa useamman kerrankin.
91. Henry Haapalainen22.9.2004 klo 19:10
Miksi ei oikeutta eutanaasiaan, aborttiin ym. voida käsitellä järkiperäisin syin? Miksi uskonnot saavat orjuuttaa meitä, eri maissa eri tavoin? Uskonnot lonkeroituvat niin moniin asioihin, että ei niitä pystyisi yhdeltä istumalta luettelemaan.

Kuvitellaan että joku valtaapitävä varakas (!) hourahtanut näkisi ufon Stadionin tornin yläpuolella. Hän voisi antaa käskyn, että kaikkien kansalaisten olisi joka päivä samalla kellonlyömällä laskeuduttava polvilleen ja kumarrettava Stadionin tornin suuntaan. Mahdotontako?
92. iso S22.9.2004 klo 19:26
Ihan mahdollista. Kumartajia voisi olla niukanpuoleisesti. Suomen kaltaisissa olosuhteissa ei yksi valtaa pitävä varakas omaa valtaa niin paljon että moiset käskyt tehoaisivat.
93. Henry Haapalainen22.9.2004 klo 20:43
Hyvä Suomi!
94. Esko Kalervo22.9.2004 klo 21:40
Miekenkiinnolla tutkailin, minkälaista palautetta tulvi Antti V:n 17.9 kaksiosaiseen kirjoitukseen. Ajattelin, että siinä ollut Maailman Väre, jonka jäsensin omissa mielikuvissani tarkoittavan sitä kosmista jumallista kipinää, johon voimme hiljentämällä tietoisen mielemme saada yhteyden.
Se on minulle sama, mitä puusepän poika Jeesus mielestäni tarkoitti puhuessaan jumalan valtakunnasta, joka on meissä jokaisessa.
Siinä vain kävi sitten sillai hassusti, että Paavali teki uskonnon tästä Jeesuksesta hänen edustamansa sanoman sijasta. Ja onnistui vääristämään sanomankin tyhmähköjen ja maallista valtaa hamuavien opetuslapsien tulkinnan suuntaan: jumalan valtakunta on jossakin itsemme ulkopuolella (jossakin maailman kolkassa, ulkoavaruudessa?), jossa on erilaisia hallintovirkoja tarjolla.

Urantia-kirjan suomennuksessa jumalallisesta kipinästä eli kosmisesta tietoisuudesta käytetään kömpelöhköä termiä Ajatussuuntaaja, mutta kyllä sen voi hyvällä tahdolla ymmärtää tarkoittavan yhteyttä universaaliseen tietoisuuteen.
Tämä idea (=kukin löytää sisimmästään tarvittavan universaalisen yhteyden ja totuuden )muuten löytyy kaikista "vähemmän degeneroituneista" eli vallankäyttäjien pyrkimysten mukaan vähemmän tarkoituksenmukaisiksi muotoilluista uskonnoistakin.
Mitä enemmän oppia on "kirkollistettu", sen syvemmälle alkuperäinen sanoma on tietenkin vajonnut. Kristinuskoahan "muotoiltiin" ja "tarkoistuksenmukaistettiin" melkoisesti Konstantinopolin kirkolliskokouksessa jotain vuonna 554. Sen jälkeen eri tavalla ajattelevia kerettiläistettiin ja polteltiin roviolla niin tehokkaasti, että poistetut kohdat eivät ole liiemmin julkisuudessa velloneet.
95. jupejus22.9.2004 klo 21:41
Järkiperäisin syin? - sekin herättää vastausta vailla olevia ajatuksia?

Ensinnäkin mieleen nousee kysymys, että kenen järjen mukaan? Diktaattorivaltojakin on ollut ja niissä on kokeiltu "järkiperäistä" vallankäyttöä ja ei ole nekään aina olleet kansalaisille parhaita mahdollisia valtiovaltoja.

Vai pitäisikö sitten olla niin, että jokainen itsetykönään saa tulkita oman "järkensä" mukaan ja toimia sen mukaan? Ei sekään varmaan johda muuhun kuin kaaokseen.

Pelkästään "järki" on huono peruste, koska eri aikoinakin 'järjelliset' arvot vaihtelee ja eri ihmisilläkin eri ikäisenä on 'järjellä' eri arvot.

Uskonnot antavat suuntaa, että löydettäisiin yhteisiä perusteita. Uskonnot lisäävät myös tunnetilaa ja erikoisesti tuovat ajatteluun näkemyksellistä viisautta. Eri asioille haetaan samaa uskonnollisnäkemyksellistä pohjaa.

Totta sekin, että toisinaan uskonnollisista yhteisöistä voi irtaantua yksilöitä, jotka alkavat toimia uskontonsa nimissä, mutta ei välttämättä sen oppien mukaan. Ovatko he sitten "järjellisempiä" - vaikea sanoa, koska monet heidän seuraamuksista eivät kaikkien silmissä siltä näyttäisi.

Lainsäädäntö tähtää samaan, että ei yksilön vallankäyttö nouse ylitse yhteisön.

Missä on lainsäädännön "järki"? Se monien järkien summa.... vaikkakin.. sanotaankin sellaistakin, että porukassa tyhmyys tiivistyy - miten lie sitten käy järjen?
96. Henry Haapalainen22.9.2004 klo 22:31
Uskonto, raha ja kansainvälinen politiikka kietoutuvat monin tavoin toisiinsa. Seuraavassa esimerkki siitä, miten nämä kytkökset estävät järjen käyttöä.

Amerikassa presidentiksi ei valita henkilöä, joka ei tunnustaudu uskovaiseksi. Mutta tämä ei vielä riitä, hän tarvitsee myös runsaslukuisen juutalaisväestön äänet. Jo ennen vaaleja tilanne on pelattu sellaiseksi, että tuleva presidentti ei voi hakea Lähi-idän kriiseihin sellaisia ratkaisuja, jotka järkeä käyttäen olisivat mahdollisia. Hän on siis pelanut itsensä ulos ennen kuin peli on ehtinyt alkaa.
97. tonimikael23.9.2004 klo 10:55
Minä niin pidän tästä lapsiajatuksesta! :)
Edelleen minä tahdon korostaa (junttura ku oon!) tätä lapsikeskeisyyttä ja sitä, mitä raamattukin kautta linjan tahtoo osoittaa uskosta ja sen olemuksesta. Nimittäin että se pohjimmiltaan on LAPSEN uskoa. Tällä palstalla on nyt puhuttu uskoista ja uskonnoista ja niiden nimillä tapahtuvista kauheuksista, mutta on syytä huomata se asia, että raamatun mukaan ainoa oikea usko on LAPSENusko. Täydellistä luottamista Luojaansa ja Taivaalliseen Isäänsä.

Se että ihmiset ovat itse keksineet omat uskonsa ja uskontonsa on tuonut sen mukaiset seurauksensa. Ja Jumala kyllä Sanansa mukaan sallii sen. Ja miksi? "Näyttääkseen" viimein ihmiskunnalle sen, että Hän yksin on Herra. Ja Hän yksin voi ja kykenee jotain. Vain lapsi on kyllin viisas ja nöyrä hyväksyäkseen sen. Jatkan seuraavassa kappaleessa...

Esim. ihminen kaikessa "viisaudessaan" on keksinyt, että tietty asema, tietty ihonväri, tietty uskonto tms. oikeuttaa häntä johonkin. Uskoo nimittäin siihen, että hän itse on voinut jotain sille, että minkälaiseksi hän on syntynyt. Kysyn siis: Kuka meistä on valinnut oman syntymänsä? Kuka meistä on valinnut sen millaiseksi, kenelle, mihin ja minkälaisiin olosuhteisiin hän on syntynyt? Kuka meistä on valinnut ymmärryksensä, kuka järkensä, kuka tunneälynsä, kuka tunteensa?

Lapsenuskoon kuuluu erittäin suurena elementtinä kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että on saanut elämän sanomattoman suuren lahjan. Ja kaikki elämän mukana saamansa muut lahjat. Ja korostan nyt sanaa LAHJA. Kuka meistä on itse tehnyt jotain? Saanut jotain aikaan? Saanut jotain aikaan ILMAN Jumalan (Elämän) antamia lahjoja?

Niinkuin jo totesin, että lapsi, vain lapsenusko(!), voi tämän asian hyväksyä ja ottaa kiitollisuudella vastaan ja käyttää lahjojaan niiden arvonsa mukaisesti (myös) lähimmäisensä hyväksi.

Olipas saarna! ;-P :)
98. ykm23.9.2004 klo 12:31
Kiitos taas tonimikael!

Minustakaan tämä kyynisyys ja pahuuden vatvominen ei johda mihinkään. Jos haluaa että maailma on parempi paikka elää, pitää uskoa että se on mahdollista. Huolimatta siitä että pahaakin tapahtuu, ja paljon.

Itseensä uskominen voi saada ihmeitä aikaan, jokainen meistä tietää sen. Mutta koska kaikki asiat eivät ole aina omassa hallinnassamme, pitää ihmisen saada uskoa että joku tai jokin pitää meistä huolen silloinkin. Ja näillä asioilla, Henry, ei ole mitään tekemistä juutalaisongelmien tai (meidän mielestämme) epäeettisten uskonnollisten säädösten kanssa.
99. tonimikael24.9.2004 klo 14:40
herra (tai rouva?) ykm.
kiitos itsellesi!
tuli hyvä mieli. :)
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *