KESKUSTELUT > RISTIKOT > MATKU KUKKAPÄÄ LETKU JA KOJO

106. Matku Kukkapää Letku ja Kojo

ile19.5.2003 klo 16:21
Aloittaessani laatimisen vuonna -96 oli hyllyssäni yksi sanakirja, Veijo Wirenin Ristikkosanojen pikkujättiläinen (wsoy) vuodelta -93. Olin sen jostain kirjojen alennusmyynnistä hankkinut lähinnä ratkontaa avittamaan.

Pian huomasin, ettei yhdellä tietoteoksella pärjää laadinnan kovassa maailmassa. Kusti palautti laatimuksiani eteisen lattialle samaa tahtia kuin itse niitä lähettelin kustantajalle. Lähes aina palautuksen syynä oli virheellinen sana, jonka olin kaivanut jostain pääni syvyyksistä. Siispä kirjakauppaan apua hankkimaan.

Ensimmäiseksi hankin 'laatijan vapahtajan' eli Nykäsen, pehmeäkantisen laitoksen. Sen sivulta tuntui löytyvän mitä tahansa. Oli ristikkoon muodostuva sana kuinka kummallinen vain niin Nykäsestä sen saattoi löytää. Jopa valintaan oli varaa - panenko ratkojien ihmeteltäväksi PIUVIN vai PIURUN?

Kaikki kunnia Nykäselle, mutta pian sen vierelle hyllyyn ilmestyi PERUSSANAKIRJA. Se oli toimituksen valinta laatijan perusteokseksi, jota tulisi noudattaa, joten enpä sen hankintaa voinut laistaa. Hyvä niin.

Periaatteessa olisin jo edellä mainituilla teoksilla pärjännyt, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kirja-alet, halpishallit ja divarit olivat pullollaan jos jonkinlaisia opuksia, joista löytyi listattuja sanoja. Kirjastojen poistettavien niteiden röykkiöistäkin saattoi tehdä löytöjä. Ja rahaa paloi. Kieloppaita, nimisanastoja, kalanlajiluetteloita... tässä suppea näyte siitä, mitä hyllystäni nyt löytyy:

-Terho Itkosen Kieliopas (kirjayhtymä)
-Kutsu vaikka kukkaseksi (karisto)
-Numismaattinen sanakirja (otava)
-Jokamiehen kalakirja (kolibri)
-Uusi Suomen kielen sanakirja (gummerus)
-Ristikkosanasto (semic)
-Matematiikan käsikirja (tammi)
-Jorma Palon lääkärikirja (wsoy)
-Kinosaurus (otava)
-Nykysuomen käyttötieto (otava)
-Raamatun uusi hakusanakirja (wsoy)
-MMM Sivistys- ja lyhennesanakirja
-Kotimaan luonnonkasvit (wsoy)
-Äidinkieli käsikirja (wsoy)
-Historian suursanakirja (wsoy)
-Tähtisanasto (ursa)
-Vuokilan ristisanakirja(otava)

Huh huh! Erilaisia lintuatlaksia, kiviluetteloja, sienikirjoja ja kartastoja löytyy pilvin pimein kuten myös lähes koko MömMömMömsarja.

Viiraako päässäni? Paljonko olen upottanut rahaa turhaan turhaan tietoon? Paljonkohan olen maksanut tästäkin kovakantisesta, joka juuri nyt on edessäni. Sivujen lomasta löytyy jopa tuo toisella palstalla esille ottamani 'Hämeen helmi' Matku, Kukkapään, Letkun ja Kojon kylkiäisenä. Kyseessä on Jari Tammen Suuri Kirosanakirja (pikku-idis). Laadintavälineeksi vähän turhan roisi tämä opus, hyvää iltalukemista kylläkin.

Mutta...

Hyvät ratkojat ja laatijat. Mitä 'aarteita' teidän hyllyistänne löytyy? Haetaanpa yhdessä se turhin aputeos, jota ilman varmasti tulee/ei tule toimeen. Ehdotuksia, kiitos, jotta päästään joukolla äänestämään.
2. Eki19.5.2003 klo 16:34
Tuomo Tuomi: Nykysuomen käänteissanakirja.

Tämä teos muutti joskus kauan sitten laadintatekniikkaa totaalisesti, kun sanoja saattoi hakea väärin päin.

Ristikkorengin teon jälkeen olen tuskin koskenut enää kyseiseen opukseen ja sitä ennenkin oli jotenkin vain kasvanut siitä erilleen. Jos siinä olisi myös yhdyssanoja, sen käyttö moninkertaistuisi.
3. Jouni19.5.2003 klo 16:55
Aikamoinen arsenaali on Ilellä. Voi meitä poloisia ratkojia!

Oman ristikkoharrastukseni alkuun vaikutti se, että kirjahyllystäni sattumalta löytyi Nykysuomen sanakirja. Ilman sitä en ehkä olisi innostunut koko hommasta.

Lisäksi löytyy perintökalleus Uusi Tietosanakirja, 24-osainen tietopaketti 60-luvulta.

Viipurin torilta ostin muutamalla eurolla Facta-2002-cd-rompun. Sen etuna on, että voi etsiä myös piilokirjaimellisia sanoja.

Pahin aukko on karttapuolella. Otavan Uusi Peruskoulukartasto on aivan liian suppea näihin kehiin.
4. ile19.5.2003 klo 18:33
Kieloppaita minulla ei ole, vaikka niin tämän palstan avauksessa väitänkin, kielioppaita kylläkin. Jos kieloppaan omistaisin, sen oitis turhimmaksi hakuteoksekseni nimeäisin. Nyt sen kunnian saa, ei suinkaan 'Kuka mitä häh', vaan 'Kuka kukin on' vuodelta -98. Se maksoi jokunen vuosi sitten kirja-alessa muistaakseni seitsemän kymppiä (markoissa) enkä ole tehnyt sillä yhtään mitään. Uusi kirja ilmestyy joka neljäs vuosi ja maksaa tuoreena vanhaa rahaa lähemmäs tonnin! Ja painaa lähes yhtä paljon. Kenelle opus lienee tarkoitettu?
5. Teemu Pallonen19.5.2003 klo 19:08
Minulla on nykyään käytössä Perussanakirja, Vuokilan sanasto, suppea tietosanakirja, Nykäset ja Sivistyssanakirja. Näistä käytän pääasiassa kolmea ensimmäistä. Ja toki käytän laatiessani jatkuvasti Ristikkorenkiä, jonka tulo kyllä muutti laadintaani ja nykyään en oikein osaa tehdä töitä ilman sitä. Varsinkin joskus laatiessani esim. junassa, sitä alkaa pohtia kesken laatimisen, että tuohon voisi löytyä joku hyvä yhdyssana Rengistä ja sitten harmittaa kun ei itse keksi.

Pyrin pitämään kirjakokoelman mahdollisimman suppeana, ettei tulisi houkutusta käyttää outoja sanoja. Varmaan ainakin helppojen ristikoiden ystäville olisi parempi, jos laatijalla olisi mahdollisimman huono yleistieto eikä käyttäisi mitään tietoteoksia. Silloin laatija käyttäisi vain helppoja ja tuttuja sanoja. Mutta ei se ihan mahdollista ole, ainakin jos yrittää laatia avaria ja monipuolisia tehtäviä.

Onhan toi Ilen kirjasto aika mittava... Ai niin, on mullakin kaapissa pölyttymässä yksi Wirenin tietoteos, sain sen lahjaksi muutama vuosi sitten sukulaiselta. Ajatteli minun tarvitsevan sitä, kun harrastan ristikoita. Yritin esittää ilahtunutta. Ei mulla ole mitään Wirenin teoksia vastaan, saahan niitä tehdä, mutta rakenteensa vuoksi siitä ei ole juurikaan apua laatimiseen.
6. J Takala19.5.2003 klo 20:19
Olenko vainoharhainen, vai vaikuttaako siltä, että jokaisella löytyy joku selitys sille, miksi Wirénin kirja on hyllyssä? Omani sain muuten joululahjaksi. :)

Minulle tärkein aputeos on ilman muuta Perussanakirjan CD-versio. Hyvänä kakkosena tulee Ristikkorenki/Vuokilan Ristisanakirja. Kolmantena Otavan tietosanakirjan CD-versio vuodelta 1997. Neljäntenä lähteenä käytän nettiä siinä tapauksessa, jos edellä mainituista ei tarpeeksi sanoja löydy. Muita tietoteoksia käytän vain harvoin. Hyllystä löytyy kuitenkin lisäksi Gummeruksen Uusi Iso Atlas (pari vuotta vanha) ja Otavan Nykysuomen käyttötieto sekä uusimpia MMM-kirjoja, Semicin Ristikkosanasto IV, Gummeruksen Suomalaisen sivistyssanakirja ja Alho Alhoniemen Sivistyssanakirja. Nykäsiä en omista.

Siinä tapauksessa laadinta olisi mielestäni mennyt huonosti, jos joutuisin etsimään Uudesta Isosta Atlaksesta ratkaisusanan. Siis sellaisen, jota en ole ennen kuullut. Näin ei onneksi ole vielä tarvinnut tehdä.

Ilelle on varmaan tarpeen tuo kirjamäärä, koska tarkastamisessa tulee epäilemättä vastaan toinen toistaan ihmeellisempiä sanoja.

Atlaksesta ei muuden löyty Ristikkorengistä löytyvää sanaa Anaa, joka pitäisi olla Tuamotusaari. Anaan käyttö ristikoissa ei toivottavasti ole kovin yleistä. Ei löydy Atlaksesta Alai-vuoristoakaan, sen sijaan Alaita löytyy. Muistin juuri, että on tullut ALAI-sana laitettua ristikkoon ihan viime aikoina. Jatkossa olisi varmaan syytä välttää, kuten tietenkin olisi pitänyt välttää tähänkin asti.

Atlaksesta löytyy lisäksi muun muassa Assa, Ajaja, Ajava, Auki, Altai, Altat ja Altar. Ajaja sattuu kaiken lisäksi sijaitsevaan Maja-nimisen joen varrella. Ratkojatkin saavat aivan uusia elämyksiä, kun vihjeestä "Majan varrella" tulee ratkaisusanaksi AJAJA.
7. OSui19.5.2003 klo 20:26
Muutama vanhahko tietosanakirja, vielä vanhempi sivistyssanakirja, Uusi iso Atlas, Vuokilan ristikkosanakirja, Wiren löytyy myös, Golden movie retriever, Ristikkorenki, Nykäsen osa L-R (kirppislöytö), Suuri olympiateos, aikamoinen määrä Mummummummia.

En käytä juuri mitään näistä muuten kuin satunnaisesti tarkistusmielessä. Siinäkin puuhassa saa lähes yhtä usein auttaa ihmisen paras ystävä Google. Lähden siitä ajatuksesta, että ellei sana ole minun päässäni, niin se puuttuu aika monen ratkojankin päästä, jolloin se on huono sana. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö minun päässäni olisi huonoja sanoja, mutta niitä yritän välttää mahdollisuuksien mukaan.

Pallosen mainitsemaan monipuolisuuteen pyrin näissä puitteissa. Oikeasti se on suunnitelmissa "sitten joskus", kun viisaus astuu minuun ja hallitsen homman nykyistä paremmin.
8. Timppa19.5.2003 klo 20:29
Turhuuteen tai tarpeellisuuteen en ota kantaa, koska joskus (vaikka vain kerran) on kaikista aputeoksista ollut apua ratkonnassa. Nimenomaan ratkojana olen joutunut hankkimaan kirjallisuutta varmaan enemmän kuin moni laatija, koska laatijoita on paljon ja heillä erilaisia lähdeteoksia. Tässä kuitenkin lista useimmin käyttämistäni opuksista:
-Nykänen (kaikki 8 osaa)
-Pesonen (palkintona Sanaseppojen juhlalähetyksestä)
-Wirenin Ristikkosanojen pikkujättiläinen (1993)
-Uusi Pikkujättiläinen (1985)
-Gummeruksen Tietojätti
-Kuka kukin on (1990 & 1998)
-Otavan Ajantieto 1492-1987
-Otavan Kirjallisuustieto (1990)
-Jazzin käsikirja (Barry McRae)
-Kinosaurus (Harto Hänninen)
-Raamattu
-Suomen kunnalliskalenteri (1993)
-Suuri tietosanakirja (Wsoy 2001)
-Suuri eläintieto (Wsoy)
-Otavan värikasvio
-Kala-, hyönteis-, lintu- ja sienikirjat
-Uusi iso Atlas
-Autoilijan Suomi-kartasto
-keittokirjat
-Ekin Ristisanakirja
-Ristikkorenki
-CD-Facta -98
-jos ei muu auta, niin sitten Google...

Lisäksi tiedän n. 1940-luvulla ilmestyneistä tietosanakirjoista löytyvän paljon sellaisia sanoja, joita ei nykyisissä enää ole...

Niitä kolmen kysymysmerkin ristikkosanastoja en ole onnistunut edes divareista löytämään, onneksi tuttavilla on niitäkin...

Arvatkaa vaan, meneekö paljon aikaa kaikista näistä etsiessä... Kaikkia ei oikein viitsi raahata mukana rannalle lähtiessä, joten siellä on tultava toimeen Ristisanakirjalla.

Tuli taas mielenterveys mieleen...
9. JiiTee19.5.2003 klo 20:37
Ratkomisapunani on Vuokilan Ristisanakirja, Nykänen, WSOY:n Suuri Maailmanatlas ja Tammen Matkailijan Tiekartasto Eurooppa. Tiukan paikan tullen avuksi voi ottaa myöskin Tieteen Maailma-kirjasarjan. Nettiä käytän hyvin harvoin.
10. J Takala19.5.2003 klo 20:43
Tuo OSuin menetelmä on aika hyvä eli jos sanaa ei löydy OSuin päästä, niin sitä ei kannata ristikkoon laittaa. Tosin käytännössä on helpompi tarkistaa, löytyykö se sana omasta päästä. Jos ei löydy, niin ehkä kannattaa kahdesti harkita, laittaako sitä ristikkoon. Ja vaikka löytyisikin, kannattaa silti vielä harkita, löytyykö se useimpien ratkojien päistä.

Onhan se ihan ok, jos ratkoja silloin tällöin löytää ristikoista uusia sanoja, sellaisia, joita ei ole ennen kuullut. Jos sellaisia sanoja on kuitenkin ristikossa useampia, niin 1) ristikko on hyvin vaikea tai 2) ratkojalla on suppea sanavarasto tai 3) laatija on epäonnistunut.
11. Eki19.5.2003 klo 21:21
Tässä tulee usein laatijalla harhaluulo, että jos se löytyy omasta päästä - tai vaivihkaa vilkaisemalla Ristisanakirjasta - niin se kelpaa ristikkoon tuosta vaan. Laatijahan 'oppii' valitettavasti huonotkin sanat aika nopeasti.
12. OSui20.5.2003 klo 08:23
Ennen vanhaan metrin määritelmä oli "sen mallikappaleen pituus, mitä säilytetään Pariisissa ilmattomassa tilassa". Vastaava määritelmä havaittiin huonosti toimivaksi joissakin muissa mittayksiköissä. "Hevosvoima on sen hevosen voima, jota..."

Siksi toivoisin, että Osuin päätä ei taltioitaisi yleiseen käyttöön valtion virastoissa noudatettavina työaaikoina tutkittavaksi. Tarvitsen sitä talviaikaan pipon täytteeksi.

Käyttämäni menetelmä perustuu jalon ajatuksen (ratkojan suojeleminen) lisäksi luontaiseen laiskuuteen. En viitsi kaivella kirjoja, jos ratkaisu löytyy korvien välistä. Kuten mainitsin, menetelmään kuuluu pyrkimys välttää huonoja sanoja.

Kukahan sen muuten määrittelee, mikä on huono sana ja miksi? Epäilemättä jokaisella on asiasta joku käsitys, ja monien sanojen osalta varmaan päästäisiin selkeään enemmistöpäätökseen. Ehkä johonkin Ristisanakirjan tulevaan painokseen tulee jonkinlainen sanojen hyvyysluokitus? Paremman määrittelyn puuttuessa nojaan ajatukseen, että sana on kelvollinen, jos se tuntuu kuuluvan "laajaan yleissivistykseen" eli arvion mukaan vastaus löytyy viimeistään kilauttamalla kymmenelle suht normaalille kaverille (ei siis valikoiduille maistereille).

Takalan mielestä on ok, jos ristikossa on ennen kuulemattomia sanoja. Siitä olen jyrkästi samaa mieltä. Kyllä kansaa saa vaivihkaa valistaa, kunhan se ei ole liian ilmeistä ja päällekäyvää. Tietenkin näiden uusien sanojen pitää olla jollakin tavalla merkittäviä, eikä mitään Indonesian takametsien sivujokia.
13. Urpo20.5.2003 klo 10:05
Hieman ratkojan näkökulmaa asiaan.

Ennen käytin hakuteoksia paljonkin ratkoessani ristikoita, mutta nykyisin en enää salli sitä itselleni kuin vasta lopputarkastuksessa. Tiedän, että "kidutan" itseäni kun en voi olla varma tuntemattoman sanan oikeellisuuudesta, mutta saan parhaan nautinnon kun ratkaisu tulee ajukopasta, eikä rompulta tai hakuteoksesta.

Mitä tuntemattomiin sanoihin tulee, niin ne on ihan ok, kunhan ei ole liikaa per ristikko. Sanavarastoni on laajentunut todella paljon ristikoiden avulla ja sehän on pelkästään positiivista.
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *